minulla on jo usean vuoden ollut vauvakuume, välillä vähemmän, välillä enemmän. nykyisin vauvakuume "vaivaa" koko ajan. mutta mieheni ei edes halua puhua vauvoista. saati sitten niiden saamisesta. hän sanoo ettei vielä, joskus myöhemmin.. ei kai halua ottaa vielä vastuuta... (?)
olemme molemmat teini-iän ylittäneitä,minulla jo ammatti, opiskelen parhaillaan toista, mieheni valmistuu kevällä ja varma työpaikka on jo tiedossa. joten en näe ainakaan tuon takia estettä vauvan tulolle.
tiedän etten saa painostaa miestäni, enkä kiirehtiä asian suhteen, mutta vaikeaa vain olla, kun itse niin kovasti haluaisi...
kohtalontovereita?
olemme molemmat teini-iän ylittäneitä,minulla jo ammatti, opiskelen parhaillaan toista, mieheni valmistuu kevällä ja varma työpaikka on jo tiedossa. joten en näe ainakaan tuon takia estettä vauvan tulolle.
tiedän etten saa painostaa miestäni, enkä kiirehtiä asian suhteen, mutta vaikeaa vain olla, kun itse niin kovasti haluaisi...
kohtalontovereita?
Vastaukset 10
Vanhimmat
No minäkin yritän kinuta mieheltäni lasta. Hän on vakituisessa työssä. Minä olen valmistunut ja vakituisessa työssä. Kotimme on todella pieni yksiö, mutta silti kaipaisin vauvaa. Ajatus lapsesta on ollut kuvioissa jo pidemmän aikaa. Olemme kihloissa ja menossa naimisiin jonkin ajan kuluttua. Vauvakuume painaa.. Täytyy toivoa, että mies suostuisi.
Onneksi en ole mies, jolta kinuttaisiin lasta. Kai se on niin, että se on useammin nainen, joka haluaa lapsen, ja mies suostuu siihen. (poikkeuksiakin on). Tosi usein näkee tuollaisia kirjoituksia, kuinka nainen kinuu/pyytää/anelee lasta mieheltään. Niin, onneksi en ole mies, vaan nainen, sillä en itse halua lasta lainkaan. Nytpä ei kukaan kinu.
Niinpä... itse kinusin ja sain tahtoni läpi. Mutta eipä mies sitten ollutkaan itse ollenkaan valmis isyyteen siinä mielessä kuin itse ajattelin. Päävastuu lapsen hoidossa ja kasvatuksessa oli minulla, ja on edelleen eron jälkeen... joten mieti mihin mies on valmis, ja oletko sitten valmis toteuttamaan lapsen yksin "omana projektina"? Jälkiviisas on aina helppo olla ;)
Toivottavasti miehesi on vain siinä vaiheessa että haluaa elää vapaammin.
Jotkut miehet eivät halua lapsia ikinä ja siinä tapauksessa nainen jää odotellessaan loukkuun kun ikä alkaa painaa päälle eikä sopivaa aikaa lapsen tekoon kyseisen miehen kanssa vaan löydy.
Sisareni sanoi avomiehelleen että haluaa lapsia ja jos tämä ei halua niin sitten hän hankkii ne jonkun toisen kanssa. Ikää oli jo 33 vuotta. Nyt heillä on 2 lasta ja mieskin on tyytyväinen.
Jos minun isäni olisi saanut valita, hänellä ei olisi yhtään lasta. Vasta reilusti yli viisikymppisenä hän alkoi arvostamaan lapsia ja osaa nyt nauttia lapsenlapsistaan. Vieläkin hän tosin ihmettelee mikä kumma saa naiset haluamaan lapsia.
Yritä selvittää onko lapsen hankinta lykätty vai kokonaan pois kuvioista että voit suunnitella elämäsi sen mukaan.
Lapsia ei muuten välttämättä tule vaikka kuinka haluaa. Minulla meni viisi vuotta ehkäisyn lopettamisen jälkeen ennen kun tulin raskaaksi.
Ehkä miehesi ei koe olevansa vielä valmis isäksi ja haluaa kenties vielä viettää "huolettomampaa" elämää, koska vauvan myötä arki varmasti muuttuu.
Itse en ainakaan ollut valmis teini-iän jälkeen isäksi, muut asiat tuntuivat silloin tärkeämmiltä.
Mielestäni monet haluavat lapsia turhan aikaisin ja myöhemmin sitten saattaa kaduttaa kun ei elänyt omaa nuoruuttaan täysillä.
Itse olen piakkoin 28-vuotias ja nyt kun minusta on tulossa isukki tunnen olevani täysin valmis vastuuseen. Kun olen saanut mennä, kokea ja nähdä asioita niin tänä päivänä se tuleva pikkuinen onkin maailman tärkein asia.
Ja sen vielä haluan sanoa, että kumppania ei ainakaan kannata painostaa. Kuitenkin se vauvakuume iskee ennemmin tai myöhemmin ja sen jälkee vauveli saa hyvät vanhemmat kun molemmat lasta todella haluavat.
Vauvakuume ei iske kaikkiin ihmisiin koskaan. Olen huomannut, että ihmiset jotenkin kuvittelevat, että lapsi on tehtävä sitten, kun hauska, huoleton elämä on koettu. Että olenhan minä nyt jo saanut matkustella jne., ja siksi nyt on lapsen vuoro. Ikään kuin se olisi pakko tehdä jossain vaiheessa, ikään kuin niin olisi kirjattu ohjesäännöksi.
Tarkoituksenani ei ollut ilmaista että lapsia on pakko tehdä tai vauvakuume tulee varmasti kaikille. Ajatukseni tulivat lähinnä omista kokemuksista, eli heitin vain yhden teorian ilmaan. Enkä todellakaan tarkoita että vauvoja pitäisi tehdä samalla muotilla. Ihmiset kun ovat erilaisia, toiset saavat lapsia nuorempina, toiset vanhempina, toiset taas eivät koskaan. Tuohan taas on ihan positiivista, kuka nyt haluaisi että asiat tehdään samalla muotilla ?
Voihan olla että ko. jannulle iskee vauvakuume myöhemmin tai sitten hän ei halua lasta koskaan, aika vaikea ennustaa...
mä pistän sulle vaavin ja sanot äijän köntykselles, että oho, mä oon raskaana!
Olen sitten varmaan onnellisessa asemassa kun poikaystäväni on luvannut, että kun menemme naimisiin (lukion jälkeen) hän(kin) haluaa lapsen heti kun se on tullakseen. Ehkäisyä tuskin käytämme, sitä kun voisi olla hankala lopettaa kun ajattelisi koko ajan että ootetaan vielä vähän aikaa että saadaan opiskelut/ura paremmalle mallille. Ei kai sitä oikeaa aikaa koskaan tulisikaan...
Meillä kaikki meni melkolailla toisinpäin. Kirjoituksestasi ei käy ilmi tarkasti teidän iät, mutta oletan että 20-25wee. Mä oon 18 ja mies 20. Anyway, mies oli se joka ensimmäisenä vauvan hankintaa ehdotti. Mä olin silloin lukion toisella(nyt olen kolmannella). Mä olin vastahankaan, ku halusin saada koulun alta pois ja hiukan pelottikin se vastuu. Se kyllä pelottaa edelleenkin.. = ) Luulen että se taloudellinen tilanne on se suurin syy ku ei suostu. Ihtekin mietin et mitähän tästä tulee, entä jos ei rahat riitäkkään.... Suhde on kuitenkin vakituisella pohjalla, kihloissa ollaan ja oma asunto on. Te ootte mun mielestä just hyvässä iässä hankkia lapsia. Ku mä haluan sitten 40wee olla ja matkustella, eikä vaihdella vaippoja pienillä vielä. = ) Nuorena jaksaa paremmin!! Kuitenkin, mies yritti kamalasti kertoa keinoja miten se onnistuis, positiivisia puolia ja aina kaupassa/kadulla/sukulaisilla: kato vauva, eikös oo ihana, voi että jne.. jne.. = D Itelläni oli kyllä jo valtava vauva kuume ja rakastan lapsia kamalasti, mut silti sinnittelin tähän asti ennen ku suostuin. NYT olemme siis noin. puoli vuotta ollut ilman pillereitä ja tässä odotellaan josko pian osuis. = ) Se on muuten todellakin sattumankauppaa! Harvalla osuu heti pillereiden lopetuksen jälkeen, mut niitäkin tosin on. Eli suosittelen, et sit ku aloitatte sen yrittämisen-älkää odottako liikoja ensimmäisiltä 3-6kk! Se vie usein kauan ennenkuin hormonitasapaino palautuu ja ovulaatiot taas alkavat. Itse olen yleensä kuun lopussa ihan hermorauniona: alkaako, alkaako??Mut aina sitä kuitenkin kuukautisten jälkeen tavallaan nollaa tilanteen ja niin aloitetaan uudelleen yrittäminen.
Tällä hetkellä meillä on meneillään siis noin 6kk ja me ollaan otettu poppaskonstit mukaan. Kun mun kuukatiset on niin epäsäännölliset, laskeskellaan ovulaation mahd. aika noin. 13päivän päähän kuukautisten alusta. Sit harrastetaan seksiä noin viikko ennen ja viikko jälkeen ton mahdollisen ovulaation(eli siis yht.3viikkoa) joka toinen päivä tai ainakin 2-3kertaa viikossa(riippuu miten on mahdollista). Asentona tietenkin jalat suurinpiirtein mitä vaikkeimmin ylhäällä ja koko operaation jälkeen vielä puolisen tuntia ihan rauhassa, että tavara löytäis kohdunnipukkaan mahdollisimman hyvin. Tietenkin tämä saa seksin hiukan rutiinin omaiseksi, mut muu aika kuukaudesta ollaan ihan rennosti. = )
No onnea suostuttelulle, kyllä se varmasti pian suostuu. Jos vain on suvussa pieniä lapsia, rahtaa se mies sinne kattoon niitä. Pakotat(jos ei muuten suostu) ottaan syliin, ja sit katot sitä lasta ja miestä kaipaavasti huokaillen. Et se varmasti tajuaa, mitä haluat= ) Onnea matkaan!