Kaipais asiallista keskustelua vaihtoa Bi-seksuaalisuudesta.
-Miten pärjäätte ja toimitte suuntauksenne kanssa.
-Mitä haette suhteista miehiin, seksiä, kaveruutta, ymmärrystä?
-Kertoisko vaimolle?
-Unohtaisko koko jutun?
-Olenko homo vai jotain muuta?
-Itensä hillintä?
-Huono omatunto?
-Onko se pettämistä?
Kokemuksia muille jakaa ja ottaaksemme oppia muilta.
Olkaa hyvä..
-Miten pärjäätte ja toimitte suuntauksenne kanssa.
-Mitä haette suhteista miehiin, seksiä, kaveruutta, ymmärrystä?
-Kertoisko vaimolle?
-Unohtaisko koko jutun?
-Olenko homo vai jotain muuta?
-Itensä hillintä?
-Huono omatunto?
-Onko se pettämistä?
Kokemuksia muille jakaa ja ottaaksemme oppia muilta.
Olkaa hyvä..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itsekkin olen tätä asiaa miettinyt samalta kannalta. Olen naimisissa, mutta silti jotain puuttuu. Mielestäni seksi miehen kanssa on erilaista ja antaa erilaisen tunteen. Olen "pettänyt" vaimoani miesten kanssa. Kertonut en ole kuitenkaan´, enkä uskokkaan kertovani, sillä en halua loukata häntä. Tästä seuraa kyllä huono omatunto, olen ajatellut asiaa myös siltä kannalta, että jokaisella on yksi elämä ja siitä kantaa itse vastuun ja mitä toinen ei tiedä ei tämä voi häntä loukatakkaan. Mielestäni mielenkiintoinen aihe.
Ensimmaiseen kysymykseen vastatakseni; itse parjaan melko hyvin suuntautumiseni kanssa. En nyt siis tieda olenko bi-seksuaali vai mika horho mutta tiedan oman mielenkiintoni miehia kohtaan olevan puhtaasti fyysista. Se tietamys siita mita miehesta tahtoo helpottaa tuota suhtautumista. En voisi kuvitellakaan (ainakaan kovin helposti) rakastuvani mieheen. Ja miehista haen juuri puhtaasti sita erilaista seksia kuin naisen kanssa. Miehessa ja miehen vartalossa on jotakin kiehtovaa ja myos kiihottavaa. Itse seurustelen ja asun myos naisen kanssa. Han tietaa etta minulla on kokemuksia myos miesten kanssa. En ole kuitenkaan ollut kenenkaan miehen kanssa meidan seurusteluaikana. Naiseni myos tietaa etta haluaisin lisaa kokemuksia miesten kanssa ja kun olemme keskustelleet hanen kanssaan niin han ei omasta mielestaan koe sita pettamisena jos olen miehen kanssa. Luulen sen johtuvan juuri siita tiedosta etta mielenkiintoni miehia kohtaan on vain fyysista, joten se ei aiheuta hanelle minkaanlaista uhkaa.
Kertoisiko vaimolle? Sehan on loppujen lopuksi jokaisen itse paatettava mutta ainahan sita voi yrittaa puhua seksista ja siihen liittyvista asioista ja vaikka yrittaa johdatella keskustelua siihen suuntaan missa voisi sitten puhua myos omasta mielenkiinnosta miehia kohtaan. Tietysti jos vaimosta paistaa lapi jonkilainen homofobia niin tuskin on jarkevaa menna kertoilemaan niita juttuja vaan ehka on parempi pitaa asiat sisalla, mikali tahtoo suhteen jatkuvan siedettavana. Siita en tieda pitaisiko asia sitten unohtaa. Ja voiko sita noin vain unohtaa. Kylla minulla ainakin valilla vakisinkin tulee mieleen etta mitahan kaikkea sita taas miehen kanssa voisikaan tehda.
Itsensa hillinta on varmasti myos yksilollinen juttu, mutta enpa nyt jaksa uskoa etta kenellakaan mitaan pakonomaista tarvetta on esimerkiksi uimahallissa tarttua miehia kalusta kiinni ja alkaa leikkimaan silla. Samahan se on naisten suhteen. Jos alastoman naisen nakee niin ei kai se aina tarkoita sita etta kalu kovettuu ja itsehillinta menee siina samalla. Itse olen ainakin huomannut kiinnittavani huomion miesten kaluihin ja vartaloon mutta ei minulle ole koskaan kaynyt niin nolosti etta olisin saanut erektion pelkasta vilkaisusta. Kai sekin on yksilollista.
Eli eikohan me jokainen olla suhteellisen "tavallisia" ihmisia. Ollaan nyt sitten heteroita, bisseja tai homoja tai mita nyt sitten lienemmekaan. :)
Mielenkiintoista keskustelua aiheesta olisi kylla kiva kayda. Myos sinun mielipiteita aiheesta hyva Ukkomies. :)
Iloa meidan kaikkien elamaan!
Mielestäni minun mielenkiintoni miehiin on fyysistä myös, mutta henkistäkin puolta on mukana aika paljon myös.
Olen kertonut vaimolleni ja se onkin sitten sellainen juttu, ettei voi enää perääntyä.
Kaikki on mielestäni mennyt aika hyvin ja olemme keskustelleet asiasta aika paljon ja syvällisesti. Käsitelleet tunteita ja millaisia tunteita tietoisuus tuo tullessaan ja yritämme opetella elämään tämän asian kanssa. Aika näyttää kestääkö liittomme vai hajoaako se.
Se on faktaa, oli sitten asia salassa tai ei, olen bi ja sille en voi mitään.
Käyttäytymiselleni voin kyllä tehdä paljonkin, ja rehellisyydelle, kerronko kaiken vai osan asioistani. Onko syytä kiusata vaimoaan liialla rehelisyydellä, kertomalla kaikki.
Mitään valmista sapluunaa ei kyllä taida olla, miten olis elettävä ja se onkin kai luotava jokaisen parin keskenään.
Tässä on aikalailla haastetta parisuhteelle kerrakseen.
Löytyisko muita, jotka ovat kertonee ja miten olette asiat sopineet?
Nämä ovat juuri niitä aiheita, joista ajatusten vaihtoa kaipaa: kiitos että aloitit keskustelun. Itse olen bi-ukkomies ja aluksi se fyysinen puoli oli sitä mitä etsin miehistä. Nyt on vain käynyt niin, että minulla on ollut jo pidempään rinnakkaissuhde miehen kanssa ja syyllisyyshän se painaa kun vaimolle en ole voinut - tai rohjennut - asiasta kertoa. Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia ja millaisia ratkaisuja elämässänne olette tehneet?