Tällainen tässä tuli huonolla englannin kielelläni. Antakaa oikaisuhoitoa, tarkoitan, pyydän korjatkaa te joilla parempaa kielipäätä. Ehdotuksia otetaan vastaan.
Hauska kokeilu.
DARLING, CAN YOU SEE ME
Darling, can you see me
without feelings inside you?
Tell me, how I am
without pure imagionations
and fever of knowledge
in your serious mind?
No, you cannot
'cause only there I am:
continually Hello.
Incising writings
you hold on in your angry hands - -
And so, my tongue
slowly sliding on your sweetest body
taking all pains and sorrow.
I take all your sorrow!
I bear it. I bear it.
These trembling, frozen papers you press on
to your face – what a picture -
When I call you
every way, these two words
must be in it.
My beloved.
Again. I bear it.
Listen.
Nightingales,
they are truly flying through
our scenes,
human hope, our golden gates -
and there:
I really am what I am.
Just to you.
Hello, my Beloved.
( ironic hello )
Writings behind
my trunk - this darken body -
moving on, rustle
in the night.
Oh they singing!
beauty melodic verses
to the darkness.
So, I ask once more:
Can you hear me
when I dont say that air is not full of magig
when you see me
every ways you need?
What you are really hearing?
Just these words:
Darling, my Beloved.
Hauska kokeilu.
DARLING, CAN YOU SEE ME
Darling, can you see me
without feelings inside you?
Tell me, how I am
without pure imagionations
and fever of knowledge
in your serious mind?
No, you cannot
'cause only there I am:
continually Hello.
Incising writings
you hold on in your angry hands - -
And so, my tongue
slowly sliding on your sweetest body
taking all pains and sorrow.
I take all your sorrow!
I bear it. I bear it.
These trembling, frozen papers you press on
to your face – what a picture -
When I call you
every way, these two words
must be in it.
My beloved.
Again. I bear it.
Listen.
Nightingales,
they are truly flying through
our scenes,
human hope, our golden gates -
and there:
I really am what I am.
Just to you.
Hello, my Beloved.
( ironic hello )
Writings behind
my trunk - this darken body -
moving on, rustle
in the night.
Oh they singing!
beauty melodic verses
to the darkness.
So, I ask once more:
Can you hear me
when I dont say that air is not full of magig
when you see me
every ways you need?
What you are really hearing?
Just these words:
Darling, my Beloved.
Vastaukset 16
Vanhimmat
ainakin huomasin ite.
what you are really hearing
"kuinkas kuulet"
tai
"millä tavalla tosiaan kuulet sen"
pitäis vissiinkiin olla
what you really are hearing
enkuksi. Sano suoraan sydämestä ne sanasi selvällä suomen kielellä:)
hyvää yötä - se on suomea ja tarkoittaa, että nuku hyvin äläkä unohda minua. Lilly of the valley.
vai minä? Hmm.. en unohda.
Moi, aikani kuluksi vähän muokkasin - varmaan mun muokkauksessakin jotain virhettä, vaikka ei oikeastaan mielestäni kaipaisi muokkausta ja kun runoissa mun puolestani saa olla omia keksittyjä tapoja kirjoittaa ja omia sanojakin jne. eli ei tarvi olla niin oikein kaikki ja suomesta englanniksi on silleenkin paha kun pitäisi tietää mitä toinen tarkoittaa tarkalleen. Kiva runo! =)
Darling, can you see me
without feelings inside you?
Tell me, how I am
without pure imagionation
and fever of knowledge
in your serious mind?
No, you cannot
'cause only there I am:
continually, Hello.
Incising writings
you hold on in your angry hands - -
And so, my tongue
slowly sliding on your sweetest body
taking all pain and sorrow.
I take all your sorrow!
I bear it. I bear it.
These trembling, frozen papers you press on
to your face – what a picture -
When I call you
in every way, these two words
must be in.
My beloved.
Again. I bear it.
Listen.
Nightingales,
they are truly flying through
our scenes,
human hope, our golden gates -
and there:
I really am what I am.
Just for you.
Hello, my Beloved.
( ironic hello )
Writings behind
my trunk - this darken body -
moving on, rustle
in the night.
Oh they're/their singing!
beautyful/adorable melodic verses
to the darkness.
So, I ask once more:
Can you hear me
when I dont say that air is not full of magic
when you see me
in every ways you need?
What are you really hearing?
Just these words:
Darling, my Beloved.
jos sallitte:
Kääntele runosta oma suomennos. En tarkoita välttämättä että suora - ehkä sellainenkin. Mieluummin kokonaan oma versio.
Ehkä ehdotus kuinka sen voisi sanoa suomeksi?
Please. Älä kursaile. Ota asia vaikka leikin kannalta.
Kun kirjoitin englanniksi siinä tuli sellaista mitä ei itse osaa suoraan päättää kuinka sen sanoisi suomen kielellä. Pää kun toimii eri tavalla eri kielien kanssa.
Plop. Plop. Plop.
Nuo ei muuten tarkoita kaupan plussapalloja - mitä tippuu katosta - vaan että ajatus alkaa kulkea klönteissä kun väsymys saapuu.
Nukahdan pää kainalossa.
Nyyh. :-)
tahdot tehdä oman suomennoksesi.
Tällä tavalla runon ajatusta tulkitsen - vaikka tämä on siis jo aivan toinen runo, muuttui suomentaessa, ajatussisältö varsin sama.
RAKKAANI, VOITKO NÄHDÄ MINUT
Rakkaani, voitko nähdä minut
ilman tunteita sisälläsi?
Kerro millaiselta näytän
vailla silkkaa mielikuvitusta
vakavissa ajatuksissasi,
niiden taitavasti kätkettyä hourekuvaa?
Ei, etpä sitä saata sanoa -
sillä mielessäsi vain
olen hän joka jatkuvasti kuiskaa
rakkaasti sinua tervehtien,
todellisin äänenpainoin:
prinsessani, suloinen kaunotar.
Viiltävänä kirjoitusten
paperinen reuna,
käsiäsi merkitsee
ja tahraa - -
Ja niin lipuu kieleni taas
suloisinta ruumistasi
syleillen pois sielustasi kivun
sekä murheet.
Otan kaikki murheesi,
ne kannan.
Kaikki murheesi vain minä
kannan
urheasti, rakkaani.
Nämä tärisevät, jäähyhmän jäykistämät paperini
jotka painat
kasvoillesi – voi millainen kuva –
Kun kutsun sinua
kaikilla teilläsi, sisältävät kaksi sanaa
ja toisin ei voi olla.
Olet rakkaani.
Taas kerran. Kannan kaiken.
Kuuntele.
Satakielten riemulaulun pulpuntaa,
ne todella
sulosointuisina lehahtavat
läpi näyttämön ja tapahtumapaikan,
ihmismielen toivomusten, kultaisen portistomme -
ja pylväskäytävien estradilla täällä
ehdottomasti nyt olen ainoastaan
mitä itsessäni kannan.
Läpi mielen ikkunoiden
kun katsot avonaisin silmin.
Rakkaani, suloinen kaunotar.
Prinsessani.
Mieletöntä ironiaa,
kaikki minkä kuulla voisit
että unestasi heräisit
on takana massiivisen
ruhon - pimentävän vartaloni -
siellä liikahdellen, yöhön silkkisenä kahisee:
oh!
Kuinka ne laulavatkaan!
Yhä sitkeästi
sulosointuisimmat värssyt
pimeään.
Niin, kysyn vielä, uudelleen.
Millaisena näet minut
kun en väitä ettei yö olisi lumousta täynnä
nähdessäsi minut sellaisena
kuin mielessäsi tahdot vastaan ottaa?
Varmaan kuulet sointuvana:
Prinsessani, suloinen kaunotar.
- -
Hyvää yötä.
vaikka toisenlaiseksi muuttui.
Minä pidin. Terv. se viestittelijä alussa, joka pyysi suomeksi..:)
Suomennos oli minusta alkuperäistä huomattavasti parempi. Hienoa! Johtuu(ko) kenties myös siitä, että työ hioutui sitä käsitellessä timantiksi. Tunne oli mielestäni kosketeltavampi suomennoksessasi.
Tälläisia lisää...kiitos nautinnollisesta lukuhetkestä.
ja hyvin koskettavaa runoutta.
Rakas, voitko nähdä minut
Rakas, voitko minua katsoa
tuntematta mitään sisälläsi?
Kerro minulle, miltä näytän
ilman mielikuvituksen värejä
ilman kuumetta tietää
vakavassa mielessäsi?
Ei, et voi
koska siellä pysyn,
jatkuvasti: terve!
Viiltävät kirjoitukset
joita säilytät vihaisissa käsissäsi - -
Ja niin, kieleni lämmin
liukuen hitaasti suloisella vartalollasi
poistaa kaiken tuskan ja surun.
Otan kaiken tuskasi!
Kestän sen. Kannan sen.
Nämä vapisevat, jäiset lehdet joita painat
kasvoillesi – mikä kuva.. -
Kutsuessani sinua
kaikilla tavoin, tämä yksi sana
mukana aina.
Rakastettuni.
Aina. Kannan sitä.
Kuuntele.
Satakielet,
ne todella lentävät lävitse
kulissiemme,
ihmisen toivo, kultaiset porttimme -
ja siellä:
Olen todella se mikä olen.
Sinulle vain.
Terve, Rakastettuni.
( ironinen terve )
Kirjoitukset
säkissäni - pimentävä hahmoni -
etenen, sivujen kahistessa
yössä.
Voi niiden laulua!
lumoavia melodisia säkeitä
pimeydessä.
Niin, kysyn vielä:
Voitko kuulla ääneni
vaikka en sano ilmamme kaipaavan taikuutta
Näkiessäsi minut
kaikilla suunnilla?
Sen mitä kuulet sielustani.
Vain nämä sanat:
Rakas, Rakastettuni.
Alkuperäiseen runoon tarkoitettua ironista sävyä en tavoittanut käännöksessä, mutta niinhän se on, että kuulemme asioita eri tavoin. Englannin kielisessä tekstissä varsinkin, kun kuulemisen vaihtoehdot lisääntyvät, siis ainakin meikäläisellä kun en ole mikään kieliexpertti. Käännöksessäsi oli kyllä pari pientä kohtaa joita pitäisin jopa käännösvirheinä. Mutta kaiken kaikkiaan kovasti kiitoksia. Oikein hienoa ja mukavaa että käänsit, toivottavasti se oli antoisaa itsellesikin. Ja että en käännöksessäsi tavoita runoon tarkoittamaani sävyä ei tietenkään ole mikään puute, on mielenkiintoisempaa nähdä millaisen version joku toinen saa aikaan oman tunnelmansa mukaan. Siitä kiitos. Thanks a lot.
> Kutsuessani sinua
kaikilla tavoin, tämä yksi sana
mukana aina. <
on mielestäni oikein kauniisti käännetty.
Myöskin
> ilman mielikuvituksen värejä <
on osuva, korostaa alkuperäistä ajatustani siitä kuinka henkilökohtainen kokemus VÄRITTÄÄ ihmiskontaktimme niin että näemme toisemme omien toiveiden, halujen ja pelkojen määräävässä valossa.
> Ja niin, kieleni lämmin
liukuen hitaasti suloisella vartalollasi
poistaa kaiken tuskan ja surun. <
LÄMMIN on jollain tapaa ok lisäsana tuohon.
> Nämä vapisevat, jäiset lehdet joita painat
kasvoillesi <
Alkuperäisessä tekstissä
These trembling, frozen papers you press on
to your face
yritin jonkinlaista sanaleikkiä, enpä sitten tiedä kuinka onnistuneesti?
Painaminenhan on myös tekstinjulkaisuun liittyvä termi, kirjoitetun painaminen myytävän julkaisun muotoon: jotakin missä kirjoitukset tulevat todeksi, käsiteltäviksi, osaksi lukijan maailmaa.
Ehkä sen voisi suomentaa jotenkin näin:
Nämä vapisevat, jäiset kirjoitusarkkini
joita kasvojesi kautta painat...
Kuinka sen saisi ilmaistua yhdellä lauseella niin että kumpikin merkitys välittyy?
Joo, tuli muokattua samalla sisältöäkin. =P
Ironiaa en osannut siihen kun en sitä alkuperäisestä oikein ymmärtänyt, mutta jotenkin ajattelin sen liittyvän tervehdykseen tai sen puuttumiseen tai sen olemiseen vain 'paperilla' tms.
Käännösvirheet, olikohan ne niitä kohtia joita tarkoituksella muokkasin toisenlaisiksi. Totta sekin että jokainen ymmärtää omalla tavallaan.
Oli mukavaa kääntää..
Sun oma suom. versio oli paljon pitempi ja monipuolisempi. =)
Mullekin tuli mieleen julkaiseminen/painaminen press-sanasta, mutta en ymmärtänyt sitä noin kuin olit tarkoittanut, hyvä kun valaisit.
Nämä vapisevat, jäiset painoarkkini
joita silmiesi/katseesi kautta painat/vedostat... ? / joita katseellasi painat?
En oikein ymmärrä mitä tarkoitat, että kasvoille luettavaksi painamista vai kasvojen kautta painamista..silmiesi/katseesi voisi sopia jos katsomista tai näkemistä tarkoittaa..hmm? Ja painamisella lukemista vai hmm? ;)
Ei siihen mitään kovin syvällistä ideaa liittynyt, siis nimenomaan tuohon yksittäiseen assosisaatioon painotuotteen tekemisestä. Enkä osaa mielikuvaani selittää tarkasti, se oli sellainen epämääräinen aistimus vain joka oli mukana tuossa "press" sanan käytössä ja liittyi runon kokonaistunnelmaan, siihen tunnetilaan ja asiakokonaisuuteen mitä runossa koin koskettelevani.
Kohtahan meni siis näin:
These trembling, frozen papers you press on
to your face – what a picture -
When I call you
every way, these two words
must be in it.
Yritän avata vähän. Jotenkin kysymys on tästä. Että kun hän (tässä tapauksessa nainen, jolle runon puhujahenkilö mielessään puhuu ja osoittaa sanansa, vaikka runo onkin monologi) painaa kirjoitetut paperit kasvoilleen hän samalla, kokemuksensa kautta, tavallaan tekee olevaksi niihin kirjoitetun tekstin.
Paperit ovat vertauskuva.
Tämähän liittyy siihen, kun paperi juuri on lyönyt koskettavaan käteen oman merkkinsä viiltäen kämmentä. Angry hands. Ihminen suuttuu kun todellisuus ei mene oman mielen mukaisesti: kun toisen ihmisen käyttäytyminen ilmentää jotakin sellaista, jota ei toivota! Jokainen haluaisi olla rakkautensa kohteen taholta rakastettu ja palvottu, mutta kun niin ei tapahdukaan todellisuus viiltää...
Ehkä ei ole hyvä liikaa selittää, pitäisi jättää ajatukselle ja tulkinnalle liikkumatilaa enkä itsekään määritellyt asiaa mielikuvissani kovin tarkasti, mutta tavallaan paperi voisi tuossa olla siis todellisuuden vertauskuva.
Todellisuus - se kuinka naisen rakastaja (runon puhujahenkilö) hänelle ilmenee - on juuri satuttanut häntä, naista. Mutta samoin kuin toisen käyttäytyminen satuttaa, se myös lohduttaa: tämä nainen etsii rakastajansa sanoista turvaa tulkiten niitä tahtomallaan tavalla ja näin vakuuttaen itselleen että kaikesta huolimatta hän yhä rakastaa minua - kuuluu minulle ja minä hänelle eikä toisin voi, ei saa olla.
Ehkä mies yhä rakastaakin. Se jää runossa nyt kuitenkin auki.
Siinä on siis monta kerrostumaa.
Sanooko puhujahenkilö naiselle my beloved ja jos sanoo mitä hän sillä tarkoittaa? Ehkä tarkoittaa täyttä totta mutta samalla kokee jotenkin kiusaavasti, että hän itse ihmisenä jää sanojensa alle kuulumattomiin, kun toinen tarrautuu vain rakastettuna olemisen tarpeeseensa eikä kohtaa runoilijaa todellisena, riippumattomana henkilönä? Erilaiset ajatukset ja tuntemukset siis risteilevät puhujan mielessä hänen puhuessaan lyyrillistä monologiaan.
Epämääräinen kiusaava kokemus ja tunne että rakkaus, sen lisäksi että tuottaa iloa ja kauneutta myöskin jollain tapaa sitoo ja rampauttaa, synnyttää runoilijan puheeseen ironisen pohjavireen. Koko runo oikeastaan lähtee liikkeelle epämääräisestä, hämmentyneestä ironiasta.
Itse koin ironian paikoitellen niin vahvana, ilkeänä, että kirjoittaminen tuntui jopa vastenmieliseltä. Siinä ikäänkuin joutui suhtautumaan ihmisen aidoimpiin ja tärkeimpiin tunnekokemuksiin jollain repivällä, kovin kyseenalaistavalla tavalla: Onko lähimmäisellä lopultakaan muuta kuin välineellinen arvo?
- -
These trembling, frozen papers you press on
to your face
= tulkitessasi todellisuutta tajuntasi ja mielikuviesi läpi sinä painat kasvoillesi kuin paperin, määritellen minut ja arvoni sen mukaan kuinka käyttäytymiseni tulkitset, ja näin sanani paperilla (käyttäytymiseni todellisuudessa) muuntuvat sen mukaisiksi kuinka ne luet.
Jotakin tuollaista tarkoitin.
When I call you
every way, these two words
must be in it
= Mitä tahansa teenkin tahdot kokea sen kutsuna itsellesi, ja siinä kutsussa pitää olla nämä kaksi sanaa, joita ilman et pysty minua hyväksymään:
My beloved.
Henkilökohtaisesti runo oli minulle rakkaussuhteen kompleksisuuden tarkastelua.
Jos onnistuin jotenkin välittämään kuvaa rakastamisen ja rakastettuna olemisen kauneudesta - sekä asian toisesta puolesta, kun henkilö omalla haaveellisella kokemisellaan sitoo toisen ihmisen omaan tunnemaailmaansa ja antaa hänelle kuin välineellisen arvon sen kautta, millä tavalla ja missä määrin tämä tyydyttää hänen rakastettuna olemisen nälkäänsä - kiva.
Tämä tästä. :-)
Kirjoitit siis suhteesta jossa toinen ei todella kuule/tunne toista, on riippuvainen(?) suhteessaolosta, kaipaa palvontaa yms.?
Luin uudestaan suomennoksesi ja tajusin eri tavalla kuin aluksi. Runoilija todellakin vaikuttaa välineeltä..
Itse ajattelin aika toisinpäin koko jutun. =D Jännää miten toisin, heh.
Ei Ihme kun ei sun suomennos aluksi mennyt oikein jakeluun. ;)
Jos nyt alkaisin suomeks kääntämään sun runoa niin tulisi varmaan aika erilainen.
Sun oma suomennos kuvasi paljon paremmin asiaa. Nyt kun selvensit niin löysin ironiankin hyvin, ainakin suomenkielisestä.
Itseä ärsyttänyt joissakin ihmisissä että ei haluta oppia tuntemaan toista ja kuunnella kunnolla vaan juuri työnnetään toinen omaan muottiin jonka jälkeen on melko sama mitä sanoo sitä on aina siinä samassa muotissa.
osaat todella hienosti tulkita näitä sepustuksiasi O)