Miten suhtautua

Lapsesihan se on siitäkin huolimatta, oli hänen seksuaalinen suuntautuminen mikä tahansa. Ja ei kai tuo ole ollut hänelle valintakysymys. Hyväksy lapsesi sellaisena, kuin hän on. Hänellä itsellään on varmasti kyseisen asian kanssa ihan tarpeeksi pohdittavaa. Eli, kun sinä hyväksyt hänet sellaisena, niin se helpottaa paljon jo häntä itseään.

Soot naurettava, samaa sukupuolta, pärjää varmaan
parei toisteess kans kuin kaksi erisukupuolta?

Mun lapset on heteroja, mutta kunnioita myös
kaikkia rakkaussuhteita, valitettavasti,
heteroparit ei nykyään onnistu, mitä siitä
tuloo 5 avioliittoa molemmilla elinkaaressa, ja
sitä lasten, äitin, isien ja kaikenmaailman papat
ja mammat.

Kohta suomi on sukurutsainen maa, ellei avioliiton
solmimiskertoja rajoiteta, ja heteropareista oteta näytteitä, ettei olis sisaruksia....

kauheimmat geenihäiriöt tuloo sukurutsasta!!!!

hän on kuin aikaisemminkin, nyt vain sinä tiedät. Näistä jutuista voi jutella luottamuksellisesti Setan palvelevassa puhelimessa (ainakin aikaisemmin Setalla oli sellainen). Samoin kannattaa lukea aiheesta, erityisesti suosittelen Marja-Leena Parkkisen kirjoittamaa kirjaa "Ulos kaapista, tositarinoita homoseksuaalisuuden kohtaamisesta".

Hyvää jatkoa"

Kysynpähän vaan!
Sama poikashan se on, kuin ennen kaapistaan ulos tuloaan :/

On minulla teini-ikäset pojat, nii sanonpa omasta puolesta, että sepäs olisi heidän valintansa, eivätpähän ainaskaa lapsia maailmaa tietämättään pukkaa tai liika hätäsee :DD

Olin vuoden kurssilla, johon osallistui myös äiti ja hänen poikansa. Kaikki me näimme pojan olevan homo ja poika myös itse kertoi siitä, mutta kielsi meitä puhumasta asiasta äidilleen. Ja äiti höpötti melkeinpä hysteerisesti pojan tyttöystävistä ikäänkuin alitajuisesti suojellen itseään totuudelta, joten toivon ettei kenenkään perheessä tarvitse mennä tuollaiseen.Kyse ei ollut rakkauden puutteesta, vaan silkasta pelosta sellaista asiaa kohtaan josta oli tehty isompi ongelma kuin se olikaan.Niin äiti kuin poika olivat hauskoja, puheliaita ihmisiä, mutta pojalla oli mieletön tarve esittää uhmakkaasti homompaa kuin onkaan kai siksi ettei hän saanut läheisen turvallista hyväksyntää itselleen sieltä mistä sen olisi pitänyt tulla.

Suoraan sanoen itseäni kyllä tommonen v.....ais ihan suunnattomasti. Isälle lienee kovempi paikka. Ei se maailmanloppu ole kuitenkaan, hei. Asennetta tietysti vaatii.Lastenlapsia hänen kohdallaan lienee turha odottaa ja se on asia mihin Sinun pitää oppia suhtautumaan niin, ettei syytellä.

Häneen niinkuin muihinkin ihmisiin.. ;))
Ei se tartu.. :DDD

Hirveys se olisi? Toiset syntyvät heteroiksi, toiset homoiksi tai lesboiksi. Vaarallisin vaihe on se, kun alkavat itse huomata oman seksuaalisen suuntautumisensa. Yleensä varhaisessa murrosiässä. Silloin tarvitsevat eniten sitä oman perheen tukea. Niitä auliita "tukijoita" nimittäin on perheen ulkopuoleltakin tarjolla. Heidän motiivinsa saattavat kuitenkin usein perustua vain härskiin hyväksikäyttöön. Aivan samalla tavalla kuin vanhat ukkelit koukuttavat nuoria tyttöjä. Harvoinpa siitäkään mitään hyvää seuraa.

Jos poikasi nyt sitten on homo, niin hyväksy se jos rakastat häntä. Katso ettei joudu ns. "setien" oppiin. Sama pätee nuoriin lesboihinkin. Parasta seuraa ovat samanikäiset "kohtalotoverit". Loppujen lopuksi kysymys ei ole ympäristön hyväksynnästä, vaan sen nuoren homon tai lesbon oppimisesta hyväksymään itsensä. Se auttaa sinunkin poikaasi elämään ja tulemaan luontevasti toimeen myös heteroiden kanssa. Paitsi homofobiasta kärsivien joukossa. Ihmeen usein muuten niitä omasta mielestään "tosimiehiä". Eihän se tartu, hyvänen aika! Eihän homoa kiinnosta heteromies? Tai lesboa heteronainen. Tietysti ystävänä kyllä ja sehän aivan toinen juttu.

Duckki on tavannut monta homoa ja lesboa. Samanlaisia kuin me muutkin. Valitettavasti jokusen hautausmaallakin mullan alla. Kiitos asian totaalisen lakaisun maton alle tai nuoren ihmisen joutumisen väärään seuraan murrosiässä.

Kevennyksenä tähän jotain vuosien takaa. Duckilla oli yksi melkoisen läheinen työtoveri, lesbo. Oli riivatun hauskaa joskus yhdessä "arvioida" nais-inehmoiden pyrstöjä :D

No niin, "tosimiehet", kaasunaamarit vauhdilla lärville. Ties vaikka ilmassa olisi "homokaasua"? :O

Don "saatanan hetero" Duckzoni

olen vuosia sitten nähnyt tapauksen, jossa noin nelikymppinen mies joutui hoitoon vakavien mielenterveysvaikeuksien vuoksi. Tarina oli niin, että hän on tiennyt koululaisesta asti seksuaalisesta suuntautumisestaan, mutta hänen on tarvinnut peittää se äitinsä tähden. Nelikymppisenä ei ainuttakaan seksuaalisuhdetta koko elämänsä aikana. Kauhea ahdistus ja "odottaa" äitinsä kuolemaa, jotta itse voisi alkaa elää. Ei halunnut tuottaa häpeää äidilleen, jolla oli hyvin ankaria periaatteita. Melkoinen uhri periaatteiden alttarille.

Vaikka homo olisikin,hän on kuitenkin sinun oma poikasi.

Mun mielstä niin homot, kun lepsot mahtuvat tänne.

Mulla on yksi homo ystävä,parempaa ystävää ei nainen voi saada.

Voidaan jutella tyttöjen juttuja:)

Mun duunissa oli myös ennen lepso,mut häneen suhtaudiun hieman varauksella,hänellä oli tapana taputella pepulle meitä naisia.

Jumatsuikka ,jos ois kerrankin taputtanut mun peppua oisin tintannu niin, että enää ei ois maasta tää lepso noussut.(öhöm)

Mut muuten eläköön ihmiset miten haluaa,kunhan ei mun kimppuun lepsot hyökkää:)

Vaikea neuvoa miten suhtautua homoihin,tai lepsoihin näin äitinä.

Mut jos mun tytär sanois mulle,että äiti mä oon lepso,niin mun ois pakko hyväksyä,koska onhan hän mun tytär kuitenkin:)