Täällä tunnutaan purnaavan avustajien töistä, työajoista ja opettajista, jotka eivät ymmärrä kuinka arvokas se avustajan työpanos on. Provosoin ehkä, mutta onko järkevää "korottaa" itsensä? Avustaja, kuten nimikin sanoo, on avustaja, eli hänelle ei kuulu opetuksen suunnittelu. Mikäli avustaja on henkilökohtainen, tulee hänen mielestäni osallistua lapsen toiminnan, opetuksen ja muun suunnitteluun yhdessä open kanssa. Mutta kuitenkin päävastuu on aina opella. Samalla tavalla opella on aina päävastuu luokastaan, ei "arvonsa tuntevalla avustajalla". En halua mitenkään alistaa avustajia, mutta otetaanpa esimerkiksi tapaus, jossa koulutettu koulunkäynninavustaja piti ekaluokkani tunnin. Heillä piti olla uskontoa, suunnitelma ja tehtävät ym. mukana ohjeistuksineen. Meidän koulutettumme sitten piti äikkää, meni uuteen kirjaimeen ja veteli kasan harjoituksia opettajan oppaasta. Tuloksena sekasorto, jossa puolet lapsista kirjoitti kirjaimen väärin ja puolet eivät tunne äännettä. Lukuläksyjä käydessä "lukemattomilta" (siis ei- lukevilta) oppilailta kommenttia minulle: "Mut ope, kun mä en osaa tätä vielä?" Oma-aloitteellisuus kunniaan, mutta harkintaa mukaan. Opettajilla mukanaan pedagoginen ajattelu, jota ei luultavasti niin harkitusti ja reflektoiden kehitetä avustajan koulutuksessa kuin opettajan.
Sitten vielä ne tapaukset, joissa se arvo tun netaan niin hyvin, ettei kyetä toimimaan yhdessä lapsen parhaaksi. Ope pyytää toimimaan tietyllä tavalla tietyn lapsen kanssa, yleensä perustelluista ja harkituista syistä, joihin koulutus ja kokemus antaa pohjaa. Avustaja miettii katkeroituneena, etten minä saa mitään päättää ja toteuttaa taas aivan omia juttujaan. Harjoitus ei palvele ketään muuta kuin vallanhaluista avustajaa.
Ja kolikon toinen puoli: yhteistyökykyinen avustaja, joka oma-alotteisesti tarttuu toimeen silloin kun ei ole avustamista ja tekee kouluavustajan töitä.(En tarkoita tiskaamista!!!, vaan sellaisia töitä, joita koulussa on valmisteluna tehtävä, jotta koulun päätehtävä tulisi täytettyä.) Osaa oma-aloitteisesti tehdä työtään eli avustaa luokassa. Ei takerru lempioppilaansa pulpettiin, vaikka pitääkin tästä eniten, vaan osaa objektiivisesti jakaa apuaan tarvitseville ja osaa tässä myös ottaa huomioon open ajatukset. Yhdessä opettajan kanssa voidaan sopia tavoista, menetelmistä, tavoitteista ja miettiä asioita. Tieto kulkee molempiin suuntiiin ja molemmat arvostavat toistensa työpanosta. Molemmilla on myös selvillä tavoitteet, joihin kullakin tunnilla, viikolla, jaksolla, teemalla pyritään.
Mieti siis vielä, kuinka paljon korottaa itseään ja kuinka paljon toimia niin kuin ammattilainen tilanteessa toimisi. Jos "käskettävänä" oleminen rasittaa, niin ehkä itse et ole avoimesti ollut liiikkeellä, vaan pyrkinyt toteuttamaan valtaasi keinoin, jotka vesittävät opetusuunnitelman läpivientiä.
Nimimerkki ope, joka on kokenut molemmat
Sitten vielä ne tapaukset, joissa se arvo tun netaan niin hyvin, ettei kyetä toimimaan yhdessä lapsen parhaaksi. Ope pyytää toimimaan tietyllä tavalla tietyn lapsen kanssa, yleensä perustelluista ja harkituista syistä, joihin koulutus ja kokemus antaa pohjaa. Avustaja miettii katkeroituneena, etten minä saa mitään päättää ja toteuttaa taas aivan omia juttujaan. Harjoitus ei palvele ketään muuta kuin vallanhaluista avustajaa.
Ja kolikon toinen puoli: yhteistyökykyinen avustaja, joka oma-alotteisesti tarttuu toimeen silloin kun ei ole avustamista ja tekee kouluavustajan töitä.(En tarkoita tiskaamista!!!, vaan sellaisia töitä, joita koulussa on valmisteluna tehtävä, jotta koulun päätehtävä tulisi täytettyä.) Osaa oma-aloitteisesti tehdä työtään eli avustaa luokassa. Ei takerru lempioppilaansa pulpettiin, vaikka pitääkin tästä eniten, vaan osaa objektiivisesti jakaa apuaan tarvitseville ja osaa tässä myös ottaa huomioon open ajatukset. Yhdessä opettajan kanssa voidaan sopia tavoista, menetelmistä, tavoitteista ja miettiä asioita. Tieto kulkee molempiin suuntiiin ja molemmat arvostavat toistensa työpanosta. Molemmilla on myös selvillä tavoitteet, joihin kullakin tunnilla, viikolla, jaksolla, teemalla pyritään.
Mieti siis vielä, kuinka paljon korottaa itseään ja kuinka paljon toimia niin kuin ammattilainen tilanteessa toimisi. Jos "käskettävänä" oleminen rasittaa, niin ehkä itse et ole avoimesti ollut liiikkeellä, vaan pyrkinyt toteuttamaan valtaasi keinoin, jotka vesittävät opetusuunnitelman läpivientiä.
Nimimerkki ope, joka on kokenut molemmat
Vastaukset 13
Vanhimmat
Niinhän se menee koulutettujen kollegoidenkin kohdalla, että jos otona pitää toisen tunteja, niin yleensä on ohjeet valmiina (erityisesti vieraamman oppiaineen osalta) ja niitä myös noudattaa.
Minulla on ollut joskus täydennyskoulutuksen aikana sama kouluttamaton sijainen käytettävissä satunnaisesti useamman kuukauden ajan. Laadin hänelle aluksi seikkaperäiset tuntisuunnitelmat. Pikkuhiljaa tarvitsi antaa vähemmän ohjeita.
Kouluavustajaa en ole käyttänyt sijaisena, mutta esim. samanaikaisopetuksen suhteen olen antanut aikalailla vapaat kädet. Tämähän riippuu hyvin paljon sekä avustajasta että oppilaan tilanteesta.
saako oto-systeemiä käyttää vakituisena järjestelynä? Minulla on se käsitys, että ei.Ja onko mielestänne oikein, että avustajaa käytetään hyväksi tilanteessa, että oto -ope kuittaa hynät ja käy vain vilkaisemassa luokan ovella kun avustaja hoitaa oikeasti sen työn. Eikö oto-maikan pidä lain mukaan olla paikalla kokoajan? Eli siis kahdessa luokassa yhtä aikaa.Kaikki tämä pomon hyväksymänä.Ja voiko ihminen olla kahdessa paikassa yhtäaikaa?
jossakin ylemmällä taholla päätetty. Jos opettajalla on yhden päivän poissaolo, silloin ei saa ottaa sijaista. Näin ainakin omalla työpaikkakunnallani. On monesti käynyt niin, että rehtori on tunnille lähtiessäni antanut tehtäväksi hoitaa viereisessä luokassa olevan luokan opetuksen. Käytännössä oppilaat tekevät jotain ja itse en voi rauhallisesti olla kunnassakaan paikassa. Rasittavaa. Palkanlisäksi saa 30 % sijaiskorvauksesta. Tämä siis siitä, että hoitaa huonosti sekä oman että toisen homman. Meillä ei mitään avustajia ole.
sitä olen ihmetellyt täällä useinkin, kun usein kouluttamattomat (yo tytöt) ovat KOULUavustajina ja pitäisi saada tehdä opettajan työt.Katkeria ollaan yhdestä sun toisesta asiasta. Kipin kapin OKL:n pääsykokeisiin ja opiskelemaan. Sillä tapaa sitä ihanuutta pääsee maistamaan.
Tuskin kukaan olettaa tekevänsä opettajan työtä mutta joskus on kiva kokeilla. Onko sitä väärin haukkua että haluaa kehittyä?
Aika kärjistettyä.
*Tähdellä rajatut alkup. kirjoittajan tekstejä*
*Täällä tunnutaan purnaavan avustajien töistä*
-Mielellään sitä mistä maksetaan, ei kiitos sitä mistä opettajallekkin maksetaa. Mutta avun annan, olkaa hyvä. Onko sinun mielestä oikein jotkin aiemmin mainitut esimerkit, kuten ope lähtee kahville ja jättää avustajan vahtimaan luokkaa?
*työajoista*
-En kyllä itse ole palstaa seuranneena huomannut työajoista ruikkaamista, jos sitä on niin se on aiheetonta sillä työajat on kuin unelma. Tauot on eri asia, lakissäteisenä kuuluvat jokaiselle
*ja opettajista, jotka eivät ymmärrä kuinka arvokas se avustajan työpanos on.*
-Siitäkään ei ole kukaan tainnut ruinata, moni avustaja kun on toivonut INHIMILLISTÄ kohtelua joiltakin ajattelemattomilta opettajilta ja pienen toiveen että me avustajat emme vain istu kahvilla. Myös toiveita on tullut siitä että avustajia kuunneltaisiin, pidettäisiin työtovereina eikä puhuttaisi heistä kuin he eivät olisi edes paikalla vaikka seisovat metrin päässä. Ja ehkä arvostusta sille että yleensä avustajat tekevät suurimman osan päivää töitä henkisesti kuormittavimmissa luokissa, en tiedä kuin teillä alaasteella. Vain erityisopet ovat sellaisessa työympäristössä KOKO työpäivän.
*Provosoin ehkä, mutta onko järkevää "korottaa" itsensä?*
-a) onko järkevää provosoida. Älä muuntele asiaa tekstissäsi täysin toisenlaiseksi kuin se on.
b) kukaan ei varmasti ole itseään korottanut. Joku on vain kertonut että on tehnyt aika pitkälle opettajalle kuuluvia töitä tai töitä kovasti ja vaikka kuinka yrittää ja yrittää niin tulee paskaa silmille minkä suolesta riittää. Kuten aiemmin on todettu, älä kuvittele vahingossakaan että joku avustaja pääsisi ylpistymään työpaikallaan (harvassa koulussa niin pääsee käymään, jotkut työtoverit siitä pitävät aina huolen) tosin joillakin opettajillakin varmasti sama tilanne, avustajilla vain yleisempää.
*Avustaja, kuten nimikin sanoo, on avustaja, eli hänelle ei kuulu opetuksen suunnittelu. Mikäli avustaja on henkilökohtainen, tulee hänen mielestäni osallistua lapsen toiminnan, opetuksen ja muun suunnitteluun yhdessä open kanssa. *
-Mmiksi sitten avustajan pyydetään suunnittelemaan opettusmateriaali silloin kun ei itse ehdi vaikka muuten on epäpatevä siihen? Usein myös syys/hiihtolomaviikolla tulee noita tehtyä. Oma henk. koht. avustettavani ei ole tarvinnut apua kuin yhdessä aineessa koko syksyn aikana. Olen tukien vuoksi henkilökohtainen.
*Mutta kuitenkin päävastuu on aina opella. Samalla tavalla opella on aina päävastuu luokastaan, ei "arvonsa tuntevalla avustajalla".*
-No olisipa silti mukava kun joku opettaja tuntisi sen arvon kun avustajakaan ei sitä tee. Itse liikun saman luokan kanssa koko päivän joka tekee sen että arvonsa tunteva avustaja tuntee myös luokan aika perinpohjaisesti jolloin mielestäni KUULUU TYÖHÖNI avata suuni jossain sitä luokkaa koskevassa asiassa tai jos jokin opetus ei ole toiminut luokallani. Onkos joku sanonu että päävastuu on avustajalla? Jos on, haluaisin senkin tekstin nähdä.
Kertomastasi esimerkistä kun avustaja piti uskonnon sijaan äikkää, avustaja teki todella typerästi. Eikös se kerro ettei se avustaja enää sijaista? No kuten en voi sanoa että jokainen opettaja olisi kusipää, tuskin voit sanoa että jokainen avustajakaan olisi. Harva kuitenkaan kiertää opettajan antamaa ohjetta.
*Opettajilla mukanaan pedagoginen ajattelu, jota ei luultavasti niin harkitusti ja reflektoiden kehitetä avustajan koulutuksessa kuin opettajan.*
-Mitenhän tämä liittyi edelliseen? Jos avustajalle on annettu tehtäväksi opettaa uskontoa, miksi hän opetti äikkää. Avustaja, kuten ihan opettajaksi koulutettu sijainenkin tekee työt annettujen ohjeisen mukaan ja siinä ei pedagoginen ajattelu auta olit avustaja tai sijainen... Muuten, toisaalta opettajan kannattaisi myös miettiä että monella muulla kuin sinulla on kokemuksen ja elämänkoulun antamaa vinkkiä elämään. Koskee erit. yläastetta.
*Sitten vielä ne tapaukset, joissa se arvo tun netaan niin hyvin, ettei kyetä toimimaan yhdessä lapsen parhaaksi.*
-kuten aiemmin mainitsin, älä kuvittele että joku avustaja voisi TUNTEA SEN ARVON. Ja jos näin on, eikö asiasta kannattaisi keskustelemaan tällaisen avustajan kanssa ja tehdä selväksi että TUNNIN PITÄJÄNÄ LUOKASSA sinä olet johtohahmo joka määrää tahdin, mutta tulisi myös kuunnella. Se pitäisi olla avustajille selvää, toisaalta voit myös selittää avustajalle miksi mielestäsi tämä asia on paremmin näin kuin sinä ajattelet. Avustaja ei siitä ajattele että olet ilkeä, vaan haluaa tietää miksi hänen kaikki ajatuksensa tyrmätään. Myös avustajaa kiinnostaa se miksi asia on näin. Toisaalta oletko aina varma että olet oikeassa?
*Ope pyytää toimimaan tietyllä tavalla tietyn lapsen kanssa, yleensä perustelluista ja harkituista syistä, joihin koulutus ja kokemus antaa pohjaa. Avustaja miettii katkeroituneena, etten minä saa mitään päättää ja toteuttaa taas aivan omia juttujaan. Harjoitus ei palvele ketään muuta kuin vallanhaluista avustajaa.*
-Mutta tuhoaako se koululaisen elämän jos avustaja kokeilee jonkun oman juttunsa ennalta sovitusti opettajan kanssa??? Sen lisäksi olet kyllä mestariopettaja, ajatustenlukija ja kaikkea, kun tiedät kuinka avustaja ihan katkeroituneena miettii. Ja itse avustajana olen huomannut ja jopa opettajakin on huomannut että minun kokeilemani juttu toimiikin paremmin kuin hänen. Tämä opettaja oli iloinen asiasta, miksi en jaksa uskoa että sinä olisit? Lue edellinen vastaus.
*Ja kolikon toinen puoli: yhteistyökykyinen avustaja, joka oma-alotteisesti tarttuu toimeen silloin kun ei ole avustamista ja tekee kouluavustajan töitä.(En tarkoita tiskaamista!!!, vaan sellaisia töitä, joita koulussa on valmisteluna tehtävä, jotta koulun päätehtävä tulisi täytettyä.)*
-Kuinkas olisi yhteityökykyinen opettaja joka osaisi kiittää siitä että teen sinun töitäsi kuten kopioin papereita josta sinulle maksetaan palkka? Teetkös sinä ylimääräisellä ajallasi muuten nuo KKA:n työt jos KKA ei ehdi? Et voi varmasti väittää että missään vaiheessa lukuvuotta sinulla ei ylimääräistä aikaa olisi. Taidampa mennä huomenna keittiöön auttelemaan...
*Osaa oma-aloitteisesti tehdä työtään eli avustaa luokassa. Ei takerru lempioppilaansa pulpettiin, vaikka pitääkin tästä eniten, vaan osaa objektiivisesti jakaa apuaan tarvitseville ja osaa tässä myös ottaa huomioon open ajatukset.*
-Kun tuota pientä tekoa, ajatusten huomioon ottamista vain avustajakin toivoisi, ei sen enempää arvostusta. Vaikka avustaja ei ole istunut koulun penkillä kymmentä vuotta, niin ihan oikeasti, siellä päässä liikkuu silti jotain!
Yhdessä opettajan kanssa voidaan sopia tavoista, menetelmistä, tavoitteista ja miettiä asioita. Tieto kulkee molempiin suuntiiin ja molemmat arvostavat toistensa työpanosta.
-Niinkö??? Tuo aiempi tekstisi on kielinyt ihan samaa, ja p****marjat. Avustajat ovat pyytäneet vain sitä pientä arvostusta ja sinun tekstissäsi on joka välissä ARVONSA TIETÄVÄ, ARVOA KAIPAAVA, ARVOKAS AVUSTAJA, eli jos en rivien välistä lukenut väärin, niin täyttä VITTUILUA, missä oli se KUMMANKIN PUOLEINEN ARVOSTUS. Onko palstalla joku avustaja sanonut että opettajan työ ei ole arvostettavaa? Tiedon kulusta, jos olisit lukenut aiemmat tekstit niinku tosi tarkkaan, olisit huomannut että avustajalle on aika pelottava tilanne mennä sanomaan opettajalle tietoihinsa tulleita asioita kun on tullut syytöksiä varpaille hyppimisestä kun menet infoamaan että jollain kotona vaikeaa tai joku on tehnyt hyvin sitä tai tätä...
*Molemmilla on myös selvillä tavoitteet, joihin kullakin tunnilla, viikolla, jaksolla, teemalla pyritään. *
-Muistithan avustajallekkin tehdä ne selväksi, monesti kun ajatus äänenä ulos opettajan päästä tuntuu olevan niin hiljainen ettei sitä ihmiskorvalla kuule (tai sitten opettaja ei sitä sano)
*Mieti siis vielä, kuinka paljon korottaa itseään ja kuinka paljon toimia niin kuin ammattilainen tilanteessa toimisi. Jos "käskettävänä" oleminen rasittaa, niin ehkä itse et ole avoimesti ollut liiikkeellä, vaan pyrkinyt toteuttamaan valtaasi keinoin, jotka vesittävät opetusuunnitelman läpivientiä.*
-Tuota aiempaa äidinkieli-sotkuasi lukuunottamatta voitko kertoa jonkin esimerkin missä avustaja olisi vesittänyt koko opetussuunnitelman. Käskettävänä olemisesta: otan itse vastaan käskyjä opettajilta, jos opettaja kysyy ONKO SINULLA AIKAA! Nimittäin oma pomoni on rehtori ja asiakkaani oppilaat. Tunnin alussa kysyn opettajalta tunnin ohjelman, joskus jopa seuraavienkin kertojen ohjelman.. Hyvin on mennyt. Muuten, päivän ohjelmasta ei opettaja ole kysymättä infonnut KOSKAAN... Että se siitä teemoista ja tavoitteista...
Näin tekstin lopuksi, vedin osan asioista äärimmilleen, mutta mielestäni tekstistä puuttui täysin konkreettiset esimerkit. Niitä oli yksi... Mielestäni avustajien tekstien ymmärtämisessä on ollu aikamoista vikaa (ihmiseltä joka opettaa äidinkieltäkin...) En ole ihminen joka ruinaa ja valittaa, olen tyytyväinen työhöni työaikoihini ja koulumme henkilökuntaa. Teen Kouluavustaja töitä valittamatta ja minulla no aika-ajoin ihan mukavaakin. Huonoja kokemuksia löytyy. Se että minulla menee ihan OK, ei tarkoita että kaikilla menee. Eräs ystäväni lähti kyseisestä syystä jopa sairaslomalle, yhtenä syynä huono työyhteisö, tosin muitakin vaikuttimia oli, mutta työpaikka suurin syy. Tämä tapaus ei toteuttanut omia fantasioitaan eikä edes kaivannut kiitosta, mutta ymmärrän että työyhteisössä puhutaan koko avustajapoppoosta pahaa vaikka avustaja seisoo vieressä, avustajilla ei ollut asiaa opettajainhuoneeseen muuten kuin keittämään kahvia... No se on oma tarinansa mutta ei kenenkään pää tuollaista kestä. Oli oli kuulemman kuin 1920- luvulla olleella piialla. Myös mielestäni on väärin olettaa että avustaja edes voisi nostaa itsensä ylemmäs, sillä useasta tuntuu että joutuu potkimaan kokoajan itseensä jotain arvostusta koska sitä ei muualta saa, ei edes kiitosta. Kuten sanoin, asiakkaani on oppilaat ja pomoni rehtori, oppituntien ulkopuolella voin sanoa että oma-aloitteisuutta löytyy silloin kun ei muuta hommaa ole. Opettaja, työtoverini, ei pomoni eikä asiakkaani, saa apua työtoverina, joka voi tulla kysymään, hei onko sulla aikaa, mulla ei ole.
Luin eilen ensimmäistä kertaa tätä keskustelupalstaa. Päällimmäinen kuva jäi ruikuttajista, joilla ei ole arvoa, ei arvostusta eikä edes kahvitaukoa, vaikka opettajat vain makaa perseellään opettajainhuoneessa melkein kaikki tunnitkin läpeensä. Miten voi saada arvostusta, ellei itse osaa arvostaa?
Huomasitko kirjoituksessani sanonnan ”ja sitten kolikon toinen puoli”. Tällä tarkoitin törmänneeni myös toisenlaisiin avustajiin, avustajiin, joiden kanssa työ sujuu ja kaikki hoituu. Halusin nimenomaan provosoida, sillä minusta jokaisen meistä tulisi ottaa kokemansa ongelmat puheeksi omassa työympäristössä, kuten minäkin tämän uskonnon/äidinkielen kohdalla tein ihan hyvässä hengessä tämän avustajan kanssa. Olin silloin itse käymässä lääkärissä, en kahvilla. Ja tämä kaikki oli edellisessä paikassani, jossa asiat eivät olleet niin hyvin kuin nyt, vaikka avustajien määrä oli isompi.
Sinua lainaten ” Tuota aiempaa äidinkieli-sotkuasi lukuunottamatta voitko kertoa jonkin esimerkin missä avustaja olisi vesittänyt koko opetussuunnitelman”. Tähän haluaisin tarkentaa, että ehkä sinä sisälukutaitoisena avustajana olisit voinut lukea tarkemmin sillä alkuperäinen teksti kuului näin: ” Jos "käskettävänä" oleminen rasittaa, niin ehkä itse et ole avoimesti ollut liiikkeellä, vaan pyrkinyt toteuttamaan valtaasi keinoin, jotka vesittävät opetusuunnitelman läpivientiä ” eli missään vaiheessa en puhunut koko opetussuunnitelman vesittämisestä kuten varmaan itsekin ajatuksella lukiessasi huomaat vaan tarkoitin osaa kokonaisuudesta käyttäessäni objektin sijana partitiivia. (Jos tähän äidinkieleen nyt mennään.) Lisäksi se toimi hyvänä, selventävänä esimerkkinä eikä tarkoituksenani ollut ruotia kaikkia kokemiani negatiivisia ja positiivisia kokemuksia avustajista vaan antaa kuva kahdesta eri STEREOTYYPPISESTÄ avustajatyypistä, joihin minä olen törmännyt. Toisen olen kokenut erittäin hyödyllisenä, toisen hyödyttömänä.
”Mmiksi sitten avustajan pyydetään suunnittelemaan opettusmateriaali silloin kun ei itse ehdi vaikka muuten on epäpatevä siihen? Usein myös syys/hiihtolomaviikolla tulee noita tehtyä. ”, sanoit sinä. En tiedä miten teillä, mutta itse ainakin neuvottelen yhdessä avustajan kanssa mitä materiaalia, ja ennen kaikkea mihin sillä materiaalilla pyritään, jos avustaja suunnittelee materiaalia. Tällä hetkellä suunnittelen kaiken ja teen kaiken materiaalini itse, sillä työskentelen yksisarjaisessa koulussa, jossa kaikkien käytössä on vain yksi kouluavustaja. (Hän on töissä nimenomaan kouluavustaja nimikkeellä, vaikka on koulutukseltaan kka) Kaiken ajan, mitä häneltä ehdin saada, käytän ilomielin luokassani oppilaiden ja minun työni tukena. Hänen tullessaan meidän tunnille kerron, mitä teemme ja mitä toivoisin hänen erityisesti huomioivan. Myös hän kertoo minulle näkemyksensä esimerkiksi avustaessaan erityislapsiamme.
Olemme myös yhdessä palaveeranneet luokkani lapsista säännöllisin väliajoin: hän kertoo omia huomioitansa ja minä omiamme. Sitten yhdessä mietimme, miten saamme jutun kunkin kohdalla toimimaan. Molemmat olemme huomanneet, että tällainen juttu toimii meillä. HÄN EI KOPIO MINUN MONISTEITANI EIKÄ KEITÄ MINULLE KAHVIA, sillä pystyn itsekin varsin hyvin näihin tehtäviin. Hän toimii apunani luokassa, sillä en voi revetä moneen osaan vaikka kuinka haluaisin. Mielelläni ottaisin tämän hyvän ja ajattelevan avustajan kokonaan luokkaani, jos vain kukaan muu ei tarvitsisi.
Tarkoitus oli saada joku ajattelemaan, että ehkä kyse ei olekaan VAIN opettajista vaan myös omasta suhtautumisesta ja toiminnasta. En tarkoita että vain teidän avustajien ammattikunnan tulisi katsoa peiliin, vaan kaikkien työyhteisön jäsenten olisi tunnistettava, miksi siellä olemme. Myös opettajien olisi tiedostettava se iso etu, joka tulee HYVÄSTÄ AVUSTAJASTA. Kuitenkin yhteinen työ lasten eteen vaatii keskustelua ja yhteisiä linjauksia, jotta yhteistyö on toimivaa. Niinpä avustajienkin on tartuttava kissaa hännästä, ja otettava itsekin asioita puheeksi, sillä pelkkä netissä ruikuttaminen ei muuta vielä mitään.
Alkup. viestiin olisi vain tuota provoa voinut vähän harkitummin käyttää.
*Päällimmäinen kuva jäi ruikuttajista, joilla ei ole arvoa, ei arvostusta eikä edes kahvitaukoa*
Onko oikein että niitä ei todellakaan kaikilla ole? Luulen että tässä olet samaa mieltä kanssani.
*vaikka opettajat vain makaa perseellään opettajainhuoneessa melkein kaikki tunnitkin läpeensä. Miten voi saada arvostusta, ellei itse osaa arvostaa?*
Noinkin osassa paikoissa on. Aiemmissa kirjoituksessani alempana (tosin varmaan eri nimimerkillä) totesin että avustajien tulisi osallistua esim. välkkävalvontoihin mutta opettajien tulisi hoitaa oma osansa niistä. Mutta siinä luulen sinun olevan samaa mieltä kanssani.Arvostuksen saaminen avustajana on siinä mielessä vaikeaa että vaikka yrität ja yrität, vaikka keskustelet ja teet mitä, tuntuu että mikään ei kelpaa. Ei koske kaikkia opettajia.
Hyvä että olet keskustellut tämän uskonto-äidinkielenopettajan kanssa SUORAAN kahdestaan, sillä tuossa olisi ollut hyvä pohja kahvipöytäjuorulle. En olettanutkaan sinun olevan kahvilla vaikka kerroin itse esimerkin kesken tunnin kahvittelusta. Se sattui minulle itselleni.
Opetussuunnitelman vesittämisestä. Lukutaitoni todella oli aika huonoa, mutta toisaalta avustajalle voisi joskus suoda mahdollisuuden siihen että hän saisi kokeilla omia juttujaan myös. En sano ettet sinä sitä tee, mutta suurin osa opettajista ei kompromisseihin suostu. Esimerkkinä oma kouluni jossa olen tiettyjen aineiden kohdalla koettanut ehdottaa, että veisin yhden erittäin meluisan oppilaan, johon mikään ei tehoa, toiseen luokkaan "yksityistunnille", jossa voisin tehdä saman aiheen tehtäviä vaikka vähän helpotettuna (helpommat tehtävät enemmän etu kuin ei tehtäviä ollenkaan) jotta muu luokka voi olla rauhassa. Haluaisin vain kokeilla että saako muu luokka työrauhan ja oppilas tehtävät tehtyä. Vastauksena ethän sä ole opettaja. Tämä tittelintarkkuus ei toimi aina, tiedäthän missä vaiheessa...
Meillä annetaan tiedot kappaleista ja aineista, muutoin oppimateriaalit saa rakennella itse. Tosin kyseessä yläaste.
Sitten tuohon hyvä avustaja-huono avustaja jaotteluun. Minua on loukannut viime päivinä omassa työpaikassani juuri tämä jaottelu. Tämä ei ole koskenut minua mutta paria työtoveriani. Opettajat sanovat että haluan tuon mutta en tuota avustajaa. No onko se oikein? Kukaan ei niin huono voi olla, toisaalta avustajaa saa ja voi neuvoa ja kertoa mistä asioista ei erityisesti pidä. Toisaaltahan voi ajatella näinkin päin: tiettyjen opettajien tunnit on yhtä helvettiä avustajalle. Opetus huonoa, työrauha olematon ja tämä on opettajasta kiinni. Avustaja ei voi sanoa että ei mene tuon ja tuon tunnille.. Toisaalta meneppä opettajalle vihjaamaan että hänen opetustasonsa on surkea, ala-arvoinen. Mistä sen tiedän? Tuleehan siellä minullekkin usein uutta asiaa.
Sitten viimeinen asia. Kuten aiemmin totesin, itselläni kaikki hyvin, mutta KAIKILLA EI OLE. Mutta että avustaja nostaisi kissan pöydälle? On opettajia myös kahta sorttia: toinen osaa suhtautua asioihin ja sanomisiin, toinen puoli ei osaa. Jos avaudut, olet kahvipöytäkuppikuntien päivän juoru, opettaja (työtoverit?) alkavat karttaa, saat törkeää kohtelua. 1 hyvä ystäväni avautui, kuukausi eteenpäin sairaslomalle. Toisella kaverilla sama juttu. Kolmas, työkaverini, lähti pari viikkoa sitten sairaslomalle, ilmeisesti kyse siitä ettei uskaltanut avautua... em. syistä. Miksi ei avustaja uskalla avautua? Kumpi on koululle tärkeämpi, viranhaltija-opettaja vai joku avustaja? Ai kunnioita itseäsi ja työtäsi? Miten? Ja yksi pointti, jos todella joku määräaikainen avustaja kertoisi kuinka paha on olla työpaikalla ja mikä mättää työssä, järjestää ihan palaverin aiheesta, onko hänellä työtä ensi lukuvuonna.
Wau mikä vastaus!
Allekirjoitan täysin!
Opettajat olette nousseet arvoon arvaamattomaan. Avustajana olen orjasi. Aamulla saavun töihin ja tuskin kerkeän takkia heittämään, kun olette jo vastassa kopiopinon kanssa, huoh.
Kahvia ette tietenkään ALENNU keittämään, kun onhan se mukavampi käskeä orjanne tekemään..niin ja maitoakin täytyy käydä ruokalasta, kun ette jaksa persettä penkistä nostaa. Huh, kun ilma on kurja...noh, käskette vaan orjanne pellolle, vaikkette saisi niin tehdä.
Tässä vain muutama esimerkki ja ikävä kyllä totta!!!!!!
Miksi tehdä noista tuollainen big issue ? !
Kyllä piisaa paljon purnausta. yksi ratkaisu olis muuttaa koulu- ja koulunkäyntiavustajan ammattinimikkeet muuksi. esim joku kouluohjaaja, apuopettaja, oppilashenkilö, koulunaattori, luokkalogi tai tukinomi. se on tuo avustaja määritelmä mikä mättää. on niitä muitakin työpaikkoja missä joutuu tekemään "vähän niinku" muiden töitä. ite olen kka ja mulla menee lujaa. kiva työpaikka yläasteen tarkkiksella ja opettaja mainio. kaikille vaan hyvää jatkoa ja työssä jatkamista.
Pakko kerota tähän yksi itseäni huvittanut juttu. Olin pari vuotta sitten eräässä koulussa avustajana ja siellä oli avustajien tehtävänä keitää kahvia. Kerran en ehtinyt ajoissa välitunnin alussa kiirehtimään kahvinkeittoon (liikuntatunnin jälkeen piti vahtia oppilaita pukuhuoneessa). Kun sitten lopulta ehdin paikalle, istuivat kaikki opettajat hiljaisen oloisina pöydän ääressä ja odottivat kahviaan tyhjät kahvikupit edessään. Kukaan ei tietenkään ollut sitä voinut keittää... No, minä sitten kilttinä avustajana laitoin sen tippumaan (välituntia oli enää viisi minuuttia jäljellä), näin opet sai sitten kahvinsa. Tapahtuma on lähinnä huvittanut minua ja olen sille ja näiden kyseisten opettajien saamattomuudelle jälkeenpäin naureskellut :)