rikkoa leikkaamalla barbien vaatteita yms.
Kuuluuko tämä vaiheeseen vai tarkoittaako jotain, että lapsella olisi jokin ongelma?
Olen seurannut jonkin aikaa. Ihmettelin mistä lapsi on saanut tavaransa ja hänen mukaan pihalta löytyi kaikenlaisia. Epäilen, ettei lapsi puhu totta ja taittaa olla jonkun kaverin luota varastanut. Otin asiasta puheeksi lapsen kanssa ja lapsi sanoi lopulta okei kaveri antoi tään mulle.
Eli varastamista ja valehtelua on tullut viime aikana.
Keskustelin lapsen kanssa ettei ole varastaminen eikä valehteleminen kivaa jne. Eipä keskustelu auttanut.
Samanlaisia tilanteissa olevia???
Olisiko tähän syy, ettei lapsi saa uusia leluja että pitää niinkun varastaa jotain? Meillä ei osteta leluja kuin syntymäpäivä- ja joululahjaksi. Joskus kyllä jotain pientä muttei yleensä osteta.
- Nipsun äiti -
Kuuluuko tämä vaiheeseen vai tarkoittaako jotain, että lapsella olisi jokin ongelma?
Olen seurannut jonkin aikaa. Ihmettelin mistä lapsi on saanut tavaransa ja hänen mukaan pihalta löytyi kaikenlaisia. Epäilen, ettei lapsi puhu totta ja taittaa olla jonkun kaverin luota varastanut. Otin asiasta puheeksi lapsen kanssa ja lapsi sanoi lopulta okei kaveri antoi tään mulle.
Eli varastamista ja valehtelua on tullut viime aikana.
Keskustelin lapsen kanssa ettei ole varastaminen eikä valehteleminen kivaa jne. Eipä keskustelu auttanut.
Samanlaisia tilanteissa olevia???
Olisiko tähän syy, ettei lapsi saa uusia leluja että pitää niinkun varastaa jotain? Meillä ei osteta leluja kuin syntymäpäivä- ja joululahjaksi. Joskus kyllä jotain pientä muttei yleensä osteta.
- Nipsun äiti -
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuota ikää sanotaan syyllä pikkumurkkuiäksi. Lapsi testaa rajoja ja haluaa, että kerrot hänelle selvin sanoin mitä hän saa tehdä ja mitä ei ja myös pidät kiinni siitä. Kerro, miksi ei saa rikkoa eikä valehdella ja miettikää yhdessä seuraamuksia. Ja korosta, että tätä ei tehdä äidin tai isän takia, vaan jotta elämässä menisi hyvin. Ja joskus lapset tietäessään seuraukset kuitenkin tekevät edelleen uhmassa väärin ja kuin vain odottaisivat, että luvatut sanktiot myös pidetään. Ja tietenkin itkevät ja vastustavat niitä, se kuuluu myös tähän näytelmään, joka lasten kanssa pitää käydä. Se tuntuu aikuisesta kummalta, mutta lapset ovatkin lapsia.
Älä ihmeessä mene siihen lankaan, että kuluttamalla lisää rahaa leluihin saisit lapsen lopettamaan uhman. Meillä oli sama käytäntö lelujen suhteen ja se toimi hyvin. Lapsei tajuaa isompana, ettei ole mitään järkeä mennä ostelemaan lisää rojua siivouspäivän ratoksi vain siksi, että jollakin muulla on.
Pysy rauhallisena ja saata lapselle itsestään selvänä asiana tiedoksi, että moista käytöstä ei tietenkään hyväksytä. Ja valmistaudu todistamaan esim. pelikielloin tai muulla tavalla, että vaadit oikeaa käytöstä. oikeassa murkkuiässä lapsen käsityksiä oikeasta ja väärästä onkin sitten pikkuisen hankalampi ryhtyä korjaamaan.
Kaikki lapset tekevät tätä ja viisaat vanhemmat ottavat tilanteen hallintaan ja poimivat lapsen oikealle tielle. Joskus sitä pitää tehdä useamman kerran, jotkut oppivat helpommin.
Mielikuvitus tekee tepposet tai hän on voinut oppia tekaisemaan hätävalheen, jos on huomannut vanhempien suhtautuvan totuuteen tylysti ja pyrkii näin suojelemaan itseään. Pitäisi siis kiitellä totuudesta ja olla varovainen mahdollisten rangaistusten kans, ettei lapselle jää käsitystä, että totuudesta rangaistaan.
Ei minusta ole normaalia, että 6-vuotias varastelee! Pidä varasi, ettei tapa jää päälle...huh huh!
eli kannattaa olla varovainen sen käytössä. Kun lapsi näkee jotain, houkutus voi olla liian suuri. Tavara voi lähteä mukaan koulusta tai tarhasta tai kaverilta. Jopa kaupasta,jos lapsi on pieni ja nähnyt aikuisten vain kantavan haluamiaan tavaroita kassissa kotiin ja maksupuoli ja omistajuussuhteen vaihtuminen on näin jäänyt epäselväksi.
Tärkeintä on, että pyrit nyt saamaan selville, mistä tavarat kantautuvat. Lupaa, ettet huuda ja pidä kiinni siitä. Vetoa sitten oikeudellisuuteen: toisen lapsen tulee paha mieli, kun se hieno tavara on kadonnut; milläs koulussa, tarhassa sitten leikitään, piirretään, jos kaikki lapset kantaa lelut, kynät kotiin. Mites lapsen itsensä mielestä asia tulee korjata.
Sitten voit vaatia, että lapsen tulee palauttaa tavara, itse voit tarjoutua mukaan ja näin myös näet, että näin todella tapahtuu.
Älä unohda kiittää, että lapsi on rehellinen. Korjaa häntä varoen oikeaan toimintatapaan ja jos rankaiset, muista silti kiittää rehellisyydestä ja kohdista rangaistus tekoon, ei totuuden kertomiseen. Näin lapsi oppii, että on oikein olla rehellinen ja kertoa totuus, mutta väärin ja rangaistavaa ottaa toisen omaa.
Jos 6-vuotias ei tiedä käsitettä varastaminen, niin se kannattaisi mitä pikemmin hänelle opettaa.
meillä oli sama juttu vuosi sitten, tyttö oli silloin eskarissa ja 6 vuotias. nyt siis ekaluokkalainen.
kotiin ilmestyi tavaroita (pieniä, helposti taskuun laitettavia), esim pieni koru, jonka väitti saanensa mummulta, tosiasiassa luultavasti otettu lomareissulla kaupassa. alkoi reppuun ilmestyä paljon kyniä ja kumeja, jotka väitti löytäneensä tai saaneensa eskarikavereilta.
en tehnyt asiasta isoa haloota. kerroin vain, että en hyväksy tuommoista ja jos vielä ilmestyy tavaroita, joille vain epämääräinen selitys, otan yhteyttä kouluun ja vaikka kysyn ko kaverilta, keneltä väittää tavaran saaneensa. samoin, jos ilmestyy kaupan tavaroita, se on palautus kauppaan ja itse vie. siihen ei tarvinnut mennä, sillä vaihe meni ohitse, kuukaden verran sitä kesti.
nyt en ole huomannut mitään ylimääräistä kotona.
ja tuon ikäinen osaa varmasti valehdella.
Valvoisin kyllä, että lapsi vie varastamansa tavaran takaisin omistajalleen anteeksipyynnön kera. Se osoittaa, kuinka typerä teko on ja että vanhemmat eivät sitä hyväksy.
me selvisimme tilanteesta, kun en tehnyt asiasta suurta numeroa. se kauppa, josta tyttö ehkä korun vei (en voi olla varma, ottiko tyttö sen, vai laittoiko hihnalle minun tavaroideni sekaan) sijaitsee 800 km:n päässä.
ja ne kynät ja kumit. tyttö sanoi löytäneensä tai että kaveri antoi. ehkä oli ottanut, ehkä ei. mutta kun puhuin ja sanoin, että jos vielä jotain ilmestyy, kysyn ko kaverilta, niiden ilmestyminen lakkasi. joskus jotain ilmestyy ja samoin tytöltä katoaa ja selitys on, että ne on vaihdettu.
Jos olisin alkanut tyttöäni ahdistamaan ja vaatimaan selitystä ja kyselemään tavaroiden alkuperää, hän olisi luulttavasti uhmassaan jatkanut sitä (enkä voi olla varastamisesta edes varma). hän on ollut erittäin vaikeasti käsiteltävä lapsi ja tällä keinoin sain ainakin tilanteen selvitetyksi.
Joku voi voi olla sitä mieltä, että asia olisi pitänyt penkoa perinpohjin ja isonveljen kohdalla olisin niin tehnytksin ja se olisi auttanut. mutta ei tämän tytön.
Sitä harrastettiin jo minun ala-asteaikana ja paljon. Kynät, kumit, kuvat... Jos jollakulla huippuihana, sitten omia tavaroita saattoi mennä useampikin, kun periaate oli, että samanarvoisesti ja kaikki oli pelissä mukana siis useampi tyttö, joiden mielipiteestä tämä tavara ja nämä tavarat olivat samanarvosia ja siis kukaan ei hävinnyt vaihtokaupassa.