Nimesi leijui musteeseen kastetussa illassa,
takertui huulille kuin hiki kosketuksesi jälkeen.
Varjosi kulki edelläsi, lähetti raskaan kuun
matkoihinsa, sekaviin uniin muista planeetoista.
Haluni tulet riittävät lampuiksi sinun silmillesi.
Etsivät kysymykset toistemme ovilla,
salaisia koputuksia porttien murtamiseksi.
Sinusta paikkansa löytävät sormeni.
Eivät kai milloinkaan omani olleet, tajuan.
Yhteinen äänettömyys painaa merkkinsä meihin.
takertui huulille kuin hiki kosketuksesi jälkeen.
Varjosi kulki edelläsi, lähetti raskaan kuun
matkoihinsa, sekaviin uniin muista planeetoista.
Haluni tulet riittävät lampuiksi sinun silmillesi.
Etsivät kysymykset toistemme ovilla,
salaisia koputuksia porttien murtamiseksi.
Sinusta paikkansa löytävät sormeni.
Eivät kai milloinkaan omani olleet, tajuan.
Yhteinen äänettömyys painaa merkkinsä meihin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hienoja kielikuvia runossasi joka alkaa halusta toiseen ihmiseen huomatakseen ettei ole enään mitään sanottavaa toisilleen, aika kulki huomaamatta ohitse, jokatapauksessa mielenkiintoinen runo!
Vai pitäisikö enemmin toivottaa hyvää iltaa. No, teen kumpaisenkin, kumartaen. Ei mitään sanottavaa, tai tarpeeksi muuta, niin ettei sanoja tarvita. Mmm. Kiitos ajatuksistasi, lio.
nuo kaks ensimmäistä lausetta on jotenkin
mahtava ajatus - huh !
Melkeen kylmät väreet meni niitä lukiessa.
Jatko salpaa melkeen hengityksen - mikähän mulla
oikeen on, kun Murukullan runo ja tämä sinun,
saattelee jonnekkin iha-nuu-teen :)
On sinulla uskomaton taito, on - omatappa tuo
ulosanti, joka sinulla on.
En oo kade, mut toivoisin olev
kun karkas teksti * nauraa *
siis, en oo kade, mutta toivoisin itselleni saman
laiset taidot. Hemmetin masina, kun teki
tepposet !
Mutta, kiitoksia upeasta runosta.
Minäkin riitelen tietokoneeni kanssa säännöllisesti. :) Kiitän lämpimästi kommentistani. Aina on kiva huomata, että voi vaikuttaa johonkuhun näin vain netinkin välityksellä, saada tuntemaan ja muistamaan. Enkä nyt niinkään sanoisi, että taitosi suhteessa minuun olisivat mitenkään vähäiset. Hypellään me tässä runoilun suossa vaan, joskus upotaan ja joskus osuu kuiva mätäs kohille. ;)
Luin tämän runosi jo aamulla ja piti nyt etsiä se uudelleen esiin. Yleensä en oikein pääse ns. "samoille sfääreille" runoihisi, mutta tämä poikkeaa mielestäni muista runoistasi jotenkin niin, että tajusin tämän ensilukemalla. Kolahti minuun. (Kirjoitan välillä scifiä, ja jotenkin liippasi tunnelmaltaan.)
Hieno runo.
Scifiä, wow... No, miksipä ei, kuineen ja planeettoineen. Tykkään kyllä scifistä, vaikka sitä luenkin hyvin valikoivasti. Runoudessa pidän hienoisista scifi-tehosteista myös, kun maailmankaikkeutta vähän venytetään tavallisen tallaajan tajuttavaksi. Olen erittäin ilahtunut, että kerrankin tavoitin sinun aaltopituutesi. Kaikkea sattuu. Meikäläinen nyt runoissaan lenteleekin hiukan oudoissa ulottuvuuksissa. On tunnustettava, etten usein ajattelee lukijaa kirjoittaessani. Ja sittenpä näistä värssyistäni tulee sellaisia mielenmaisemia, että pääni ulkopuolinen maailma toljottaa ihmeissään. :) Kolahdellaan toki toistekin. Kiitän.
Missäs olit Hessu-kissa? Hukassa vai mummon raitasukassa? Minä olin vieraalla planeetalla. Siellä töitä paiskittiin yötä päivää. Varjonikin myin alehintaan, että pääsisin takaisin. Eksynyt nyt, pelkään. Portti hukassa.
Niin ne käyvät vieraat planeetat varjottomien kohtaloille. Leikkaavat juuremme metritavaraksi, käärivät rullalle ja myyvät eniten tarjoaville. Itsestäänkin kun antaa, on yksin ollessa hiljaisempaa kuin ennen.
Vaan hukkumista on turha pelätä kiduksilla tai ilman, ilmassa
suurten vastausten tuntua. Sillä eksyneet ovat aina kartalla, sillä, jolta suunnistajat ovat
kilometrejä sitten poistuneet. Jollakin kartalla
aina.
Jos ei löydä oikeaa ovea, kannattaa kurkistaa kaikkien taakse.
Oikeakin vaihtelee valaistuksen mukaan.
Muissa maailmoissa käväisen välillä ja kierryn
tänne takaisin.