Kuuntelin tuossa illan suussa uutisia ja joten-
kin jäi sellainen kumma epäilys päättäjien aja-
tuksen juoksua kohtaan.Isyys päivärahasta puhut-
tiin ,että se olisi 80% palkasta,mutta vaimon
vain 70%.Samoin oli aikaisemmin miehen ja naisen
tasa-arvosta palkoista.Joku välkky osasi sanoa
yhden syyn naisten alempi palkkaisuuteen,kun
naiset on aina raskaana ja äitiys lomalla.
Kukahan ne naiset oikein touhuaa sinne äitiys
lomalle.Kun ei vain olisi ne herrat itse.
Kannatan tasa puolisuutta ja oikeuden mukaisuut-
ta.Nainenhan tässä on se joka kantaa sen ras-
kaimman taakan,mutta saa pienimmän palkan.
Voihan se olla minä ajattelen päin honkia,
mutta minun mielestä tässä on jossain päin pa-
likat sekaisin.
kin jäi sellainen kumma epäilys päättäjien aja-
tuksen juoksua kohtaan.Isyys päivärahasta puhut-
tiin ,että se olisi 80% palkasta,mutta vaimon
vain 70%.Samoin oli aikaisemmin miehen ja naisen
tasa-arvosta palkoista.Joku välkky osasi sanoa
yhden syyn naisten alempi palkkaisuuteen,kun
naiset on aina raskaana ja äitiys lomalla.
Kukahan ne naiset oikein touhuaa sinne äitiys
lomalle.Kun ei vain olisi ne herrat itse.
Kannatan tasa puolisuutta ja oikeuden mukaisuut-
ta.Nainenhan tässä on se joka kantaa sen ras-
kaimman taakan,mutta saa pienimmän palkan.
Voihan se olla minä ajattelen päin honkia,
mutta minun mielestä tässä on jossain päin pa-
likat sekaisin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuvittelin, että päivärahojen eriarvoisuuden yhtenä perusteena olisi houkutella isiä jäämään kotiin lasta hoitamaan. Näin perhe saisi isän jäädessä kotiin enemmän rahaa ja se olisi kannustin omalla tavallaan. Perheen yhteisiin rahoihinhan päivärahat tulevat, oli kotona isä tai äiti.
Paitsi että palkoissa naiset jäävät jälkeen, jäävät muussakin eli isät eivät ole halukkaita noin yleensä jäämään hoitovapaalle (eivätkä isien työnantajat päästämän isiä lomille). Näin lasten kasvatus jo pienestä jää naisen harteille. Mistä sitten seuraa, että meillä on pojille vahvoja äitejä. Isän malli jää heikoksi ja osallistuminen kodin töihin pieneksi juuri silloin, kun molempien panos on tarpeen ja lapsen tunne-elämä muodostuu.
Miestemme henkisen rakenteen heikkoudet näkyvät ja kuuluvat. Urakehitys voi olla huimaa, mutta kehittyminen ihmisenä jää vaillinaiseksi, samoin vastuu oman elämän halllinnasta, mikä näkyy runsaana vaikkapa alkoholin käyttönä ja väkivaltana. Imhmissuhdetaitojen puutteet näkyvät edellisten lisäksi myös huimina erolukuina. Erosta kärsivät eniten lapset, jotka myös näin saavat roolimallin suomalaisesta miehestä.
Me emme ole eläneet enää vuosisatoihin luontaistaloudessa, jossa isien on lähdettävä metsästämään, emme ole sodassakaan. Silti vastuu lapsista ja lasten kasvatuksesta jää aivan liikaa äideille. Se ei ole hyvä asia vanhempien itsensä eikä ainakaan lasten kannalta. Poissaolevan ja tunneköyhän isän malli on perintönä sukupolvelta sukupolvelle.
Nuorten naisten työllistymiseen vaikuttavat perhetekijät. Pienten lasten äitejä ei mielellaan palkata. Pelätään runsaita poissaloja. Jos nainen on työssä ennen raskautta ja palaa työhön 2-3- vuoden katkon jälkeen,hän on käytännnössä kuin kadulta palkattu työntekijä. Naisten työnantajat kantavat näin suurimman osan taloudellisista riskeistä raskausaikana, äitiyslomalla ja sen jälkeen. Ei sekään ole oikein. Nämä seikat vaikuttavat myös naisten palkkoihin.
Kaikessa ei aina ole välttämättä paha tarkoitus. Isiä on saatava osallistumaan lasten kasvatukseen nykyistä enemmän. Isät tuntekoot tulevana isänpäivänä piston sydämessään, sillä niin moni isä eron tullessa lakkaa olemasta isä. Sanoo isätön äiti, jolla on isätön poika, jonka isöäidit ja isoisoäidit olivat isättömiä.
hyvin selko kielistä mieli pidettäsi,isät lopet-
tavat eron jälkeen isänä olemisen.On aivan totta
että näitä tapauksia on paljon.Omalla kohdallani
noin kolmekymmentä vuotta sitten,vaimoni löysi
paremmanm miehen ja siitä taas alkoi minun hel-
vetti lasten suhteen.Olin valmis maksamaan ela-
tus maksut ja lupasin vaatettaakin lapset.Mikään
ei vain kelvannut.Sanottiin vain ,ettei lapset
välttämättä isää tarvitse,kun ovat muutaman vuo-
den ikäisiä.Ei kai tullut mieleenkään,että isä
voisi tarvita lapsia.
Näitä tapauksia on varmasti puolin ja toisin.
Tämä on hyvä tarkoitus,että isät oppisivat
enemmän olemaan lasten kanssa,mutta on paljon
myös kuulunut,että sitten on tällä äidillä siinä
kaksi lasta hoidettavana?
Vahvan naisen rooli näkyy yhtä hyvin sukupolvi toisensa jälkeen, jonkinlaisena " minä pärjään ilman ketään vaikka hampaat irvessä hautaan". Näin tapahtui omalla kohdallani ja olen pärjännytkin, helpompaa tosin olisi ollut, jos olisin kyennyt joskus pyytämään apua henkisellä puolella.
Tunnetason loukkaantuminen on erossa syvää puolin ja toisin. Siinä omaa itseään suojellakseen lapsen edut ovat sivuseikka. Entisen puolison kohtaaminen on vaikeaa tapaamisten yhteydessä, monet kantavat vihaa ja purkamatonta kaunaa loppuikänsä itsekään sitä tajuamatta. Monasti appivanhemmat vielä tukevat tätä.
Joskus ennen laulettiin laulua "lapsesi eivät ole sinun lapsiasi", missä eräänä sanomana oli kertoa, että ei pidä pitää lapsia omaisuutena ja kieltää lapsia yksilöinä. Isättömänä ja isättömän lapsen äitinä olen moneen kertaan nähnyt, miten lapsi kaipaa poissaolevaa vanhempaansa ja miten vaikeaa on tajuta se, että isästä tai äidistä ei ole rooliinsa.
Omassa tarinassani lapseni isä oli aina täyshumalassa (aina oli todellakin aina) tullessaan tapaamaan poikaansa, joten lapsi itse ei enää lopulta halunnut tavata isäänsä. Isä ei koskaan muistanut mitenkään (joulut, synttärit, nimipäivät) lastaan, ei edes soittanut. Isän tapoihin kuuluivat jo avioliittomme aikana pahoinpitelyt minun poissallessani, isä ei oppinut koskaan olemaan isä. Myös isällä itsellään oli lasinen ja piiskainen lapsuus.
Minä olin vahvuudessani vahva, minun oli hyvin vaikeaa keskustella hänen kanssaan mistään eron jälkeen. Olin marttyyri isolla M:llä. Mitä me teimme lapselle; se tuli mieleen vasta sitten, kun asiaa ei enää voinut korjata.
En tiedä onko palkitseminen oikea tapa pitää isiä kotona, kun lapsi on pieni eli sitä kaikkein ratkaisevinta aikaa lapsen kehityksen kannalta ja tulevaisuutta ajatellen. Asian pitäisi olla itsestään selvä vaan eipä se ole. Ehkä päättäjiltä loppuvat keinot ja raha jää ainoaksi.
Kuitenkin nyky-yhteiskunta tarvitsee entistä enemmän moniosaajia, myös tunne-elämältään empaattisia ja tasapainoisia ihmisiä. Koulutustakaan eli sen puutetta ei enää voi syyttää, eikä sitä, että tietoa ei ole.
Ehkäpä vanhemmuuteen pitäisi kurssittaa ja saada kuullun ymmmärtämisestä todistus. Vahvan naisen rooli voisi olla niinkin vahvaa, että on varaa olla heikko, jotta mieskin saisi tilaisuuden olla olemassa ihmisenä puutteineen. Oikeanlaiseen vahvuuteen tarvitaan luottamusta ja hyväksymistä, aivoja ja sydäntä. Ikävää, että minäkin vasta mummelina ymmärrän sen.
kysymyksiä joita tuskin koskaan ratkaistaan jär-
kevällä tavalla.Kysymys on vain kahden ihmisen
elämän viisaudesta tai tolkuttomasta typeryydes-
tä.Ensin käytetään lapsia lyömä aseena,sitten
tulee väistämättä se elämän vaihe,kun lapsetkin
tulee lyödyksi itserakkaiden vanhempien tähden.
Lapset perustaa omia perheitään,silloin se osa
puoli jolle aikanaan lapset jäi,aloittaa parjaus
kampanjan miniälleen/väylleen.Kokemusta on.
Teettääkö todella katkeruus vai mikä on sen
taudin nimi sellaista.En ymmärrä,enkä haluakkaan
ymmärtää.
Tämä isän totuttelu kodin hoito rooliin,on mie-
lestäni sellainen asia,johon ei minkäänlainen
virka koneisto pysty.Sellaiset isät,jotka todel-
la haluavat pitää perheestään huolen,ne sen myös
tekevät,ilman mitään "porkkanoita."
Tämän olen nähnyt aivan lähipiirissä.Mutta ne
isät joilla ei kerta kaikkiaan ole sitä taitoa,
niin ei´sitä niille väkisinkään saa.Ei ne silti
ole huonoja perheen isiä.Sitten on näitä "Ville-
Vipeltäjiä."
Mielestäni nainen näyttää vahvuutensa edellä
kerrotuissa elämän tilanteissa,jos hän pystyy
hoitamaan lapsia koskevat yhteiset asiat ilman
mitään kieroilua.Jos sovitaan jostakin,niin se
myös pitää.Sama se koskee miehiäkin.
Oliko se nyt eilen uutisissa, vai koska, että miehet joutuvat ressukat tyytymään hekin 70 %:iin palkastaan, jos uhrautuvat jäämään kotiin jälkikasvunsa kanssa.
On se niin väärin.
Että miehiä yritetään väkisin saada joksikin kotihengettäriksi. Lisäksi viellä tuollaisilla älyttömyyksillä. Tsaarin aikana Suomalaiset naiset saivat ensimmäisinä maailmassa äänioikeuden, tasa-arvon miesten kanssa. Nyt nämä idiootit ovat kaikin tavoin mustamassa tätä.
Kyllä se on niin että ne on toiset konstit jos mies on saatava ottamaan lisää osaa perheen arkeen. Lait ja niiden tuomat pakkokeinot on nähty, avioerotilastot kertoo kaiken. Uskokaa kaiken maailman tasa-arvo-vöyhkät, että lapset niistä vöyhötyksistä eniten kärsii. Tasa-arvo on perheessä perheessä testattava ennen lasten maailmaan laittamista, jollei se toimi on parempi olla tasa-arvoisia itsekseen.
paljon on perää sanoissasi.Kyllä mies yleensä on
se joka paremmin pärjää siellä ansio työssä ja
toimeen tulon turvaajana.Ei se sitä tasa arvoa
heikennä mihinkään suuntaan,vaikka mies ottaakin
vähän varovammin ne koti hommat.Silloin kun kum-
pikin on töissä,niin kyllä ne koti hommatkin ja-
kaantuu suunnilleen.Tärkeitähän on että nainen
ei olisi siellä nyrkin ja hellan välissä.
Totta on että tuollainen kokeilu miehen saa-
miseksi "kotihengettäreksi" on kyllä kovin ky-
seen alainen kokeilu.Siinä ollaan luomassa
vain keskinäistä tappelu tannerta.
Onkohan tässä nyt jotain tekoa sillä kuului-
salla vapaalla kasvatuksella saatua vapaata
ajattelua.Onhan nuo tulokset muutaman vuoden
jo näkyneet.