Kun sulla on noita saksanpaimenkoiria, ja haluaisin joskus ottaa sakun (ja olen ihan kekarasta asti tästä haaveillut), mutta tähän mennessä oon tavannut muutaman yksilön sakuja läheltä ja 6/10 on ollut aika huonosti käyttäytyviä. Vikahan ei siis koirassa, mutta onko saksanpaimenkoira kauhean vaikea kouluttaa erilaisiin tilanteisiin? Sen tiedän että ne oppivat äkkiä, mutta onko niillä paljon taipumusta remmirähinään ja ovatko ne niin "pahoja" kuin kokemattomien suusta joskus kuulee? Millaiselle ihmiselle sinusta (ja muistakin sakujen omistajista) sakemanni sopii? Mikä on hankalin tilanne sinulla ollut sakun kanssa? Mitä pitäisi tietää ennen kuin aion edes sakua ottaa?
Tämä ei ole mikään ilkeämielinen kysely, oon vain huomannut että olet aika asiantunteva sakuihminen.
Danke :)
Tämä ei ole mikään ilkeämielinen kysely, oon vain huomannut että olet aika asiantunteva sakuihminen.
Danke :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Saksanpaimenkoira on minusta yksi helpoimpia koiria kouluttaa, mutta myös rotu joka todella vaatii sen koulutuksen.
Se oppii helposti ja suhtkoht nopeasti ja sillä on loputon tekemisen halu, mutta yhtä helposti se oppii myös ne huonot ja ei toivotut käyttäytymismallit.
Moneen muuhun rotuun verraten sakemanni on aika terävä, rohkea ja nopeasti reagoiva rotu. Niitten kanssa pitää aina ja kaikkialla olla askelen koiraa edellä.
Siinävaiheessa kun moni muu vielä miettii, että tarttis varmaan tehrä jottaan on sakemanni menny, tehny ja tullu jo takasinkin.
Eli omistajan on kyettävä ennakoimaan niitä tilanteita, joista tietää koiransa provosoituvan.
Nämä eivät luonteestaan ja käyttötarkoituksestaan johtuen useimmiten arastele käyttää hampaitaan, jos siihen koiran mielestä syytä on, joten koiran on ehdottomasti oltava käsissä omistajallaan.
Saksanpaimenkoira ei ole mikään koirapuistorotu. Se on rotu joka haluaa toimia yhdessä ohjaajansa kanssa, mutta ei yleensä varsin rakasta vieraita, etenkään samaa sukupuolta olevia koiria.
Ne ovat kovia omimaan tavaroita (kepit, lelut yms.)ja taatusti puolustavat aarteitaan toisilta ja taas on yksi syy rähähtää, jos toinen ei heti ymmärrä suksia sivummalle.
Muitten koirien kanssa tulee usein ongelmia ensinnäkin siksi, että sakemannin leikki on rajua ja kovaäänistä, jota moni muu rotu väistää, tai ei ymmärrä leikiksi.
Näillä on myös vahva elekieli, jota moni rotu ei enää hallitse ja siitä seuraa äkkiä kähinää.
Vahvana piirteenä on myös useimmiten erittäin voimakas saalisvietti, joka mahdollistaa sen koulutuksen ja tarkat tehokkaat suoritukset kentällä, mutta sitten kun koira on "pellossa" kasvanut (mitä valitettavasti on liian iso osa) sitä viettiä puretaan pureksimalla ohi juoksevia lapsia, pyöräilijöitä, hölkkääjiä, toisia koiria, tai ylipäätään kaikkea liikkuvaa.
Ja kun koira on vähän sinnepäin tapakasvatettu, niin sen saalisvietin iskiessä sitä on aivan turha huudella. Se menee eikä meinaa ja seurauksia näistä saa sitten aika ajoin lueskella milloin mistäkin.
Jämpti pitää olla ja asiat vaatia alusta pitäen loppuun asti. Sen on oltava kristallin kirkasta sille koiralle, että kun käsketään, niin sitten tapahtuu, vaihtoehtoja ei ole, eikä neuvotteluvaraa.
Kun koiralle ei yksinkertaisesti anna mahdollisuutta pullikoida pentunakaan, siitä saa kyllä varmasti yhteiskuntakelpoisen siinä kuin muistakin roduista.
Kunhan muistaa, että sakemanni usein toimii ensin ja miettii sitten jos kerkiää ja ottaa huomioon ja ymmärtää sen, että harvemmin ne ovat mitään kaikkien kavereita, niin hyvin niitten kanssa pärjää.
Lyhyesti, maailman paras rotu, joka vaatii omistajaltaan aktiivisuutta ja jämptiyttä ehkä enemmän, kuin moni muu rotu, mutta vastineksi antaa myös tarvittaessa kaikkensa omistajansa eteen.
Jaa'a mikähän se olis sitten se hankalin tilanne mitä vastaan on tullu...
Mitään katastrofeja ei ole varsinaisesti sattunu, mutta on käyny esim. niin että meillä istui kerran aikanaan huoltomies erinäiset tunnit jumissa, kun koira ei päästäny ulos.
Kerran yks piti mun isää kirsikkapuussa myös hyvän tovin, kun isä ampui räkättejä pois marjojen kimpusta, niin koira päätti, että hittoako äijä meuhkaat, pysy siellä sitten, jos et osaa olla räiskimättä.
Loppuun sanoisin vielä, että mene oman paikkakuntasi alaosaston kentälle ja katsele/kysele, seuraa niitä koiria ja sitä miten ne toimivat ja reagoivat.
Soita kasvattajille ja kysy, sopiiko tulla tutustumaan rotuun. Moni varmasti opastaa mielellään.
edellisessä oli nyt sitten kasa niitä vähemmän hyviä puolia, niin pitää nyt sitten niitä parempiakin vähän laittaa ;))
Eli, saksanpaimenkoira on aina valmis toimimaan ja tekemään, oli keli mikä hyvänsä.
Se ei palele, eikä pelkää vettä ja se jaksaa ja haluaa lenkkeillä.
Ei ole laiska ja vetelä koira.
Se nauttii siitä omistajan kanssa yhdessä tekemisestä ja touhuamisesta yli kaiken.
Ovat erittäin miellyttämisen haluisia ja pyrkivät luonnostaan toimimaan niin, että omistajalta heruisi kehuja.
Sisätiloissa ovat kuitenkin silti yleensä rauhallisia ja lähinnä niihin voi kompastua kun lojuvat jaloissa.
Useimmiten näillä on muksujen kanssa hyvin pitkä pinna ja tykkäävät lapsista.
Turkki on helppohoitoinen, eikä vaadi mitään trimmaamisia, tai nyppimisiä, mutta karvaa näistä lähtee ja sitä lähtee aina...
Monipuolinen koira, joka käy kaikennäköiseen harrastukseen, kunhan omistajalla on homma hanskassa. (omista kasvateista yksi toimii jopa metsästyskoirana ja noutaa ammutut sorsat vedestä)
kirjoitit juuri parhaan, koskaan lukemani luonteenkuvauksen sakemannista.
tiedä, mutta kato sitä saa mitä tilaa ;))
Ei pidä hullua yllyttää jne.
Min en ihan heti kyllästy sakemanneista jauhamaan ihmisten kanssa ja tostakin tuli taas romaani, vaikka ihan lyhyesti piti...
Koirista parhain! Se on helppo kouluttaa,se on todellakin miellyttämishaluinen .
Se on myös mainio perhekoira, pitää lapsista.
On "huumorintajuinen" ja hiton viisas koira.
Sopii oikeastaan kaikille ihmisille, joilla on aikaa koiralle.
Peruskoira...suosittelen.
TODELLA monipuolisesta ja pitkästä viestistä. Ei jäänyt vasta-alkajalle mitään epäselväksi :)
Minulla tosiaan olisi aikaa sitten koiralle, sillä työskentelen sen 6h päivässä ja loppu on sitten koiraa. Kaipaisin nimittäin mukavaa ja älykästä koiraseuraa, joka olisi erittäin monipuolinen harrastuskoira. Saksanpaimenkoira on aina ollut se "ykköskoira" minulle, vaikka joskus oonkin miettinyt muitakin rotuja, niin aina on tullut joku "mutta ei tää ole saku" :) No, mulla on tässä vuosi-pari vielä perehtymisaikaa. Harmi että asun niin käpykylässä, että en tiedä onko täällä edes mitään sakutouhua, mutta pitää mennä katselemaan koulutuskentän infotaulua :)
Tosi paljon kiitoksia FAUlle ja muille vastanneille!
jotenkin auttoi.
Rohkeasti sekaan vaan sinne kentän laidalle ja kyselemään asioista, niin sieltä sitä tietoa löytyy.
Tiedän varsin hyvin tunteen siitä, että sakemanni sen olla pitää.
Kaikki koirat on kyllä kivoja, mutta se jokin vaan puuttuu muista roduista ;))