Kuolinpesässä kaksi jakaja mutta
tuntuu siltä että toinen osapuoli
viivyttelee jakoa koska kestänyt
jo toista vuotta.
Molemmilla omat asianajajat mutta
ei edisty kumminkaan vaikka kaikki
suunilleen sovittu.
Oma asianajaja sanoo että pitää odottaa
vaan kunnes toinen taas ottaa yhteyttä
mutta kuinka kauan pitää odottaa?
Vai odottaako tämä viivyttelijä vaan
toisen kuolemaa koska tämä sairastui
vakavasti mutta on kummikin järjissään.
Näistä menee pää sekaisin:)
tuntuu siltä että toinen osapuoli
viivyttelee jakoa koska kestänyt
jo toista vuotta.
Molemmilla omat asianajajat mutta
ei edisty kumminkaan vaikka kaikki
suunilleen sovittu.
Oma asianajaja sanoo että pitää odottaa
vaan kunnes toinen taas ottaa yhteyttä
mutta kuinka kauan pitää odottaa?
Vai odottaako tämä viivyttelijä vaan
toisen kuolemaa koska tämä sairastui
vakavasti mutta on kummikin järjissään.
Näistä menee pää sekaisin:)
Vastaukset 6
Vanhimmat
et asianajajat saavat kaikki,ja teille ei jää mitään,niinhän se yleensä etenee
Olet
ainakin
oppinut
enterin
käytön.
Harmi
ettei
se
oppi
ole
oikea.
Tiedätkö, että hymiö, :) tarkoittaa naurua?
Katso sitä, kallista päätäsi vasemmalle ja näet että iloisestihan siinä nauretaan, tai oikeastaan hymyillään leveästi.
Taidat olla mennyt pikkuisen pästäsi sekaisin!
Oletko?
Kun minä olen huolissani tai pahoillani,
käytän tälläistä hymiötä :(
Voisin kertoa omasta perinnön jaostamme: Meitä viisi sisarusta, kolme tyttöä, kaksi poikaa.
(Aikuisia ihmisiä tietenkin)
Isä ja äiti kuolivat kuukauden välein. Isäni kuoleman jälkeen, hän kuoli suruun menetettyään äidin, meillä oli kahden viikon kuluttua perunkirjoitus, siitä runsaan viikon kuluttua perinnön jakotilaisuus, ei viivyttelyaikomustakaan kenenkään taholta, ei riitoja ja HUOM! Kaikki asioiden hoito surun ja järkytyksen keskellä.
Neuvoksi Sinulle voisin antaa: Hae käräjäoikeudelta virkajakaja, so: Asianajaja, joka hoitaa homman pois alta! Pää ei mene sekaisin, vaikka rahaa palaa.
Toisaalta, vuosi ei ole pitkäkään aika riitaisten jakajien ollessa kyseessä.
Joskus jako kestää 10 vuottakin, vaikka sen jälkeen ei jaeta enää muuta kuin korkeintaan asianajajan lasku, eikä sitäkään, sillä virkajakajaa pyytänyt maksettuaan alkumaksun 150 euroa, makselee asianajajan palkkioita sittenkin vielä kun pesä on lopullisesti "selvitetty", eli huvennut tuomarin palkkioihin.
Järki käteen!
Ei kuolinpesää ole mikään pakko jakaa. Koskaan! Hae käräjiltä pesänjakajan nimittämistä niin homma lähtee etenemään. Ja työllistätte sitten jo kolmannen juristin. Ja nyt hymiö :)
(vaihtoehtoisesti voit vain uhata pesänjakajan hakemisella, ehkä se saa vastapuolen liikahtamaan)
ei saa liikahtamaan sellaista, jolla ei ole tarvetta jakaa pesää. Henkilö saattaa olla varoissaan, hän tahtoo tehdä kiusaa tai jättää koskemattoman omaisuuden lapsilleen.
Kuitenkin joskus, vuosien päästä pesä menee jakoon, sitä ei voi "varakaskaan" perillinen estää. Silloin vain perittävää ei juurikaan ole, sillä kyllä lakimiehet saatavistaan huolen pitävät.
Itse olen sitä mieltä, ettei minkään perinnön varaan kannata rakentaa mitään. On jotenkin säälittävää kun ihmiset riitelevät perinnöistä. Itse en ole perinyt, en peri, enkä edes tahtoisi olla minkään perikunnan osakas. Näin on monin verroin parempi. Välit sukulaisiin kunnossa ja omalla työlläni ja toimeentulollani ansaittu kaikki mitä omistan.
Osallistuin keskusteluun vain siksi kun tiedän mitä maallisen mammonan haaliminen on saanut aikaan tuttavapiirissäni: Välirikkoja, oikeuenkäyntejä, sekä sen, että "perilliset" ovat vuosien riitelyn jälkeen lähtökuopissaan - oikeastaan kuopan pohjalla, sillä riitelyyn ovat menneet entisetkin varat. Ainut hyöty asiassa on ollut tuttavapiirin hauskuuttaminen pikkumaisilla, typerillä vaatimuksilla ja korvattoman kahvikupin kiinni pitämisestä kynsin hampain:))))))
Suomeen pitäisi saada 100% perintöverotus niin ihmiset käyttäisivät rahansa eläessään eivätkä sukulaiset kävisi norkoilemassa ennen kuolemaa että mitäköhän tuostakin hyötyisi, ikävä kyllä tämä on totta.
Ei niin pientä perintöä ettei olisi riitaa.