Tää on tämmönen aina ihme tarina. Jo joskus nelosella/vitosella alettiin hegaamaan yhdessä. Ollaan oltu aina samalla luokalla. Nyt olen ysillä ja ollaan edelleen yhessä. On siihen väliin mahtunut aika monta riitaakin/taukoa, mutta silti vielä toisiamme kestetään. Rakastan sitä poikaa ihan tosissaan, mutta kuitenkin tuntuu siltä, että ollaanko me nyt vain totuttu olemaan yhdessä. Kaveritkin ovat joskus kysyneet samaa. Vanhemmille se on nykyään itsestäänselvyys jos menen pojalle koska vain yöksi tai hän tulee meille eikä siitä enää edes keskustella. Nyt olen myös alkanut pelkäämään, että jos joskus eroamme niin mitä teen, kun hän on minulle nykyään niin läheinen/tuttu. Kertokaa onko joillain samanlaista tarinaa tai mielipiteitä.
vain tottunut olemaan yhdessä?
ihmeneiti.
4438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joskus kuulin jostain sellaisen lauseen, että "naisilla täytyy olla aina varasuunnitelma". Jos jokin menee pieleen, niin naiset osaavat kerätä palat taas kokoon.
Itse olin liikaa ensimmäisen poikaystäväni kanssa. En huomioinut läheisiä ystäviäni, näin jälkiviisaasti sanottuna... Lopulta kävi niin, että erosimme ja minun piti korjata ystävyyssuhteeni kasaan.
En osaa sanoa muuta kuin, että ole muidenkin kanssa. Ole erossa tästä pojasta, vaikka välitätkin hänestä niin paljon. Pari viikkoakin voi tehdä ihmeitä.
"En osaa sanoa muuta kuin, että ole muidenkin kanssa."
^^
Älä todellakaan kuuntele tuota lutkaa.
Jotenki tuntuu että se tarkotti että sun pitäs olla kavereittes kanssa enemmän
Pidä siitä pojasta kiinni kaikin keinoin. Älä toki ole liikaa hänen kanssaan koska pitää sinulla olla muutakin elämää, ja se voisi rupea tympimään sitä poikaa. Mutta älä päästä siitä irti.! Jos tommosen oot löytäny ni ei sitä kantsi poiskaan heittää! Tsempiä teille!