elämäni kamalin bailu-ilta osa 3

Darkness Vampire kirjoitti:

Katsoin kauhuissani Miran ruumista.
"Dan..",mutisin. Dan käänsi kasvonsa minuun "mitä?".
Olin hiljaa. "mitä asiaa!?",Dan huudahti ärtyisästi.
"se vanha nainen..",aloitin.
Dan katsoi minua kysyvästi.
"mistä se tiesi, että Mira oli kuollut?",kysyin.
Dan hymyili. "kaipa nyt sinulle täytyy kertoa..",Dan sanoi "no...se vanha nainen on äitini ja siis mukana juonessa".
"Niinpä tietysti",tuhahdin.
Dan kierteli ympäri taloa ja oli hiljaa.
"luulet kai että minua pelottaa",sanoin ja se osottautui virheeksi.
Dan otti aseen esiin ja piteli sitä suoraan minun mahani edessä.
Katsoin silmät kauhusta laajina Dania.
"ta-tapatko si-sinä minut?",änkytin.
"kyllä",Dan sanoi ja kuului pamahdus ja tunsin kuinka viiltävä kipu kulki ruumiini lävitse.
Kipu yltyi ja yltyi ja sitten kaikki pimeni täysin.
Kuulin vain ääniä.
puhelimen pirinää,nyyhkytystä ja sitten tunsin, että minua nostettiin ylöspäin.
Kuulin miehien puhetta, mutta en saanut selvää mitä he puhuivat.
Kuulin auton äänen ja sitten en kuullut enään mitään.
luulin, että kuolisin.
En pystynyt,liikkumaan, kuulemaan enkä näkemään.
Tunsin jotain pehmeää allani.
minä en tiennyt mitään...miksi olin täällä,missä olin..en tiennyt mitään!
vain ajatusten musta pilvi haahuili sisälläni.
Viimeaikaiset tapahtumat pyörivät päässäni.
Miran ruumis,Danin ase ja miehet.
Mitä he tekivät minulle?
aloin kuulla taas ääniä.
en mitä tahansa ääniä vaan pieni hiljainen piipitys, joka tuli tasaisin välein.
Sitten se piipitys koveni ja koveni ja oli halkaista pääni.
Yritin kaikin voimin avata silmiäni.
Ensimmäinen silmäys oli kirkas...suorastaan sokaiseva.
aloin tottua kirkkaaseen valoon ja huomasin olevani sairaalassa.
En saanut ääntä suustani.
Kun näin kaksi sairaanhoitajaa jos minulla olisi ollut silloin ääneni olisin huutanut "auttakaa!",mutta minulla ei ollut ääntäni.
toinen sairaanhoitajista lähestyi minua.
"hei olet hereillä!",sairaanhoitaja kivahti.
Toinenkin sairaanhoitaja tuli katsomaan minua.
"no saat pienen piston ei tämä satu ollenkaan",toinen sairaanhoitaja sanoi vakuuttavasti.
Sitten tunsin pienen nipityksen oikeassa kädessäni ja sammahdin heti.
Uudestaan herättyäni pystyin kuulemaan ja näkemään sekä puhumaan.
"Anteeksi",sanoin kun näin naislääkärin kulkevan ohitseni.
Naislääkäri pysähtyi ja tuli luokseni.
"anteeksi..haluat varmasti tietää mikä sinulla on",Naislääkäsi sanoi.
"reikä vatsassa?",arvelin.
"mitä?",Naislääkäri kysyi.
"ei mitään",sanoin nopeasti.
"no..sinulla halvaantui jalat",naislääkäri sanoi.
Katsoin kauhuissani tuota naista "eiiiiiii!!!!!!!",huusin niin kovaa kuin vain pystyin. Kaikki kääntyivät katsomaan minua.
Sitten nolona aloin pyydellä anteeksi.

Tapasin noin vuosi sitten Tonin...minun mieheni.
Olin mennyt tavalliseen tapaan kahvilaan, jossa minä olin ollut lähes koko ikäni aamukahvilla.
Toni tuli silloin viereeni, vaikka minulla oli pyörätuoli.Aloimme jutella kuin vanhat tutut ja huomasimme, että rakastimme jo toisiamme.
Menimme naimisiin.
Kerroin Tonille Mirasta muista tapahtumista.
Toni lupasi hoitaa asian, mutta eihän hän pystynyt.
Dan oli paennut suomesta ja häntä oli vaikea löytää vain käymällä joka maassa.
__________________________________________________
nyt istun Terassilla ja kirjoitan.
Kirjoitan viimeisiä sanoja, joita voisin jatkaa koko elämäni ajan.
Toni tulee viereeni ottaa kännykkänsä soittaa puhelun ja katsoo minua "Dan on löytynyt",Toni sanoo ja halaa minua.
voin jatkaa tätä tarinaani niin pitkälle kuin haluan, mutta eri nimellä.
Ja se nimi on Miten mira kuoli?
**************************************************

oliko hyvä?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä