olen 18-vuotias ja olen alkanut miettiä laser-leikkausta. vahvuudet silmissäni ovat -5.75 ja -4.25 ja olen kyllästynyt laseihinvarsinkin kun harrastan urheilua jatkuvasti! minkälaisia tuloksia olette saavuttaneet leikkauksilla ja ovatko ne olleet pysyviä vai onko tarvittu uusintaleikkauksia? mikä on leikkauksen noin hinta? kiitos vastauksistanne!
mitä mieltä?
lasillinen
71032
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
minä olen 24-vuotias. minulle tehtiin lasik n. 2 kk sitten. ainakin vielä loistava leikkaustulos on pysynyt, toivottavasti pysyy jatkossakin. näen erittäin tarkasti. silmälasini olivat aika vahvat, melkein -8 ja jonkin verran hajataittoa päälle. mietin laserleikkausta vuosia, ja lopulta uskaltauduin siihen ja taloudellinen tilanne antoi periksi. leikkaukselle tuli hintaa n. 2700e. minulle siis tehtiin kallein vaihtoehto, lasik zyoptix. "tavallinen" lasik olisi tullut maksamaan n. 2000e.
olen erittäin tyytyväinen leikkaustulokseen. en voi muuta kuin suositella leikkausta kaikille, jotka haluavat päästä likinäöstä eroon! sinulle ei ehkä vielä noin nuorena tehtäisi leikkausta, koska näkösi voi vielä muutaman vuoden ajan huonota. minulla oli ikäisenäsi muistaakseni miinus kuuden lasit. kuudessa vuodessa tuli siis vielä -2 diopteria lisää vahvuuksia.
Kannattaa miettiä, tuleeko näkösi vielä muuttumaan lähivuosina. Itse kävin eilen zyoptix-laseroinnissa eilen. Olen 42-v ja likitaitteisuutta oli -3,75 molemmissa silmissä. Omalta osaltani kaikki on sujunut hyvin. Kipua ei ollut missään vaiheessa, lievää aristusta muutaman tunnin ajan. Hämäränäkö OK, valojen ympärillä sädekehä, joka ei haittaa. Silmätippoja laitan 4 tunnin välein. Maanantaina eka tarkastus, jolloin selviää, miten hyvin näkö on sillä hetkellä. Näiltä sivuilta saa ihan hyvää tietoa, kun etsii vanhoista viesteistä. Eihän se tietenkään minun osaltani 100-prosenttista ole se silmälasittomuus, mutta ainakin tällä hetkellä näen hyvin ja tänään kun kävin kaupassa, näin esim. appelsiinien ja muiden tuotteiden värit kirkkaina. Silti on sellainen tunne, että olisi jääneet piilolinssit päähän ja vähän niinkuin olisi likaiset piilolinssit päässä. Välillä taas kirkkaassa valossa ei mitään häikkää.
Hinta oli Silmälaserissa Helsingissä 1200 per silmä plus esitutkimus 180 ja jälkitarkastuksia on kai 3 (yhteensä 180). Saa maksusuunnitelman eli itse leikkauksesta maksaa etukäteen 500 e ennen leikkausta ja loput vuoden sisällä (n. 157 e kuussa). Niin vielä se piti ilmoittaa, että tietokonetta ei vielä jaksa tuijottaa kovin pitkään, mutta onneksi voin pitää viikonlopun vapaata sen puolesta. Eli itse leikkausta ei tarvi jännittää (minä kyllä jännitin..) ja se on nopeasti ohi. Leikkaustulos ei välttämättä aina ole se haluttu, mutta suurin osa niistä onnistuu odotetulla tavalla.
Olet ehkä liian nuori tai sellainen käsitys minulla on, että noin nuorille ei leikkausta suositella, koska näkösi voi vielä muuttua. Itse olen kirjoitellut useamman kerran tänne palstalle. Minä en oman kokemukseni perusteella suosittele kenellekään laser-leikkausta. Minulla itselleni on ollut lasit melkein 20 vuotta. Piilarit eivät koskaan sopineet minulle. Aina olin toivonut pääseväni laseista eroon ja monet kaverit kävivät ennen minua leikkauksessa ja heillä kaikilla oli oikein hyvät kokemukset leikkauksesta ja lopputuloksesta. Minulla oli miinusta 4.24 ja hajataittoa 0.5. Lääkäri suositteli zyoptik-lasikia. Kävinkin siinä kuukausi sitten. Itse operaatio ei ollut kovin miellyttävä, joskaan ei kovin kauheakaan. Minulla oli leikkauksen jälkeen muutaman vuorokauden ajan oikeassa silmässä kova roskan tunne, jonka jälkeen se väheni, mutta ei poistunut vielä kuukaudessakaan. Molemmat silmät tulehtuivat heti seuraavana yönä, johon sain lisää antibioottio. Molemmat silmät menivät plussalle leikkauksen seurauksena (vasen 0.75 ja oikea 2.25). Hajataitto kolminkertaistui oikeassa silmässä. Nämä arvot eivät muuttuneet. Odottelin 1.5 viikkoa, jonka jälkeen optikko teki pikana minulle lasit. Molemmissa silmissä oli vielä sen jälkeen vaivaa, jonka takia olen rampannut lääkärissä. Molemmissa silmissä ollut roskantunnetta ja oikeassa lisäksi kipua. Selvisikin, että oikeaan silmään on läpän väliin kasvanut pienelle alueelle epiteeliä, mikä on saattanut aiheuttaa kipua. Kovasti silmät ovat vaivanneet koko ensimmäisen kuukauden. Perjantaina tuli noin kuukausi kuluneeksi ekasta leikkauksesta ja oikeaan silmään tehtiin uusintalekkaus kaikkien em. vaivojen takia. Hoitaja kertoikin, että tällä kertaa kipua voi olla polttava ja niin se olikin koko illan ja alkuyönkin. Silmä oli myös kovin turvonnut. Nyt kaksi vuorokautta leikkauksesta ja turvotus on jo aika paljon laskenut. Juuri tällä hetkellä tuntuu siltä, että roskan tunne olisi vähentynyt uusintaleikkauksen seurauksena. Näkö on vasemmassa silmässä nyt ehkä 0.5 ja oikean silmän näkö ei ole uusintaleikkauksen jälkeen enää yhtä "hullu" kuin ekan leikkauksen jälkeen. Näkö ei kuitenkaan vielä uusintaleikkauksen jälkeenkään ole oikeassa hyvä. Olen testaillut pluslasejani ja tullut siihen tulokseen, että nyt on menty jonkin verran miinukselle. Omalle leikkaukselleni tuli hintaa muistaakseni n. 2700e esitutkimukset päälle. Sen jälkeen on tullut vielä hintaa uusista silmälaseista, antibioteista, lääkärissä ramppaamisesta (oma lääkäri välillä lomalla), matkakuluista omalle lääkärille, kun oikeaa silmää on seurattu ja sairaslomalla olen joutunut myös olemaan. Minun toipumiseni jatkuu ja alkuviikolla menen taas lääkäriin ja tiistaina optikolle (todennäköisesti tilataan uudet linssit). Tiedän, että monella operaatio on ollut täysin onnistunut. Enhän minäkään vielä tiedä, vaikka minunkin lopputulos olisi hyvä, mutta tällä hetkellä voin sanoa, että leikkaus on ollut elämäni ahdistavin kokemus. Ja tälläkin hetkellä minulla on vielä matkaa, että tästä toivun. Mitään en ole koskaan katunut niin paljon kuin sitä, että ryhdyin tähän "projektiin". Vähän masentava tämä minun tarinani, mutta kirjoittelen tätä siksi, että toivon todellakin, ettei kenenkään muun tarvitsisi ikinä kokea tätä samaa. Ennen inhosin rillejä. Nyt ajattelen, että kun silmäni muuten paranisivat ja lakkaisivat vaivaamasta, niin pidän ilomielin rillejä!!!!
Hei,olen seurannut Odottelevan toipumista ja myötäelänyt tuntemuksiasi palstalla.Täytyy sanoa,että kyynel on tullut silmäkulmaan lukiessanivastoinkäymisistäsi. Itselleni tehtiin lasikleikkaus vajaa 3 kk:tta sitten.tehtiin monovisio-leikkaus. Tuntuu siltä,että en totu tähän eriparisuuteen. Näkö ei ole yhtä tarkka kuin laseilla kauas katsoessa ja varsinkin autoa ajaessa. Lisäksi silmät ei tunnu vielä omilta ja ovat kuivat. Jatkuva tippojen tiputtelu alkaa kyllästyttää.Ensi viikolla menen tapaamaan silmälääkäriäni. Tulen hankkimaan itselleni silmälasit takaisin ja minäkin tulen pitämään niitä ilomielin.Täytyy vain totutella moniteholinsseihin.Silmälaseilla saan tarkan näön enkä jotain siltäväliltä!Minullekin koko projekti on ollut henkisesti raskasta ja on kaduttanut tosi paljon.
Kiitos sinulle, että olet jaksanut lukea kirjoituksiani. On ollut edes pieni lohtu, kun olen saanut kirjoitella tälle palstalle tuntemuksiani. Ihmiset ovat kyllä olleet ihania. Tulen juurikin terveyskeskuslääkärin päivystyksestä. Halusin, että hän katsoisi jo näköäni, koska ei tämä vieläkään ole yhtään hyvä ja huomenna pitäisi autoilla ensin aamulla töihin ja sitten keskussairaalaan. Ei hän osannut sanoa, onko plussaa vai miinusta, mutta sanoi, että kyllä voin autoilla, vaikkei oikea silmä kovin hyvä ollutkaan. Lääkäri sanoi myös, että totuus vain on se, että osa näistä leikkauksista onnistuu, osa epäonnistuu. Hän sanoi myös, että aivan liian usein HYKS ja muut kunnalliset sairaalat joutuvat uusimaan yksityisten jälkeä. Hän neuvoikin, että ehkä olisi jo aika siirtyä vallan kunnallisen puolen hoitoon, sillä sieltä saa usein parempaa hoitoa ja siellä otetaan paremmin vastuuta asioista. Huomenna menenkin keskussairaalaan ja ilmoitankin siellä, että saavat nyt ottaa vastuun asiasta. Olen ollut niin yksin ja hakenut apua joka suunnasta, että voimat alkavat olla vähissä. Uusin äskeisellä käynnillä samalla diapam-reseptin. Aluksi minulla meni yöunet vallan ja olin niin ahdistunut (olen kyllä vieläkin), että sain niitä avuksi lähinnä yöaikaan. Tosin ei niitäkään kai loppuikäänsä voi syödä. Pyysin jo itse viikko sitten mielialalääkityksenkin, mutta en alkanut sitä vielä syömään, koska aluksi voi oireet pahentua ja esim. näkö hämärtyä. Tässä oli kuitenkin uusintaleikkauskin ja keskussairaalakontrolli, niin ajattelin, etten aloita sitä vielä. Lisäksi pyysin lähetteen psykiatrisen sairaanhoitajan luokse, jotta saisin kesksuteluapua tilanteeseeni. En tosiaan ole koskaan ennen ollut minkään psykiatrisen avun tai unilääkkeiden tarpeessa. Viimeksi olisin kuvitellut, että minä jotain sellaista tarvitsen. Minä olen yleensä ollut tosi vahva ja se, joka auttaa muita tolpilleen. Nyt tuntuu, että on itse niin syvällä, että suunta on vain ylöspäin. Katsotaan, mitä huomenna sanotaan keskussairaalassa. Jos tulee taas huonoja uutisia, niin sitten kyllä ajattelin, että olen ihan reilusti sairaslomalla, kun sitä on minulle joka välissä tarjottu (ja olen kyllä välillä ollutkin). Niin kauan, että saan tämän silmäjutun "päätökseen". Minulla on sellainen työ, etten voi olla siellä puolikuntoisena. Minäkin oletin, että operaation seurauksena saan hyvän näön tarkkuuden -mitä vielä, en tosiaan ole tyytyväinen, jos näkö ei ole tosi hyvä. Näkö on niin tärkeä!!!!!
Minun hyvä ystäväni on seurannut läheltä minun huonoa toipumistani ja hän on silti menossa samaan operaatioon parin viikon päästä. Olen yrittänyt saada häntä luopumaan ajatuksesta, mutta turhaan. Hänen vanhempansa ovat asiaa vastaan. Olisipa edes joku kovin vastustanut minun menoani leikkaukseen. Niin hullulta koko leikkaus näin jälkeenpäin tuntuu. Tuntuu, että koko elämä meni sellaisen takia pilalle.
Olisi tosi kiva kirjoitella sinun kanssasi sähköpostia. Onko sinulla sellaista sähköpostiosoitetta, minkä voisit antaa näin yleisellä palstalla? Siis mistä ei paljastu sinun nimeäsi Tai jos osaat tehdä sellaisen väliaikaisen, jotta saadaan vaihdettua oikeat osoitteet. Minulla on vain omalla nimellä olevia osoitteita. Jos sinä olet halukas kirjoittamaan sähköpostia kanssani, eikä sinulla ole sellaista sähköpostiosoitetta, josta ei paljastu henkilöllisyyttäsi, niin voin toki pyytää jotain kaveriani tekemään minulle sellaisen (en itse osaa...). Tottakai sitten kerron henkilöllisyyteni, jos alamme kirjoittelemaan, mutta en viitsi sitä koko maailmalle kertoa. Jos et ole halukas kirjoittelemaan sähköpostilla, niin kirjoittele kuitenkin tälle palstalle kuulumisiasi, niin minäkin kirjoittelen.
hei! luin viestisi ja aloin todella epäröidä leikkauksen suhteen. itse ajattelin, että ehkä muutaman vuoden päästä menisin leikkaukseen,kun näköni ei enää muutu. kokemuksesi leikkauksista oli kuitenkin niin kamala, että taidankin tyytyä käyttämään vain laseja ja piilareita!! toivon sinulle oikein paljon voimia ahdistuksesi ja epätietoisuuden keskelle! toivottavasti lääkärikäynnit ovat pian ohi ja silmäsi toipuvat kunnolla leikkauksesta ja tulevat sellaiseen kuntoon, mitä niiden kuuluisi olla! pidänpeukkuja sinulle:)
Hei!
Siksi kerronkin tarinaani, jos sillä edes joku välttyisi samalta kohtalolta. Jos minä saisin päättää, kukaan muukaan ei menisi enää silmäleikkaukseen -kuitenkin on riski, että jollekin käy kuten minulle. Tällä hetkellä olen kyllä niin masentunut tilanteesta, että tuntuu ettei elämä tästä enää iloksi muutu. Pyrin kuitenkin jatkossakin kirjoittelemaan, miten toipuminen tästä edistyy. Kaiken tähän jälkeen tiedostan tosi selvästi, ettei näönkorjaukseen pitäisi kenenkään ryhtyä -näöllä ei saa "leikkiä". Silmälasit eivät olisi tuntuneet yhtään missään, jos olisin tiennyt mitä elämä voi olla leikkauksen jälkeen. Hyvä, jos omasta "kohtalostani" oli apua sinun pohdintoihin. Toivon todella, ettet jatkossakaan enää mieti leikkausmahdollisuutta. Pidä piilareita ja silmälaseja ja nauti siitä, ettei silmissäsi ole koko aikaa jotain vikaa ja ei ole ahdistavaa epätietoisuutta, miten silmät paranevat. Kunpa saisin ajan takaisin ennen leikkausta. Leikkauspäätöstä kadun eniten elämässäni. En ymmärrä kuinka olin niin tyhmä, että siihen rupesin!! Nyt tuntuu että riskeerasin koko elämäni vain päästäkseni silmälaseista eroon. Ennen pursusin elämän iloa ja energiaa, nyt se kaikki on kadonnut. Nyt koko operaatio tuntuu todella järjettömältä. Vaikka olen nyt selvästi masentunut tilanteestani, niin toki yritän päästä pikku hiljaa eteenpäin. Nauti sinä terveistä silmistäsi!!!!! Se on yksi elämän parhaista asioista, nyt sen tiedän!!