Lunta tulla pyryttää,
viima veet silmiini nostattaa.
puna poskille kohoaa,
askel askeleelta tietäni raivaan
halki viiman, pyryn taivallan.
Siinä hiljaa mielessäin,
salaa sinusta haaveilen.
Ei mieleni viimasta,
lumesta piittaa.
Ailahtaa lailla liekin
alla sydämen,
hehkun lämpimän
aikaan saa.
Sieluuni ei pure pakkanen,
tahtoon kaipauksen taivuttaa,
lailla tangon kuumimman.
Ripset rännässä räpsähtää,
mut todellisuuteen herättää.
Askel askeleelta tietäni raivaan,
halki viiman, pyryn taivallan.
viima veet silmiini nostattaa.
puna poskille kohoaa,
askel askeleelta tietäni raivaan
halki viiman, pyryn taivallan.
Siinä hiljaa mielessäin,
salaa sinusta haaveilen.
Ei mieleni viimasta,
lumesta piittaa.
Ailahtaa lailla liekin
alla sydämen,
hehkun lämpimän
aikaan saa.
Sieluuni ei pure pakkanen,
tahtoon kaipauksen taivuttaa,
lailla tangon kuumimman.
Ripset rännässä räpsähtää,
mut todellisuuteen herättää.
Askel askeleelta tietäni raivaan,
halki viiman, pyryn taivallan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Viimaan, pyryyn
taivallan..
Kiitos kirjoittajalle,
taitava runokokonaisuus!
Viimaan, pyryyn taivaltaja
Mukava, että tykkäsit. :)