Riitelystä

Joku rupee jo tollasesta äskeisestä kysymyksestä haastaan riitaa. Hyvässä tapauksessa syyksi selviää huono päivä, yleensä syy ei kuitenkaan selviä, vaan jää mahdollisesti vuosikausiksi kaihertamaan elämää, jos sen antaa kaihertaa. Miksi riitaa pitäisi sopia ja vielä mahdollisesti perustella. Mun mielestä sellainen ok, anti olla riittää, mut ei se tarkoita sitä, et ystävyyden pitäisi välttämättä loppua siihen.

Voiko olla ihmisiä joiden kanssa ei tule yksinkertaisesti toimeen, paitsi jos toiminta on tavoitteellista ja toiminta siten ennaltamääriteltyä? Miksi ei ymmärretä, et kaikki eivät ole niin armottoman lähimmäisrakkaita, että jaksavat päivästä toiseen tuijottaa samaa naamaa, ilman vaihtelua? Koulussa tän vielä ymmärtää, mut et normaalissa elämässä, aikuisena.

Älyt hoi! kirjoitti:

Joku rupee jo tollasesta äskeisestä kysymyksestä haastaan riitaa. Hyvässä tapauksessa syyksi selviää huono päivä, yleensä syy ei kuitenkaan selviä, vaan jää mahdollisesti vuosikausiksi kaihertamaan elämää, jos sen antaa kaihertaa. Miksi riitaa pitäisi sopia ja vielä mahdollisesti perustella. Mun mielestä sellainen ok, anti olla riittää, mut ei se tarkoita sitä, et ystävyyden pitäisi välttämättä loppua siihen.

Voiko olla ihmisiä joiden kanssa ei tule yksinkertaisesti toimeen, paitsi jos toiminta on tavoitteellista ja toiminta siten ennaltamääriteltyä? Miksi ei ymmärretä, et kaikki eivät ole niin armottoman lähimmäisrakkaita, että jaksavat päivästä toiseen tuijottaa samaa naamaa, ilman vaihtelua? Koulussa tän vielä ymmärtää, mut et normaalissa elämässä, aikuisena.

tavoitteellinen toiminta tähdätä vuosikaudet vain yhteen asiaan? Ilman palautetta? Miksi toimia näin? Mitä jos tätä toimintaa ei haluta nähdä? Kannattaako toimia jatkuvasti samalla tavalla ilman konkreettista palautetta? Saako näin toimia?

Älyt hoi! kirjoitti:

Joku rupee jo tollasesta äskeisestä kysymyksestä haastaan riitaa. Hyvässä tapauksessa syyksi selviää huono päivä, yleensä syy ei kuitenkaan selviä, vaan jää mahdollisesti vuosikausiksi kaihertamaan elämää, jos sen antaa kaihertaa. Miksi riitaa pitäisi sopia ja vielä mahdollisesti perustella. Mun mielestä sellainen ok, anti olla riittää, mut ei se tarkoita sitä, et ystävyyden pitäisi välttämättä loppua siihen.

Voiko olla ihmisiä joiden kanssa ei tule yksinkertaisesti toimeen, paitsi jos toiminta on tavoitteellista ja toiminta siten ennaltamääriteltyä? Miksi ei ymmärretä, et kaikki eivät ole niin armottoman lähimmäisrakkaita, että jaksavat päivästä toiseen tuijottaa samaa naamaa, ilman vaihtelua? Koulussa tän vielä ymmärtää, mut et normaalissa elämässä, aikuisena.

Tosi ystävälle voi aina vittuilla, ja tosi ystävä kestää kaverin huonon päivän.
Itellä on häipynyt elämästä ns. ystäviä just sen takia kun olen kestänyt niiden vittuilut mutta ne eivät olekaan kestäneet samaa mun puolelta.
Onneks mulla on tosi ystäviäkin,, tää on teille pojat, kiitos kaverit! :)

Flow? kirjoitti:

tavoitteellinen toiminta tähdätä vuosikaudet vain yhteen asiaan? Ilman palautetta? Miksi toimia näin? Mitä jos tätä toimintaa ei haluta nähdä? Kannattaako toimia jatkuvasti samalla tavalla ilman konkreettista palautetta? Saako näin toimia?

kun elämä kaikkine osa-alueineen, suorasti tai epäsuorasti, voi kärsiä tällaisesta riitelystä tai tms. epävarmuudesta.

Slideslim kirjoitti:

Tosi ystävälle voi aina vittuilla, ja tosi ystävä kestää kaverin huonon päivän.
Itellä on häipynyt elämästä ns. ystäviä just sen takia kun olen kestänyt niiden vittuilut mutta ne eivät olekaan kestäneet samaa mun puolelta.
Onneks mulla on tosi ystäviäkin,, tää on teille pojat, kiitos kaverit! :)

tuppaa olemaan että ihan oikea ystävyys punnitaan nimenomaan niinä huonoina päivinä...ja sitten tietysti vaikeina aikoina kun ei se elämä aina ole pelkkää päivänpaistetta kenellekään...

Slideslim kirjoitti:

Tosi ystävälle voi aina vittuilla, ja tosi ystävä kestää kaverin huonon päivän.
Itellä on häipynyt elämästä ns. ystäviä just sen takia kun olen kestänyt niiden vittuilut mutta ne eivät olekaan kestäneet samaa mun puolelta.
Onneks mulla on tosi ystäviäkin,, tää on teille pojat, kiitos kaverit! :)

Miksi edellytetään, että elämässä on läsnä koko ajan ihmisiä, jostain ihmeen syystä? Siis niinku ulkopuolisia, harrastusten tai työn ulkopuolelta? Vai edellytettäänkö? Voihan sitä aina tutustua näissä em. tapauksissa uusiin.

Älyt hoi! kirjoitti:

Joku rupee jo tollasesta äskeisestä kysymyksestä haastaan riitaa. Hyvässä tapauksessa syyksi selviää huono päivä, yleensä syy ei kuitenkaan selviä, vaan jää mahdollisesti vuosikausiksi kaihertamaan elämää, jos sen antaa kaihertaa. Miksi riitaa pitäisi sopia ja vielä mahdollisesti perustella. Mun mielestä sellainen ok, anti olla riittää, mut ei se tarkoita sitä, et ystävyyden pitäisi välttämättä loppua siihen.

Voiko olla ihmisiä joiden kanssa ei tule yksinkertaisesti toimeen, paitsi jos toiminta on tavoitteellista ja toiminta siten ennaltamääriteltyä? Miksi ei ymmärretä, et kaikki eivät ole niin armottoman lähimmäisrakkaita, että jaksavat päivästä toiseen tuijottaa samaa naamaa, ilman vaihtelua? Koulussa tän vielä ymmärtää, mut et normaalissa elämässä, aikuisena.

varmaan just se piirre mussa mistä kaikki ei aina joka hetki tykkää. Stressi ja varsinkin stressin jälkeinen rentutuminen saa aikaa ihmisessä fysiologisia reaktioita, joka voi saada ihmiset toimimaan tietyllä tavalla. Esim. ei-järkevästi haastamaan riitaa. Toiminnan voi sen sijaan kohdistaa järkevään, molempia osapuolia miellyttävään asiaan esim. liikuntaan, pelaamiseen, ristikkoon, piirtelyyn, tiskaamiseen, TV:seen. Mun mielestä.

Flow? kirjoitti:

tavoitteellinen toiminta tähdätä vuosikaudet vain yhteen asiaan? Ilman palautetta? Miksi toimia näin? Mitä jos tätä toimintaa ei haluta nähdä? Kannattaako toimia jatkuvasti samalla tavalla ilman konkreettista palautetta? Saako näin toimia?

Riitely vaimon kanssa on pelottavaa. Kakkakin on kovalla monta päivää sen jälkeen.

seppomies kirjoitti:

Riitely vaimon kanssa on pelottavaa. Kakkakin on kovalla monta päivää sen jälkeen.

Joo-o. Voi varmaan oikeesti mennä aineenvaihdunta riitelystä sekaisin. Vaikuttaa se kuitenkin ruokahaluun, suru mm. Kehoaanhan ei saisi pakottaa tekeen mitään väkisin. Ei se ruoka pysy välttämättä sisällä, jos pakolla syö.

Slideslim kirjoitti:

Tosi ystävälle voi aina vittuilla, ja tosi ystävä kestää kaverin huonon päivän.
Itellä on häipynyt elämästä ns. ystäviä just sen takia kun olen kestänyt niiden vittuilut mutta ne eivät olekaan kestäneet samaa mun puolelta.
Onneks mulla on tosi ystäviäkin,, tää on teille pojat, kiitos kaverit! :)

siis v**tuilla? Oikeesti? En oo todella pitkään aikaa muuten tavannut ihmistä, joka tekis noin hyvillä mielillä. Aivan ihana olo... Ihmisestä voi pitää, aivan vapaaehtoisesti, odottamatta palkintoa tai palkitsemista. Mä en ole todella pitkään aikaan tuntenut vihaa, inhoa, sääliä, suuttumusta tai sellaista toisen ihmisen elämää koskevia ratkaisuja kohtaan. Mulle tulis tollasesta syyllinen olo...

Mikä mä olen muille sanomaan tai selittämään. Asia ilmaistaan sanoin, tunne olemuksella, jos nämä on ristiriidassa keskenään, vuorovaikutus häiriintyy kyseisen henkilön kanssa.

Siis hei, et voi oikeesti ajatella noin? Ehkä haet vastausta, et voit SELVENTÄÄ/levitellä itseäsi vielä enemmän?

faceless faithless kirjoitti:

siis v**tuilla? Oikeesti? En oo todella pitkään aikaa muuten tavannut ihmistä, joka tekis noin hyvillä mielillä. Aivan ihana olo... Ihmisestä voi pitää, aivan vapaaehtoisesti, odottamatta palkintoa tai palkitsemista. Mä en ole todella pitkään aikaan tuntenut vihaa, inhoa, sääliä, suuttumusta tai sellaista toisen ihmisen elämää koskevia ratkaisuja kohtaan. Mulle tulis tollasesta syyllinen olo...

Mikä mä olen muille sanomaan tai selittämään. Asia ilmaistaan sanoin, tunne olemuksella, jos nämä on ristiriidassa keskenään, vuorovaikutus häiriintyy kyseisen henkilön kanssa.

Siis hei, et voi oikeesti ajatella noin? Ehkä haet vastausta, et voit SELVENTÄÄ/levitellä itseäsi vielä enemmän?

Huomaamaan että tosi ystävät antaa ja ottaa kaiken vastaan!
Paskaakos täs selittämään, kokemus tuo tietoa!

Tuut. kirjoitti:

Huomaamaan että tosi ystävät antaa ja ottaa kaiken vastaan!
Paskaakos täs selittämään, kokemus tuo tietoa!

tuo uhkaus? Mä väittäisin kuitenkin edelleen niin, et tosiystäville ei tule sellaisia tilanteita, joissa ois kysymys "kaikesta". Niinku ehkä elämään, ollenkaan. Kaukaa haettua? Ei mun mielestä. Sitäpaitsi tosiystävien kesken ei oo pakko ottaa vastaan yhtään mitään. Ehkä kysymys on siitäkin. Perustuu vapaaehtoisuuteen

Tul. psykologin ex-paita kirjoitti:

tuo uhkaus? Mä väittäisin kuitenkin edelleen niin, et tosiystäville ei tule sellaisia tilanteita, joissa ois kysymys "kaikesta". Niinku ehkä elämään, ollenkaan. Kaukaa haettua? Ei mun mielestä. Sitäpaitsi tosiystävien kesken ei oo pakko ottaa vastaan yhtään mitään. Ehkä kysymys on siitäkin. Perustuu vapaaehtoisuuteen

ja ennaltasuunniteltu ja määritelty on melko kiva systeeminä vuorovaikutuksessa.

Peräänantamatta. Tinkimätön? kirjoitti:

ja ennaltasuunniteltu ja määritelty on melko kiva systeeminä vuorovaikutuksessa.

Tuo ei nyt ollut ollenkaan hyvä kommentti. Miten korvaat esim. toisen ihmisen myötäilemisestä koityvat kärsimykset vai tarvitseeko niitä korvata? Voiko korvata? Ehkä uusi ihmissuhde voi korvata aikaisemmat vammat, mikäli niitä on. Aika harvoin on. Eikö oma kärsimys ole kuitenkin aina omalla vastuulla? Kannattaako syyllistää, kun ihmissuhteistakin voi yksinkertaisesti kasvaa ulos.

..maailmansivu asiat niin että enitenhän ne selittää jotka ei mitään osaakaan! kato ny vaikkapa tasavallan pääministeriä ja montaa muuta samalla alalla toimivaa...

se nyt ooo ollut kirjoitti:

..maailmansivu asiat niin että enitenhän ne selittää jotka ei mitään osaakaan! kato ny vaikkapa tasavallan pääministeriä ja montaa muuta samalla alalla toimivaa...

pitävät puhumisesta, et siinä on sellainen ero ja sisältö. Millainen sitten olisi hyvä poliitikko? Mykkä? Mieleltäänkin?

Ivaaja kirjoitti:

pitävät puhumisesta, et siinä on sellainen ero ja sisältö. Millainen sitten olisi hyvä poliitikko? Mykkä? Mieleltäänkin?

hyvä poliitikko vaikkapa sellainen joka puhuis ihan oikeaa asiaa selvästi ja nostais esille ihan oikeita epäkohtia joille pitäis tehdä jotakin....mieleltään mykkiähän on jo nyt tarjolla pilvin pimein...