Saatan huomenna rakkaan ystäväni haudan lepoon, ikuisille niityille juoksentelemaan. Olen itkenyt, itkenyt ja itkenyt. Tiesin että tämä päivä tulee, mutta että se nyt jo. Koirani on jo veteraani, mutta ensimmäinen omani, erityisen viisas ja täysin spesielli luonteeltaan.Sairaus on nyt siinä pisteessä, joten ratkaisu on oikea. Miten PALJON sitä rakastaakaan omia karvalapsiaan. Onneksi otin pari vuotta sitten pennun, jotta ei tarvitse ihan yksin jäädä.On tämä vaikeaa, kaikki saman kokeneet varmasti ymmärtävät...
Lopetus
huomenna...
8953
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Osanottoni. Tiedän mitä koet juuri :((
täysin miltä sinusta tuntuu. Jouduin viikko sitten itse luopumaan rakkaasta ystävästäni ja monet itkut olen itkenyt ja tulen itkemään. :(
Paljon voimia ja jaksamista sinulle. Kova paikka se tulee olemaan.
Kerro kuulumisiasi. Vaikeaa varmasti on ja ikävä aivan mieletön.
Onneksi on kuitenkin eutanasia ja meidän on mahdollista päästää rakkaat ystävämme sateenkaarisillalle. Niin itsekäs ei saa olla, että kaveri joutuu kärsimään liikaa.
terveisin "kolmesti kokenut" (ja aina yhtä pitkään ja paljon surrut)
Rakkaani kuoli syliini 13.11 kl.11.05. Poskeni oli kylkeä vasten, jotta tunsin hengityksen lakkaavan. Tunne oli sanoinkuvaamattoman herkkä. Jäähyväiset, lopullisesti.Minun pikku kultani.
Hautausmaalla toinen koirani nuuhkaisi elotonta päätä ja vikisi. Tiesin sen tuntevan kuoleman hajun, mutta toisaalta tutun tuoksun jo kylmenevässä ruumiissa. Tämän koin välttämättömänä, jotta sekin ymmärtäisi että vanhuksemme on mennyt pois. Hauta oli kaunis. Laitoin päälle havuja ja kauniin kanervan ruukussa.2 kynttilää paloivat kauniisti pääpuolella. Metsä oli hiljainen, niin hiljainen...
Kotiin oli rankka palata, mutta virkeä pentuni pitää minutkin vahvasti arjessa mukana. Ilman koiriani olisi tuhansia kokemuksia köyhempi ja se rakkauden määrä, sitähän ei voi edes mitata.
Meillä oli sama tilanne 2 viikkoa sitten. Ikävä on ihan valtava.....
Miellä on vanhus 11v, jolla aina sillointällöin remppaa. Pelkään kuollakseni tuota päivää..
Ajattelin yrittää hommata lääkärin lopettamaan kotipihaan, en usko että selviytyisin koira kainalossa klinikalta kotiin..
sulla kotona..pieni lohtu kuitenkin. On se niin rankkaa luopua rakkaasta. ite taas viime yön valvonu ja ollut klinikalla koirani kanssa :( nään jatkuvasti unia viimesestä päivästä mutta ehkä se helpottaa ajan kanssa. Nyt mennyt kuitenkin reilu viikko vasta ja uurnaa oottelen kotiin.
Kyllä ne jäähyväiset on rankat, ei osaa ees sanoin kuvata kuinka pahalta tuntui viimeisen kerran suukottaa ihanaa kuonoa ja kuinka yritti silittää mahdollisimman paljon ja halata ym. Silti jäi tunne että annoinhan kaikkeni ja tunsihan kultani että olin vieressä loppuun asti. :(
ollut siis UNISSAAN klinikalla koiran kanssa muka.