Kertokaa millainen isänpäivänne on, itse sain lapsilta itsetehdyt kortit ja ne olivat parasta mitä sain. Vaimolta sain haukut eikä ollut kakkuakaan. Itse en niin kakkujen ystävä ole mutta edes lapsille olisin suomut sen pienen ilon. Näin meillä, miten teillä?
Isät!
isä.
111650
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pienimmäinen heräsi kuuden aikaan ja loput kaksi pari tuntia myöhemmin. Kahdella pienimmällä kova nuha ja räkää valuu. Kaksi vanhinta olivat tehneet hienot kortit tarhassa. Mikään lahja ei vedä vertoja oman lapsen tekemälle lahjalle :)). Vaimo oli ostannut kakun, jonka jo eilen sitten halusi syödä, mutta riitti siitä vielä tällekkin päivää. Turhan arvostettu tälläinen hömpötys.
isillä on kauhee kankkunen ja akkaki on lähteny jonnekki maanpakoon!!!!:(
Moni isä vaelsi kädet täristen kärrynpyörään.Juomaan helpotusta alkoholismiin.
Tämmöinen päivä tämä. Alkoi suht normaalisti eli akka aloitti möykän kun nousin ensimmäisenä ylös. No, pakko oli väkisten vaan jatkaa "nukkumista", koska olisihan se ollut muksulle ikävää, jos ei olisi saanut isiä herättää ja antaa korttia ja lahjaa. Eikä mitään, hieno kortti ja partakone juu. Vaan sitten omien isiemme onnittelureissun jälkeen kotona iskikin sitten nakki, kun sain ruveta pyykkäämään sekä tekemään siivous- ja järjestelytöitä. Muija alkoi ensin tekstariruletin työkaverinsa kanssa ja sitten lähti vaan ulkoilemaan. Tekemäni hommat tuli tehtyä loivan jäkätyksen säestyksellä, vaikka en millään muotoa vastustanut niitä saati olisin muuten vältellyt. Iltakin on jostakin akoille tyypillisestä syystä johtuen jatkunut melko viileissä merkeissä ja alkaa minullakin olla mitta sen verran täynnä, että kohta kyllä emäntä saa kuulla kunniansa. Ei mikään ihanne isänpäivä ei. Ja minä kun olen aina arvostanut tasa-arvoa, vaan tämä on kaukana siitä.
Jostain kumman syystä meillä menee KAIKKI merkkipäivät AINA niin että vaimo on pahalla päällä.
Akkojen aivoitukset. Ei tarvitse olla välttämättä mikään merkkipäiväkään, niin vaimo on yhtä lailla äkeänä. Pitäisi varmaan olla joku hemmetin Macgyver-tyyppi selvitäkseen moitteitta. Ja siitäkin huolimatta show olisi kohta valmis. Ja huvittavinta sitten kuitenkin on se, että vaimo valittaa miehensä olevan se huonotuulinen. Tätä ei aina kyllä voi pistää hormoonienkaan piikkiin. Onkohan vaan tullut passattua pilalle?
Voisiko joku naispuolinen kommentoida tätä, kun näyttää, ettei tätä voi järjellä ratkaista?
Jaa. Meillä oli ihan hauskaa tänään ja varsinkin eilen. Isäntä oli ollut viikon työreissulla ja mä lähdin reissuun ennen kun hän ehti kotiutua, mutta tulin eilen illalla. Pieni ero kummasti piristää. Meillä on ollut yhdessä hauskaa jo parikyt vuotta. Tietenkin välillä on pieniä sanasotia. Mutta mulla on ihan hyvä mies, jonka kans on hyvä olla. En vaihda toiseen.
Onneksi joillakin on myös hauskaa. En nyt väitä, etteikö meilläkin hetkiä ole, mutta kyllä ne ovat jotenkin kummasti tässä viime vuosina vähentyneet. Liekö sitten suhteen "sisäinen huumori" lakastumaan päin.
Usein kuulee vain puhuttavan, että sitä kasvetaan erilleen hissun kissun. Kaikesta huolimatta rakastan vaimoani suuresti enkä haluaisi liittomme kuihtuvan täysin. Vaan kun peijakas yksin sitä on vaikea ylläpitää toimivaa parisuhdetta.
Minä en ole poissa kotoa päivisin kuin max. puolivuorokautta (siis töissä), vaan vaimo saa sen kuulostamaan siltä, kuin en olisi koskaan kotona. Toisaalta sitten, kun olen kotona, niin välillä kuulee toivottavan, että olisin töissä.
Se on seksistä kiinni.Lisää lämpöä lempielämään,lisää vain,.Kyllä naisen kasvot hymyssä pysyy,kunhan muistaa lempiä aktiivisesti ja hellästi.
Samaa mieltä! Miesten tulisi muistaa helliä ja huomioida vaimon tarpeet. Kosketus joskus ohimennessä, hyvä sana, ihaileva katse. Hellyyttä vällyijen väliin. Tämä auttaa meillä ja jos puuttuu olen pahalla päällä ja valitan millon mistäkin, en osaa sanoa miehelle että sitä vailla. 20 v naimisissa ja rakkaus vaan kasvaa.
Oon yrittänyt huomioida ja tarjota hellyyttäkin vaan aina tulee, että mene siitä haisemasta-tyyliin. Jos ottaa asian asiallisesti puheeksi, niin yleensä syytetään joko kaksimieliseksi tai sitten ei muka koskaan ole muuta mielessä. Ja todellisuudessa rakastellaan ehkä kuukauden parin välein, jos sattuu rouva sitten itse olemaan "sillä tuulella".
En minä vihaiseksi ole sinänsä tästä tullut, vaan surulliseksi se tekee, kun ei tiedä miten asiat pitäisi esittää, jotta voitaisiin elää normaalia parisuhde-elämää. Toinen toisensa huomioon ottaen. Minusta myös mies tarvitsee hellyyttä ja huomiota, ei se ole pelkästään naisten yksinoikeus.