Amis se vaan kuulemma tienaa enemmän. Mitä kuuluu teidän ammattikoulun käyneille lapsuuden kavereille nykyään?
amikset
mitä kuuluu
92014
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Teekkarit ne vaan tienaa eniten ;)
motiivinsa opiskella. Mikä se sitten on, toivottavasti ei pelkkä raha, koska lahjoja on suotu joillekin enempi kuin toisille.
Mitä kuluu amiskavereilleni? Löytyy alkavaa alkoholismia, vääriä uravalintoja, matalaa palkkaa ja joillakin jopa työttömyyttä.
Aika monella alalla alkupalkka on 1500-1800 euroa kuussa, sit kun amis erehtyykin ottamaan kunnon lainan autoa varten tajuamatta, että korot nousevat niin kaikki (paitsi amikset) tietää kuinka siinä käy.
tyhmiä. onneksi en oo tavannut yläasteen jälkeen.
Ihailtavaa avarakatseisuutta. ;)
Melko vaihtelevasti menee. Muutamalla on elämä mennyt ns.
perseelleen (alkoa yms).
Muutamilla taas on jo omakotitalo rakenteilla tai kallis
kämppä ostettuna ja perhettä perustetaan kovaa tahtia.
Muutamasta tyypistä on tullut yrittäjä ja tienaavat
jatkossa luultavasti enemmän kuin minä tulen koskaan
DI:nä tienaamaan. Sitten löytyy paljon ihan perusduunareita,
joilla menee elämässä ihan mukavasti, vaikka eivät mitään
ihmeellistä hommaa teekään, eivätkä koskaan varmaan tule
suuria summia tienaamaan.
No rillipäinen finninaama-rotta tässä ylä asteelta terve. Mukavastihan niillä röökiä kiskoneilla ja meikäläistä riepotelleilla lökäpöksyillä menee (no kaksi niistäkin pääsi ihme kyllä lukioon) mutta katsotaan sitten työuran lopussa kummalla on enemmän täpäkkää ettei tarvitse hiljalleen nuutua pois omassa kusilammikossaan jossain loukossa.
Silloin voi luokan finniturvalla ja nörttipellellä mennä vielä astetta paremmin, ja mitä siihen työuraankin ehtii mahtumaan, sekin on asia erikseen.
Nykyään olen ihan tyytyväinen, kun käänsin vain toisen posken. Se kiusaus oli jatkuvaa. Vaikka asiaa puitiin opojen ja rehtoreidenkin kanssa, niin se aina vain jatkui. Olin äärimmäisen iloinen, kun kiusaajani menivät lopulta amikseen (paitsi yksi, mutta onneksi eri lukioon). Nyt on minun vuoroni, niin mukava katsoa tuota porukkaa alas päin. Ja enhän minä ole edes tehnyt mitään pahaa, kuten vaikkapa lukinnut vessaan, läpsinyt poskille, repinyt sivuja kirjoista yms. Minä vain satun katsomaan heitä ylhäältä päin. Sille en voi mitään; itse he ovat tämän aiheuttaneet.
80-luvun lopulla amiksesta päässeet on mun ikätovereita. Epäilenpä että monikaan heistä on tehnyt 1990-luvulla omaisuuksia. Kannatti opiskella ja valmistua yliopistosta 90-luvun lopulla, kun töitä oli tarjolla.
Amiksista vielä: Istua pönöttävät samoilla paikoilla kantabaarissa, kun itse lähdin paikkakunnalta -90 opiskelemaan. Muutama kuollut, avioitunut, muuttanut...mut aina löytyy uusista sukupolvista baarijakkaran täyttäjä. Surullista, mutta totta!