Kosto
Jatkoa tarinoille Palkkionmetsästys, Takaisinmaksu ja Kolmas pyörä
Tämä tulee sitten tajunnanvirtana, ettei varmaan niitä parhaimpia…
--------------------------------------------------
Kevät alkoi ottaa valtaa kokonaiskuvasta. Tosin kevät osoitti petollisuutensa värjäämällä jo kertaalleen vihertyneen maiseman taas valkoisella. Lämpötila laski kuin syysillan aurinko ja haltiakylän kadut olivat taas kovin hiljaiset. Taloissa sen sijaan ei ollut. Kukin käytti aikaansa miten parhaaksi katsoi. Säätilan muutos oli pakottanut myös Aranilian ja Julian jäämään sisätiloihin, vaikkei se heitä paljoa haitannutkaan. Vain yksi asia olikin sinä päivänä huonolla mallilla Aranilian mielessä. Hänen mielestään Julia oli ottanut heidän viimekertaisen leikkinsä turhan vakavasti kun Lisakin oli mukana. Hän toki tiesi, että niinhän he olivat sopineetkin, mutta siitä huolimatta Julia oli ottanut osansa turhan vakavasti, Aranilia vakuutteli itselleen. Pitkän harkitsemisen jälkeen hän joutui tunnustamaan tosiasian: hän halusi vain antaa samalla mitalla takaisin. Ei, ei samalla mitalla. Hän laittaisi asteen paremmaksi. Hän alkoi saman tien suunnitella miten toteuttaisi aikeensa.
Julia lueskeli tuolissa Aranilian käydessä ulkona. Tämä oli ollut jo melkein koko päivän liikkeellä. Ulkona alkoi hieman hämärtääkin kun Aranilia tuli sisään, pudisteli lumen hiuksistaan ja riisui päällysvaatteensa. Sitten hän tuli Julian luo ja kertoi, että hänellä oli jotain erikoista mielessä täksi illaksi. Julia koitti hieman kysellä ja udella, mutta Aranilia pysyi vaiti ja sanoi sen olevan yllätys. Tämä sanoi vain takaavansa erikoisuuden. Julia koitti vielä udella, mutta suostui sitten tuntemattomaan. He riisuivat yhdessä Julian kaikki vaatteet ja sitten Aranilia osoitti hänet paikalleen sängylle. Aranilia otti kaksi huivia laatikosta. Toisen hän sitoi Julian silmille ja toisen hän kiristi tämän suun eteen. Sitten hänen kätensä sidottiin ensin yhteen ja sitten sängyn päätyyn. Julian siinä maatessa Aranilia kiristi kummatkin huivit tiukemmiksi. Julia äännähti kivusta kun huivi hänen suussaan veti hänen suupielensä taakse. Sitten Aranilia pyysi häntä odottamaan hetken aikaa kiltisti ja poistui. Julia kuuli hieman vaatteiden kahinaa ja sitten ulko-ovi kävi. Hän oli yksin.
Julian mielessä salamoi. Hän ei ollut ikinä tuntenut itseään niin haavoittuvaksi kuin nyt. Mihin Aranilia oli mahtanut mennä? Kohta kuitenkin ovi kävi taas ja pehmeät askeleet kopisivat sisään. Ja niiden perässä toiset. Julia kuunteli tarkasti, mutta siitä ei ollut epäilystäkään; Aranilia oli hakenut jonkun toisen paikan päälle. Kuului taas vaatteiden kahinaa, pidempään kuin viimeksi. Melko paljon pidempään. Hän ymmärsi toisenkin tyypin riisuutuvan kokonaan. Seuraavaksi äänet paljastivat kuinka he alkoivat suudella toisiaan. Julia rimpuili hieman tuohtuneena, mutta siteet olivat pitävät, kuten aina. Vaikka hänen jalkansa olivatkin vapaina, se ei auttanut häntä millään lailla. Kohta äänet kuitenkin lakkasivat ja Julia vaistosi olevansa nyt huomion kohde, ja rauhoittui hieman. Toinen hahmoista alkoi suudella hänen hieman auki olevia huuliaan. Se ei ollut Aranilia, mutta hän oli melko varma, että tämäkin olisi naaraspuolinen.
Lisa oli ensin hieman arastellut suostua suunnitelmaan. Hän oli vieläkin hieman ihmeissään edelliskerrasta. Kuitenkin, (ei niin) pitkän suostuttelun jälkeen hän kuitenkin päätti lähteä haltian mukaan. Ja olihan tässä taas tilaisuus leikkiä söpön haltian kanssa ja antaa Julialle vähän takaisin.
Aranilia asetti Julian toisen jalan suoraksi sängyn päälle ja kävi istumaan sen päälle. Siitä hän kumartui Julian päälle ja alkoi suudella ja hyväillä tämän toista rintaa. Hän kiehnasi itseään samalla Juliaa vasten ja painautui sitten tiiviisti tätä vasten. Lisakin hetken suudeltuaan ystäväänsä, teki samalla tavalla, eli istahti Julian toisen jalan päälle ja otti käsittelyyn tämän toisen rinnan. Tytöt kuuntelivat miten Julia vinkui heidän allaan. Hyvillään huomiosta ja hyvästä tunteesta. Heistä oli myös kiva tuntea miten Julia liikahteli kiimaisena. Ei kuitenkaan liikahtelisi kauaa. Ainakaan kiimaisena, Aranilia mietti hymyillen. Heidän tarkoituksenaan oli tähän alkuun vain rauhoitella ja rentouttaa Juliaa, ettei hän hermoilisi heti alkuun.
Kohta Julia oli Aranilian mielestä valmis. Tai niin valmis kuin nyt voi olla. Hän oli kertonut Lisalle tarkasti mitä halusi tehdä, joten tytöt nousivat Julian päältä ja yhteistuumin käänsivät tämän ympäri. Köydet kiristyivät tutunoloisesti Julian ranteisiin ja hän puri huivia suussaan päästäen pienen inahduksen. Hän kiemurteli hetken etsien hyvää asentoa. löydettyään sen hän ei voinut muuta kuin odottaa. Kauaa häntä ei jännityksessä pidetty kun hän jo tunsi toisen tytöistä istuvan hänen selkänsä päälle. Hän tunsi kahden pehmeän reiden painautuvan vaativina kylkiään vasten ja tunsin myös selkänsä kostuvan hieman keskeltä. Selässä istuja laittoi kohta kätensä hänen pakaroilleen ja alkoi hyväillä niitä rauhallisesti. Julia nautti rauhallisuudesta ja makasi rentona. Kohta kuitenkin kädet painuivat tiukemmin hänen pakaroihinsa ja vetivät ne erilleen. Julia jännittyi. Hän tunsi toisen tytöistä tulevan makaamaan hänen jalkojensa väliin. Hänen jalkansa työnnettiin levälleen. Kaksi lämmintä kättä laskeutui hänen takareisilleen ja sitten Julia tunsi kuuman kielen tiukemmalla reiällään.
Aranilia hymähti. Tätä he eivät olleet ennen tehneet. Hän tunsi kuinka Julia jännittyi ja alkoi valittaa. Ei se kuitenkaan häntä haitannut. Hitaasti hän nuoli tiukan reiän ympäriltä kokeilevasti. Tämä kokemus oli hänellekin uusi. Julian äänistä päätellen hän oli jonkin sortin luonnonlahjakkuus. Julia huokaili ja vähitellen hänen lihaksensa rentoutuivat. Araniliakin huomasi sen. Hän kastoi yhden sormensa suussaan ja alkoi sitten varovasti työntää sitä Julian pyllyyn. Julia jännittyi taas. Aranilia nuoli taas hellästi häntä eikä liikuttanut vähän matkaa uponnutta sormeaan ja Lisakin hyväili rauhoittavasti Juliaa. Kohta Aranilia jatkoi työntämistä. Hitaasti, mutta varmasti, hänen sormensa upposi Juliaan, joka alkoi kiemurrella ja mumista epäselvästi. Aranilia ei tiennyt nauttiko hän vai sattuiko häneen, mutta ei kuitenkaan muuttanut suunnitelmiaan. Saatuaan sormensa loppuun asti hän veti sitä takaisin päin ja sovitti toisen sormensa reiälle ja työnsi senkin sisään. Julia säpsähti taas. Tällä kertaa Aranilia työnsi sormensa saman tien syvälle Juliaan. Saatuaan sormensa loppuun asti hän alkoi liikutella niitä hitaasti edes takaisin. Julia vinkui ja mumisi joko kiimasta tai tuskasta. Kerrottakoon, että Julia todella nautti tunteesta. Ainakin nyt.
Lisa liikutteli lantiotaan pienin liikkein hyväillen siten Julian selkää. Sitten hän katsoi kuinka Aranilia iski hänelle silmää, veti sormensa ulos Julian pyllystä, putsasi sormensa lakanaan ja otti erään esineen peiton alta. Lisalla oli aitiopaikka kun Aranilia laittoi esineen Julian pyllylle ja ennen kuin Julia taas ehtisi jännittyä, työnsi sen jonkin matkaa hänen pyllyynsä. Julia jännittyi esineen ympärille ja mumisi taas jotain. Aranilia kuitenkin työnsi esineen niin syvälle, että se pysyi varmasti pystyssä. Sitten hän otti kaksi puunpalasta ja sytytti tottuneesti tulen.
Julia olisi kiljaissut tuskasta jos tiukasti hänen suussaan oleva huivi olisi sen sallinut. Hän alkoi kiemurrella, mutta tajusi nyt, miksi toinen tytöistä istui hänen selässään; hän ei voinut liikkua paljoakaan. Vahvat reidet pitivät häntä tiukasti paikallaan ja tytön paino painoi häntä nyt tiiviimmin sänkyä vasten. Vieras esine tunkeutui säälimättömästi hänen kokemattomaan pyllyynsä. Hän koitti laittaa jalkansa yhteen mutta toinen tytöistä, ilmeisesti Aranilia, makasi niiden välissä. Kohta esine kuitenkin pysähtyi ja Aranilia kömpi pois hänen jalkojensa välistä ja hänen selässään istuva tyttö irrotti otteensa hänen pakaroistaan. Nopeasti hän laittoi jalkansa yhteen, mutta totesi nopeasti, että se vain vahvisti tunnetta hänen takapuolessaan, joten hänen oli pakko levittää jalkansa taas levälleen. Sitten hän kuuli tulen syttyvän. Hänen pakaransa jännittyivät pelosta vieraan esineen ympärille, jonka Julia nyt varmasti tiesi kynttiläksi.
Kynttilä paloi iloisella liekillä. Aranilia katsoi Lisa kainalossaan kuinka hetken kuluttua, Julian ahkerista pyristelyistä huolimatta, kuuma steariini alkoi valua kynttilän vartta pitkin. Tytöt seurasivat hyvin tiiviisti steariinin kiireetöntä valumista. Kun ensimmäinen pisara saavutti Julia ihon, tämä jännittyi ja muminasta päätellen kiljahti. Julia alkoi rimpuilla mutta totesi kohta, että siitä oli vain se hyöty, että steariini valui nopeampaa. Julia siis tyytyi mumisemaan tuskaisella äänellä samalla kun väkisin piti itseään paikoillaan. Lisa käveli kohta Julian pään viereen, istahti siihen ja käänsi hellästi tämän pään itseään kohti. Julia tunsi ettei tämä ollut Aranilia ja pysyi paikoillaan. Lisa katseli kuinka kyyneleet valuivat Julian poskia pitkin. Hän huomasi myös Julian tuskaisen ilmeen, vaikka tämän silmät olikin peitetty. Hänen kävi jo Juliaa hieman sääliksi.
”Aiotko sinä polttaa koko kynttilän”, hän kysyi Aranilialta. Julia tunnisti äänen ja alkoi mumista anovasti ja kiljahti sitten äkisti uuden steariinitipan osuessa häneen.
”Totta kai”; Aranilia sanoi iloisella äänellä mutta iski Lisalle silmää ja nosti sormensa huuliensa eteen ja pudisti päätään. Lisa rentoutui ja laski Julian pään takaisin tyynylle.
Juuri kun Julia tiesi tulevansa hulluksi kivusta, kiukusta ja häpeästä, kynttilä kiskaistiin rivakalla liikkeellä ulos hänestä. Sekin sattui ja jätti hänen takapuoleensa puutuneen tunteen. Hän kuitenkin tunsi kuinka Aranilia pyyhki steariinit pois kylmällä vedellä. Se tuntui ihanalta ja Julia alkoi hengittää vapaammin. Hän myös nosti takapuoltaan innokkaana. Saatuaan pyllyn puhtaaksi Julia käännettiin taas ympäri. Hellät kädet hyväilivät taas hänen rintojaan, reisiään ja muualtakin. Lisa suuteli Juliaa pehmeän hellästi huulille ja taputti rohkaisevasti hänen poskeaan. Julia toivoi kaiken olevan jo ohi, mutta Aranilian ääni kalvoi uutta kauhua hänen sydämeensä miettimällä mitäs he sitten keksivät. Aranilia vain sanoi niin. Ihan kuin hän ei olisi suunnitellut tätä huolellisesti. Aranilia työnsi sormensa varoittamatta Julian pilluun ja totesi sen kosteaksi muttei märäksi.
”No, eiköhän sekin kohta ’kostu’”, ja hihitti juuri siihen tyyliin, jota Julia oli oppinut varomaan. Silloin tapahtui yleensä jotain omituista. Hän ihmetteli myös, miksi Aranilia niin painotti sanaa ’kostu’. Sekin selviäsi hänelle hyvin nopeasti.
Julia makasi raskaasti hengittäen. Saatuaan hengityksensä taas tasaantumaan hän huomasi, että kaikki äänet olivat kadonneet huoneesta. Hän terästi kuuloaan ja kuuli kohta kaksi tasaista hengitystä. Ehkä hieman kiihtynyttä tosin. Syykin oli melko selvä. Kylmä viima osui häneen saaden hänet tärisemään, mutta sekin meni nopeasti ohi eikä hän kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota, koska askeleet lähestyivät taas häntä. Tytöt menivät sängyn eri puolille ja istuutuivat Julian kummallekin puolelle. Julia tunsi Aranilian hyväilevän poskeaan ja kysyvän oliko hän valmis. Julia mumisi ettei ollut vaan että hän halusi jo irti. Hänen ranteisiinsa ja poskiinsa sattui. Hän kuitenkin tiesi, että Aranilia tekisi hänelle juuri sen, mitä oli suunnitellutkin. Seuraavassa hetkessä hän kiljaisi kovaa ja se kuului kovana huivista huolimatta.
Tytöt painoivat lisää lunta Julian rinnoille. He nousivat kohta ja istuutuivat taas Julian sätkivien jalkojen päälle. Julia oli taas kerran avuton. Lunta painettiin lisää hänen rinnoilleen saaden hänet kiemurtelemaan. Sitten tytöt taas kumartuivat ja alkoivat nuolla lunta pois. Kylmä lumi jäähdytti nopeasti hänen ihoaan saaden aikaan sen, että tyttöjen ahnaat kielet tuntuivat lähes yhtä polttavilta kuin äskeinen kynttilä. Julia kiemurteli ja vinkui, mutta kumpikaan niistä ei saanut tyttöjä lopettavaan hänen kiusaamistaan. Kohta hän tunsi Lisan lämpimän käden valuvan hitaasti alas hänen ihoaan. Kohta käsi saapui hänen haaroihinsa ja muitta mutkitta levitti hänen huuliaan. Toinen käsi työnsi säälimättä luminokareen hänen sisäänsä. Julia kiljui ja kiemurteli. Lisää lunta levitettiin hänen herkälle pillulleen. Julia koitti laittaa jalkojaan yhteen, mutta tytöt istuivat niiden päällä. Toinen tytöistä tosin nousi nyt ja meni makaamaan hänen jalkojensa väliin. Julia muisti tunnevaihtelun jo rinnoillaan, joten…
Lisa nuolaisi ensimmäisen kerran Juliaa haaroista. Se sai aikaan kylmien väristyksen harmonian kulkemaan Julian läpi. Ja se oli vasta kevyt sipaisu. Kohta Lisan kieli nuolaisi taas saaden aikaan samanlaisen reaktion. Sitten Lisa ilmeisesti kyllästyi leikkiin ja alkoi nuolla pitkin nautinnollisin vedoin. Julia haukkoi henkeään eikä saanut tarpeeksi ilmaa keuhkoihinsa jotta olisi voinut kiljua. Hän ei voinut muuta kuin hengittää kiivaasti ja pysyi siksi myös paikallaan. Araniliakin huomasi tämän. Hän nuoli kumpaakin Julian rintaa vielä hetken, nousi sitten pystyyn, siirtyi hieman, nosti toisen jalkansa Julian yli, istui hajareisin Julian päällä ja kumartui hänen ylitseen. Aranilian ruumis tuntui lämpimältä, pehmeältä ja rauhoittavalta Julian hieman viilentynyttä ruumista vasten. Aranilia kurotti päänsä Julian haaroihin alkaen myös nuolla tätä. Lisa nuoli jo täyttä päätä lunta pois Julian pillusta. Julia ei ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa. Hänen koko ruumiinsa tärisi nautinnosta. Hän puristi kätensä nyrkkiin ja keskittyi hengittämään. Kaksi kuumaa kieltä leikki hänen jalkojensa välissä epäilemättä myös joskus osuen toisiinsa. Julian ruumis alkoi kouristelemaan. Hän tiesi tulevansa. Hän tiesi tulevansa kovaa. Sen tiesivät myös toiset tytöt koska kiihdyttivät vauhtiaan. Julia levitti jalkojaan vapaaehtoisesti ja nautti jokaisella solullaan tästä tunteiden vaihtelusta. Kun kummatkin tytöt saivat jollain kummallisella akrobaattisella suorituksella kielensä Julian pilluun, hän ei kestänyt enää. Hän kiljui niin, että huivista ja Aranilian hänen päänsä ympärille kietomista reisistä huolimatta tytöt uskoivat naapureiden kuulevan huudot.
Julia hengitti raskaasti. Hänen rintansa kohoili samalla kun hän koitti saada hengityksensä tasattua. Hän tunsi kuinka Aranilia kömpi hänen päältään. Hänen siteensä avattiin ja ranteita hierottiin lumella ja kylmällä vedellä. Se helpotti suunnattomasti hänen oloaan. Huivit irrotettiin hänen kasvoiltaan ja Julia katsoi tyttöjä. Kummaltakin valui hänen pillunsa nesteitä suupieliä pitkin. Kumpikin tyttö suuteli häntä hellästi ja Julia nuoli raukeana omaa mehuaan ystäviensä suista. Sitten tytöt kömpivät kumpikin hänen viereensä sängylle, kietoivat kätensä hänen ympärilleen ja hiljalleen rauhoittivat häntä sen verran että hän nukahti.
---------------------------------------------------------
Semmonen. Ihan vaan jatkon kannalta, että kannattaako mun jatkaa näitä vai alkaako jo riittää? Edellyttäen tietenkin, että keksin jatkoa.
Jatkoa tarinoille Palkkionmetsästys, Takaisinmaksu ja Kolmas pyörä
Tämä tulee sitten tajunnanvirtana, ettei varmaan niitä parhaimpia…
--------------------------------------------------
Kevät alkoi ottaa valtaa kokonaiskuvasta. Tosin kevät osoitti petollisuutensa värjäämällä jo kertaalleen vihertyneen maiseman taas valkoisella. Lämpötila laski kuin syysillan aurinko ja haltiakylän kadut olivat taas kovin hiljaiset. Taloissa sen sijaan ei ollut. Kukin käytti aikaansa miten parhaaksi katsoi. Säätilan muutos oli pakottanut myös Aranilian ja Julian jäämään sisätiloihin, vaikkei se heitä paljoa haitannutkaan. Vain yksi asia olikin sinä päivänä huonolla mallilla Aranilian mielessä. Hänen mielestään Julia oli ottanut heidän viimekertaisen leikkinsä turhan vakavasti kun Lisakin oli mukana. Hän toki tiesi, että niinhän he olivat sopineetkin, mutta siitä huolimatta Julia oli ottanut osansa turhan vakavasti, Aranilia vakuutteli itselleen. Pitkän harkitsemisen jälkeen hän joutui tunnustamaan tosiasian: hän halusi vain antaa samalla mitalla takaisin. Ei, ei samalla mitalla. Hän laittaisi asteen paremmaksi. Hän alkoi saman tien suunnitella miten toteuttaisi aikeensa.
Julia lueskeli tuolissa Aranilian käydessä ulkona. Tämä oli ollut jo melkein koko päivän liikkeellä. Ulkona alkoi hieman hämärtääkin kun Aranilia tuli sisään, pudisteli lumen hiuksistaan ja riisui päällysvaatteensa. Sitten hän tuli Julian luo ja kertoi, että hänellä oli jotain erikoista mielessä täksi illaksi. Julia koitti hieman kysellä ja udella, mutta Aranilia pysyi vaiti ja sanoi sen olevan yllätys. Tämä sanoi vain takaavansa erikoisuuden. Julia koitti vielä udella, mutta suostui sitten tuntemattomaan. He riisuivat yhdessä Julian kaikki vaatteet ja sitten Aranilia osoitti hänet paikalleen sängylle. Aranilia otti kaksi huivia laatikosta. Toisen hän sitoi Julian silmille ja toisen hän kiristi tämän suun eteen. Sitten hänen kätensä sidottiin ensin yhteen ja sitten sängyn päätyyn. Julian siinä maatessa Aranilia kiristi kummatkin huivit tiukemmiksi. Julia äännähti kivusta kun huivi hänen suussaan veti hänen suupielensä taakse. Sitten Aranilia pyysi häntä odottamaan hetken aikaa kiltisti ja poistui. Julia kuuli hieman vaatteiden kahinaa ja sitten ulko-ovi kävi. Hän oli yksin.
Julian mielessä salamoi. Hän ei ollut ikinä tuntenut itseään niin haavoittuvaksi kuin nyt. Mihin Aranilia oli mahtanut mennä? Kohta kuitenkin ovi kävi taas ja pehmeät askeleet kopisivat sisään. Ja niiden perässä toiset. Julia kuunteli tarkasti, mutta siitä ei ollut epäilystäkään; Aranilia oli hakenut jonkun toisen paikan päälle. Kuului taas vaatteiden kahinaa, pidempään kuin viimeksi. Melko paljon pidempään. Hän ymmärsi toisenkin tyypin riisuutuvan kokonaan. Seuraavaksi äänet paljastivat kuinka he alkoivat suudella toisiaan. Julia rimpuili hieman tuohtuneena, mutta siteet olivat pitävät, kuten aina. Vaikka hänen jalkansa olivatkin vapaina, se ei auttanut häntä millään lailla. Kohta äänet kuitenkin lakkasivat ja Julia vaistosi olevansa nyt huomion kohde, ja rauhoittui hieman. Toinen hahmoista alkoi suudella hänen hieman auki olevia huuliaan. Se ei ollut Aranilia, mutta hän oli melko varma, että tämäkin olisi naaraspuolinen.
Lisa oli ensin hieman arastellut suostua suunnitelmaan. Hän oli vieläkin hieman ihmeissään edelliskerrasta. Kuitenkin, (ei niin) pitkän suostuttelun jälkeen hän kuitenkin päätti lähteä haltian mukaan. Ja olihan tässä taas tilaisuus leikkiä söpön haltian kanssa ja antaa Julialle vähän takaisin.
Aranilia asetti Julian toisen jalan suoraksi sängyn päälle ja kävi istumaan sen päälle. Siitä hän kumartui Julian päälle ja alkoi suudella ja hyväillä tämän toista rintaa. Hän kiehnasi itseään samalla Juliaa vasten ja painautui sitten tiiviisti tätä vasten. Lisakin hetken suudeltuaan ystäväänsä, teki samalla tavalla, eli istahti Julian toisen jalan päälle ja otti käsittelyyn tämän toisen rinnan. Tytöt kuuntelivat miten Julia vinkui heidän allaan. Hyvillään huomiosta ja hyvästä tunteesta. Heistä oli myös kiva tuntea miten Julia liikahteli kiimaisena. Ei kuitenkaan liikahtelisi kauaa. Ainakaan kiimaisena, Aranilia mietti hymyillen. Heidän tarkoituksenaan oli tähän alkuun vain rauhoitella ja rentouttaa Juliaa, ettei hän hermoilisi heti alkuun.
Kohta Julia oli Aranilian mielestä valmis. Tai niin valmis kuin nyt voi olla. Hän oli kertonut Lisalle tarkasti mitä halusi tehdä, joten tytöt nousivat Julian päältä ja yhteistuumin käänsivät tämän ympäri. Köydet kiristyivät tutunoloisesti Julian ranteisiin ja hän puri huivia suussaan päästäen pienen inahduksen. Hän kiemurteli hetken etsien hyvää asentoa. löydettyään sen hän ei voinut muuta kuin odottaa. Kauaa häntä ei jännityksessä pidetty kun hän jo tunsi toisen tytöistä istuvan hänen selkänsä päälle. Hän tunsi kahden pehmeän reiden painautuvan vaativina kylkiään vasten ja tunsin myös selkänsä kostuvan hieman keskeltä. Selässä istuja laittoi kohta kätensä hänen pakaroilleen ja alkoi hyväillä niitä rauhallisesti. Julia nautti rauhallisuudesta ja makasi rentona. Kohta kuitenkin kädet painuivat tiukemmin hänen pakaroihinsa ja vetivät ne erilleen. Julia jännittyi. Hän tunsi toisen tytöistä tulevan makaamaan hänen jalkojensa väliin. Hänen jalkansa työnnettiin levälleen. Kaksi lämmintä kättä laskeutui hänen takareisilleen ja sitten Julia tunsi kuuman kielen tiukemmalla reiällään.
Aranilia hymähti. Tätä he eivät olleet ennen tehneet. Hän tunsi kuinka Julia jännittyi ja alkoi valittaa. Ei se kuitenkaan häntä haitannut. Hitaasti hän nuoli tiukan reiän ympäriltä kokeilevasti. Tämä kokemus oli hänellekin uusi. Julian äänistä päätellen hän oli jonkin sortin luonnonlahjakkuus. Julia huokaili ja vähitellen hänen lihaksensa rentoutuivat. Araniliakin huomasi sen. Hän kastoi yhden sormensa suussaan ja alkoi sitten varovasti työntää sitä Julian pyllyyn. Julia jännittyi taas. Aranilia nuoli taas hellästi häntä eikä liikuttanut vähän matkaa uponnutta sormeaan ja Lisakin hyväili rauhoittavasti Juliaa. Kohta Aranilia jatkoi työntämistä. Hitaasti, mutta varmasti, hänen sormensa upposi Juliaan, joka alkoi kiemurrella ja mumista epäselvästi. Aranilia ei tiennyt nauttiko hän vai sattuiko häneen, mutta ei kuitenkaan muuttanut suunnitelmiaan. Saatuaan sormensa loppuun asti hän veti sitä takaisin päin ja sovitti toisen sormensa reiälle ja työnsi senkin sisään. Julia säpsähti taas. Tällä kertaa Aranilia työnsi sormensa saman tien syvälle Juliaan. Saatuaan sormensa loppuun asti hän alkoi liikutella niitä hitaasti edes takaisin. Julia vinkui ja mumisi joko kiimasta tai tuskasta. Kerrottakoon, että Julia todella nautti tunteesta. Ainakin nyt.
Lisa liikutteli lantiotaan pienin liikkein hyväillen siten Julian selkää. Sitten hän katsoi kuinka Aranilia iski hänelle silmää, veti sormensa ulos Julian pyllystä, putsasi sormensa lakanaan ja otti erään esineen peiton alta. Lisalla oli aitiopaikka kun Aranilia laittoi esineen Julian pyllylle ja ennen kuin Julia taas ehtisi jännittyä, työnsi sen jonkin matkaa hänen pyllyynsä. Julia jännittyi esineen ympärille ja mumisi taas jotain. Aranilia kuitenkin työnsi esineen niin syvälle, että se pysyi varmasti pystyssä. Sitten hän otti kaksi puunpalasta ja sytytti tottuneesti tulen.
Julia olisi kiljaissut tuskasta jos tiukasti hänen suussaan oleva huivi olisi sen sallinut. Hän alkoi kiemurrella, mutta tajusi nyt, miksi toinen tytöistä istui hänen selässään; hän ei voinut liikkua paljoakaan. Vahvat reidet pitivät häntä tiukasti paikallaan ja tytön paino painoi häntä nyt tiiviimmin sänkyä vasten. Vieras esine tunkeutui säälimättömästi hänen kokemattomaan pyllyynsä. Hän koitti laittaa jalkansa yhteen mutta toinen tytöistä, ilmeisesti Aranilia, makasi niiden välissä. Kohta esine kuitenkin pysähtyi ja Aranilia kömpi pois hänen jalkojensa välistä ja hänen selässään istuva tyttö irrotti otteensa hänen pakaroistaan. Nopeasti hän laittoi jalkansa yhteen, mutta totesi nopeasti, että se vain vahvisti tunnetta hänen takapuolessaan, joten hänen oli pakko levittää jalkansa taas levälleen. Sitten hän kuuli tulen syttyvän. Hänen pakaransa jännittyivät pelosta vieraan esineen ympärille, jonka Julia nyt varmasti tiesi kynttiläksi.
Kynttilä paloi iloisella liekillä. Aranilia katsoi Lisa kainalossaan kuinka hetken kuluttua, Julian ahkerista pyristelyistä huolimatta, kuuma steariini alkoi valua kynttilän vartta pitkin. Tytöt seurasivat hyvin tiiviisti steariinin kiireetöntä valumista. Kun ensimmäinen pisara saavutti Julia ihon, tämä jännittyi ja muminasta päätellen kiljahti. Julia alkoi rimpuilla mutta totesi kohta, että siitä oli vain se hyöty, että steariini valui nopeampaa. Julia siis tyytyi mumisemaan tuskaisella äänellä samalla kun väkisin piti itseään paikoillaan. Lisa käveli kohta Julian pään viereen, istahti siihen ja käänsi hellästi tämän pään itseään kohti. Julia tunsi ettei tämä ollut Aranilia ja pysyi paikoillaan. Lisa katseli kuinka kyyneleet valuivat Julian poskia pitkin. Hän huomasi myös Julian tuskaisen ilmeen, vaikka tämän silmät olikin peitetty. Hänen kävi jo Juliaa hieman sääliksi.
”Aiotko sinä polttaa koko kynttilän”, hän kysyi Aranilialta. Julia tunnisti äänen ja alkoi mumista anovasti ja kiljahti sitten äkisti uuden steariinitipan osuessa häneen.
”Totta kai”; Aranilia sanoi iloisella äänellä mutta iski Lisalle silmää ja nosti sormensa huuliensa eteen ja pudisti päätään. Lisa rentoutui ja laski Julian pään takaisin tyynylle.
Juuri kun Julia tiesi tulevansa hulluksi kivusta, kiukusta ja häpeästä, kynttilä kiskaistiin rivakalla liikkeellä ulos hänestä. Sekin sattui ja jätti hänen takapuoleensa puutuneen tunteen. Hän kuitenkin tunsi kuinka Aranilia pyyhki steariinit pois kylmällä vedellä. Se tuntui ihanalta ja Julia alkoi hengittää vapaammin. Hän myös nosti takapuoltaan innokkaana. Saatuaan pyllyn puhtaaksi Julia käännettiin taas ympäri. Hellät kädet hyväilivät taas hänen rintojaan, reisiään ja muualtakin. Lisa suuteli Juliaa pehmeän hellästi huulille ja taputti rohkaisevasti hänen poskeaan. Julia toivoi kaiken olevan jo ohi, mutta Aranilian ääni kalvoi uutta kauhua hänen sydämeensä miettimällä mitäs he sitten keksivät. Aranilia vain sanoi niin. Ihan kuin hän ei olisi suunnitellut tätä huolellisesti. Aranilia työnsi sormensa varoittamatta Julian pilluun ja totesi sen kosteaksi muttei märäksi.
”No, eiköhän sekin kohta ’kostu’”, ja hihitti juuri siihen tyyliin, jota Julia oli oppinut varomaan. Silloin tapahtui yleensä jotain omituista. Hän ihmetteli myös, miksi Aranilia niin painotti sanaa ’kostu’. Sekin selviäsi hänelle hyvin nopeasti.
Julia makasi raskaasti hengittäen. Saatuaan hengityksensä taas tasaantumaan hän huomasi, että kaikki äänet olivat kadonneet huoneesta. Hän terästi kuuloaan ja kuuli kohta kaksi tasaista hengitystä. Ehkä hieman kiihtynyttä tosin. Syykin oli melko selvä. Kylmä viima osui häneen saaden hänet tärisemään, mutta sekin meni nopeasti ohi eikä hän kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota, koska askeleet lähestyivät taas häntä. Tytöt menivät sängyn eri puolille ja istuutuivat Julian kummallekin puolelle. Julia tunsi Aranilian hyväilevän poskeaan ja kysyvän oliko hän valmis. Julia mumisi ettei ollut vaan että hän halusi jo irti. Hänen ranteisiinsa ja poskiinsa sattui. Hän kuitenkin tiesi, että Aranilia tekisi hänelle juuri sen, mitä oli suunnitellutkin. Seuraavassa hetkessä hän kiljaisi kovaa ja se kuului kovana huivista huolimatta.
Tytöt painoivat lisää lunta Julian rinnoille. He nousivat kohta ja istuutuivat taas Julian sätkivien jalkojen päälle. Julia oli taas kerran avuton. Lunta painettiin lisää hänen rinnoilleen saaden hänet kiemurtelemaan. Sitten tytöt taas kumartuivat ja alkoivat nuolla lunta pois. Kylmä lumi jäähdytti nopeasti hänen ihoaan saaden aikaan sen, että tyttöjen ahnaat kielet tuntuivat lähes yhtä polttavilta kuin äskeinen kynttilä. Julia kiemurteli ja vinkui, mutta kumpikaan niistä ei saanut tyttöjä lopettavaan hänen kiusaamistaan. Kohta hän tunsi Lisan lämpimän käden valuvan hitaasti alas hänen ihoaan. Kohta käsi saapui hänen haaroihinsa ja muitta mutkitta levitti hänen huuliaan. Toinen käsi työnsi säälimättä luminokareen hänen sisäänsä. Julia kiljui ja kiemurteli. Lisää lunta levitettiin hänen herkälle pillulleen. Julia koitti laittaa jalkojaan yhteen, mutta tytöt istuivat niiden päällä. Toinen tytöistä tosin nousi nyt ja meni makaamaan hänen jalkojensa väliin. Julia muisti tunnevaihtelun jo rinnoillaan, joten…
Lisa nuolaisi ensimmäisen kerran Juliaa haaroista. Se sai aikaan kylmien väristyksen harmonian kulkemaan Julian läpi. Ja se oli vasta kevyt sipaisu. Kohta Lisan kieli nuolaisi taas saaden aikaan samanlaisen reaktion. Sitten Lisa ilmeisesti kyllästyi leikkiin ja alkoi nuolla pitkin nautinnollisin vedoin. Julia haukkoi henkeään eikä saanut tarpeeksi ilmaa keuhkoihinsa jotta olisi voinut kiljua. Hän ei voinut muuta kuin hengittää kiivaasti ja pysyi siksi myös paikallaan. Araniliakin huomasi tämän. Hän nuoli kumpaakin Julian rintaa vielä hetken, nousi sitten pystyyn, siirtyi hieman, nosti toisen jalkansa Julian yli, istui hajareisin Julian päällä ja kumartui hänen ylitseen. Aranilian ruumis tuntui lämpimältä, pehmeältä ja rauhoittavalta Julian hieman viilentynyttä ruumista vasten. Aranilia kurotti päänsä Julian haaroihin alkaen myös nuolla tätä. Lisa nuoli jo täyttä päätä lunta pois Julian pillusta. Julia ei ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa. Hänen koko ruumiinsa tärisi nautinnosta. Hän puristi kätensä nyrkkiin ja keskittyi hengittämään. Kaksi kuumaa kieltä leikki hänen jalkojensa välissä epäilemättä myös joskus osuen toisiinsa. Julian ruumis alkoi kouristelemaan. Hän tiesi tulevansa. Hän tiesi tulevansa kovaa. Sen tiesivät myös toiset tytöt koska kiihdyttivät vauhtiaan. Julia levitti jalkojaan vapaaehtoisesti ja nautti jokaisella solullaan tästä tunteiden vaihtelusta. Kun kummatkin tytöt saivat jollain kummallisella akrobaattisella suorituksella kielensä Julian pilluun, hän ei kestänyt enää. Hän kiljui niin, että huivista ja Aranilian hänen päänsä ympärille kietomista reisistä huolimatta tytöt uskoivat naapureiden kuulevan huudot.
Julia hengitti raskaasti. Hänen rintansa kohoili samalla kun hän koitti saada hengityksensä tasattua. Hän tunsi kuinka Aranilia kömpi hänen päältään. Hänen siteensä avattiin ja ranteita hierottiin lumella ja kylmällä vedellä. Se helpotti suunnattomasti hänen oloaan. Huivit irrotettiin hänen kasvoiltaan ja Julia katsoi tyttöjä. Kummaltakin valui hänen pillunsa nesteitä suupieliä pitkin. Kumpikin tyttö suuteli häntä hellästi ja Julia nuoli raukeana omaa mehuaan ystäviensä suista. Sitten tytöt kömpivät kumpikin hänen viereensä sängylle, kietoivat kätensä hänen ympärilleen ja hiljalleen rauhoittivat häntä sen verran että hän nukahti.
---------------------------------------------------------
Semmonen. Ihan vaan jatkon kannalta, että kannattaako mun jatkaa näitä vai alkaako jo riittää? Edellyttäen tietenkin, että keksin jatkoa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pitkästä aikaa tulin käymään täällä, ja heti oli Daneonin juttu odottamassa. Loistavaa!
Tarina on mainio, tosin hieman viimeistelemätön, mutta ehkä sen takia tuoreen tuntuinen.
Jatka ihmeessä kirjoittamista. Novellejasi on ilo lukea.
Jatka!
Aivan ihana tarina, jatka ihmeessä =)
Jatka ihmeessä jollaki kosto2 nimellä että huomaan sen. HYVÄ