Kokeeko mies onnea ollenkaan ja jos niin mistä se tulee?
"Maailma on miesten, mutta elämä naisten", sanoi Kirsti Paakkanen. Tajuaako mies ollenkaan, ettei tunne onnea?
Tunnetko sellaisia kirjailijoiden, muiden kuin usein siteeratun TT:n - tekstejä, mistä kävisi ilmi miehen onnen tunteen todellisuus? - TT ei tunne muuta kuin fyysistä kemiaa teksteistä päätellen. Ja sekin on jonkinlaista kipua lähinnä.
Voikohan tälläistä vertailua edes tehdä, kun yksi tuntee yhtä ja toinen kykenee tuntemaan vain toista?
"Maailma on miesten, mutta elämä naisten", sanoi Kirsti Paakkanen. Tajuaako mies ollenkaan, ettei tunne onnea?
Tunnetko sellaisia kirjailijoiden, muiden kuin usein siteeratun TT:n - tekstejä, mistä kävisi ilmi miehen onnen tunteen todellisuus? - TT ei tunne muuta kuin fyysistä kemiaa teksteistä päätellen. Ja sekin on jonkinlaista kipua lähinnä.
Voikohan tälläistä vertailua edes tehdä, kun yksi tuntee yhtä ja toinen kykenee tuntemaan vain toista?
Vastaukset 52
Vanhimmat
Ei ihmisen onnellisuus ole sukupuolesta kiinni.
"Maailma on miesten, mutta elämä naisten", sanoi Kirsti Paakkanen.
kuinka päädyit tulkitsemaan Kirstin sanat näin:
Tajuaako mies ollenkaan, ettei tunne onnea?
Ropakantaa sanon minä.
Voipi olla propakantaa niin.
Enkä muutenkaan tiedä, miksi Paakkanen tietäisi asiasta sen enempää. Paitsi iän tuoma kokemus ja viisaus kylläkin.
Mies palaa suuremmalla liekillä. Niinkuin koira. Ja kuolee nuorempana.
Kirsi Paakkanen niin humaani ja empaattinen, kuin onnellinen nainen vain voi.
Hyvä esimerkki oli muutama kuukausi sitten, kun hänelle mallin töitä tehnyt Saimi Nousiainen sanoi oman arvionsa marimekon "poikapaidoista".
Paakkasen onni oli siinä, että ilmoitti heti julkisesti, että Saimi Nousiasella ei ole heidän firmassaan esiteltävää.
Sitäkö se onnellinen elämä on.
Näin miehen näkökulmasta pikkumaista ja nättinokkaista käytöstä.
ps.Miksi hän ei itse käytä julkisuudessa oman firmansa asusteita, vaan verhoutuu pelkästään mustiin.
Jk.Mustat asut olisivat aivan loistava kokonaisuus, jos hän iskisi päähänsä sellaisen korkean kartiohatun; niin ja tietysti mustan!
jotain taikasauvvan tapasta hänelle käteen..simsalapim ja puhhh..:)
Paakkanenhan ei sanonut muuta kuin tuon, "Maailma on miesten mutta elämä naisten", ja muu referointi on aloittajan omaa hajatelmaa...
olemuksella ei sentään passaa aivan ääneen sellaista sanoa!
Vaikka tietysti mieli tekisi....
olet feministi, oikein telaketju mallia ja
vielä piikkipyörillä. Vai on mies koira,
olet sinä aika pakkaus;DDD
Jos geenit ja metaboliikka toimii niin kuin toimii, onko se sitten hyvä vai paha?
En sanonut mitään sellaista. Minä vaan ihmettelen, että tuntevatko miehet onnea?
Kuka mies ilmaisisi sitä tässä verbaalisesti? TT ei kelpaa.
on perinteinen koiramerkki, on vaan kova
räksyttämään. Pitäisikö miehen ihan vaan
telafemaria varten hankkia notaarin
vahvistama ja kahden hyvämaineisen feministin
oikeaksi todistama asiakirja siitä, että miehelläkin on tunteet? Voin vakuuttaa, että
minulla ainakin nousisi kyynel silmään jo
asiakirjan vahvistus tilaisuudessa, surusta
vai jostain muusta syystä, en osaa sanoa, mutta
tunteella kumminkin.
..aikojen juuri miehet ne kirjat ole kirjoittaneet, ja tuon ajatustyönkin tehneet!
Kirsti Paakkanen on vain perässä hiihtäjä!
"Tajuaako mies ollenkaan, ettei tunne onnea?"
Ei kannata kysellä tai vastailla, kun naiset täällä tietävät miehen ajatukset ja tunteet miestä paremmin.
Onkohan miehelläkin sielu?
Olisiko Sinulla jotain kirjoittajaa siteerata, josta nainen voisi ymmärtää miehen tuntevan onnea?
jos, niin jossain siellä missä aivotkin....:))
*kuulemma ne aivot..*
Eikö me ollakin "ihania"? Me naiset? Me tiedetään kaikki... Voitashan me sitten sanoa, ettei miehillä ole aivojakaan, mutta olen kuullut, että miehilläkin on aivot. Kuulema vielä isommat kuin meillä naisilla.
Olen joskus nähnyt onnesta itkevän miehen, taisi olla harhanäky sekin...jos aloittajaan on uskominen. Noin rakentavastihan me kaikki naiset ajatellaan - ilman muuta...
sillä tajuamisella olekkaan paljon väliä, jos on vaistot kohdallaan.
Naiset kaikkineen ootte kyllä ihania, mutta..., mutta joku sama, "ehkä" joitain (fem.)naisia vaivaa, siis se sama, kuin mukaellen 'jormarunossa': "vastaa, kun ei kysytä, kysyy, kun pitäisi vastata".
Onneksi heitä on vain senverran, että pysyy kielenkannat sopivan terävinä. Puolin toisin!
Jk. Olen minäkin nähnyt empaattisen, onnellisen, loogisesti toimivan, viehättävän naisen, eikä se ollut edes harhaa.Vieläpä samassa persoonassa.
ps. ei ollut sentään vaimoni, joka saa pienet puutteensa 'anteeksi', koska olen niin hitsin puolueellinen hänen suhteen.
Kyllä sinä ajattelet asioita viisaasti... kertakaikkiaan... Taidat olla aika onnellinen mies...
ollut koskaan rakastunut, ja saanut lukea rakastamasi miehen kirjeitä...(oletan, olet nainen)...., eikö siihen ollut vuodatettu suunnilleen samat onnentuntemukset kuin sinullakin silloin oli...? :)
Vai joko ne on niin vanhoja asioita, ettei niitä muistella..muka..:)
..., huomaan, etten oikein tahtonut uskoa vastarakkauteen.
Tosin nyt ajattelen vain sellaista rauhallista onnellisuutta .. Rakkaus on niin riepottelevaa.
on elämä kaikkineen.
Luksusta antavat siihen vaimo, lapset, heidän kaverit, muut ystävät sekä erilaiset vieraiden ihmisten kanssa käydyt tarinoinnit.
Onnea on myös itseä ja laskuja maksaneita asiakkaita tyydyttäneet kädentaidot ja mahdollisuus niillä eväillä hankkia siten ne maalliset tarpeet ja jotain turhaakin krääsää antamaan turvallisuutta ja itsenäisyyttä omaan arkeen.
Onnen kokeminen on vain persoonalähtöistä ja toisille samoissa olosuhteissa eläville saattaa elämä olla apeaa jopa katkeraa taivallusta.
Kortit jotka syntymässämme geeneissä ja lapsena kodeissamme saamme, ovat niitä meistä riippumattomia ja vaikeasti muutettavia asioita, jotka seuraavat yleensä koko elämänkaremme.
Onneksi hyvät olosuhteet, aviopuolisot, positiiviset kokemukset sekä kaikki muut itsestä ja muista lähteneet "kasvamiset", antavat periaatteessa ""kaikille"" mahdollisuuden löytää elämästä ne hyvät osaset, joiden varassa voi elää ja ainakin tavoitella muutosta siihen suuntaan.
Niinkauan on toivoa, kun on elämää. Toiselta puolen; niin kauan kun jaksaa toivoa ja tehdä sen eteen, voi myös tavoitteitteensa saavuttaa.
Tuosta kaikesta ja muistakin vastauksista käsitin, että onnea tunnetaan aika yleisesti.
Toisille etuileminen antaa onnen tunnetta. Mutta minä sanon, että se on väärää.
,,,
tehdessään arkipäiväisiä askareitaan, uskoisin hänen olevan ilmeisen onnellinen...kirjoituslehtiö ja kynä vain ovat unohtuneet matkasta...se on vain nähtävä...
Niinkuin siltainsinööri Jaatinen, jolla oli kaksi toisiaan täydentävää naista, plus tietysti kaksoslapset Pirita ja Lirita???
Hänhän oli onnellinen mies ja vallankin naisten ja työporukkansa suosiossa.
Totta on huomiosi viheltelyn suhteen, minut useimmin yllätetään kuitenkin laulun tai hyräilyn 'pyörteissä'.
kuin raha, jos sitä on sitä ei kaipaa..:)
Kuinkahan moni mieskään on oikeasti onnellinen kahen naisen "loukussa"....aika tressaantunut se Jaatinenkin taisi olla välillä..
Tai mistä mie sen tiijjän....:/
Pakko sanoa, että Sinä parahin emw34 olet onnellinen mies, ja ilmeisesti elät sanasi todeksi.. :)
No olishan se lenheetiä omistaa kaks akkaa, kyllä niitä ny pari menöö. Ja jos olisivat sellaasia kärtyysiä niin junkkaasivat päivän aikahan välineensä. Siinähän ukko pääsis helepolla, ei sunkahan ne naiset jaksa aina riirellä, eihän miehetkään koskaan. Jos oliskin sellaanen likka kun Sä oot, niin sitten riittääsi yksi ihan mainiosti. On se harmi kun Sä kerkisit sen ukon ottaa ittelles jos olisit yksin, hetihän mä täältä tulla porhaltaasin Sua kosimahan. Puhua lorsaasin ummet ja lammet suuren ruusupuskan kans. Kehuusin Sua ja samoon tätä pohojanmaata miten hyvä täällä olis elää ja asua. Tämä on mun sellaanen sininen ajatus. Eikö ookkin hyvä?
Kivoja ne ovat, nuo siniset ajatukset ..:)
Jaa, ou hyvilläs kun et minnuu akaksi aikonnaan yhyttäny, - laittanu oisit jo palluupostin mukkaan, - mie oun ärhäkkä sorttinen ku sille piälle tulen :))- haravata nurkasta lööttyy tämä mummo..
Mie olen vähä kun se Piätalon Riitu; ootko lukenu niitä Kalle vainnaan kirjoja..?
Hyvää huomenta Sinulle, joo oon mä lukenu Päätalon kaikki kirijat, osan kahtehenkin kertahan. En oikeen usko että Sä mikään ärhäkkä oikiasti oot, et oo, narraat ny vain seppää. Minulla on sellaanen mielikuva Sinusta notta sä oot: aika pitkä, vaaliahiuksinen, sinisilimäänen, no sano ny ja auta vähän mua täs arvuuttelussa. No Sinä oot kuitenkin sellaanen kultaanen hyvä tyttö, ihan oikia ja harvinaanen helmi naiskansassa. No et voi ny alakaa väittämähän vastaan notta olisin vääräs, oot Sä sellaanen kun minulla on sellaanen mielikuva. Voi nenä, ny mun pitää taas lähtiä tuonne työmaalle, pajahan, laiska ei saa olla. Tiitu jää tänne päiväsyrämeks yksin, se kattoo miettehisnään joskus parikin tuntia kun linnut syä talipalloa tuos keittiön ikkunan ääres. Tiitu on kanssa justihin samaa mieltä mitä ny sulle ja Sinuusta kirijootin ja lähettää terveisiä, hyvää työpäivää.... terv. Seppä ja pieni varhaanen Tiitu-kani
sulla nuo pitkät, ja ainakin miun kohalla :))
Niihin nuoruusmuistoihin taitaapi Sepällä mahtua niitä vaaleatukkaisia kaunottaria..kuulostaapi vähä siltä :)
Niin, Päätalot tuli luettua kaikki miullakin, tykkään siitä huumorista jota siihen hänen kuvaamaansa elämään kuului...
Usein mieheni ihmetteli, mitä se oikein nauraa lukkiissaan, höperöksikö lie eukko tullu..
Olivathan ne tarkkaa kerrontaa, talontekokin lankku kerrallaan melekkein....mutta eipä tuo haitannu..luettava oli kaikki.
Isäni tykkäsi myös lukea, Päätalojakin, ja hänelle olikin helppo keksiä isänpäivä lahjat.., sit sai vielä lainata kirjan itelleen, - juonia vai..?
Pirre* onkhin musta ko öinen mehtä ja tulinen ko Intian tiikeri,mitä ny on päänsä färiänny punaseks välillä.Eikä välttämäti menny sekhän kohalle.;)))
Silimät on ko kaks pientä mehtälampee yhtä syvät ja tummat.
poronpaskan väriset, niinkö?
Ei ou ei..ei arvanna poromieskkää..
Olen ainakin poromiehn mittanen, luulisin..lappilaisethan ovat laitannaan vähäsen kituliaammin kasvaneita..:)
Tulta ja tappurroo on muille jakkoo asti, - joskus ;)
tuli jo 170cm:n mittanen,jaa ,että poronpaskoo?Voi siun kanssais Pirre*.Taiat ollakki varsinainen juluma ölökky?On siinä äijällä pitämistä.;))
luonnehdinta "juluma ölökky" on tarkemmin..paha ja isoko? :/
semmonen "akka",että ukot kuriin pistää!Seku sieppaapi rangan nokhan kiini,ni saapi siinä puu kyytiä.Ekkös oo Kuusamosa käyny?Vai misä se Juluma Ölökky olika?komia paikka.;))
tunne, aivan ohikulkupaikkana ollut, ja samalla pistäytynyt vain Rukalla, tosin tekisi mieli kiertää se karhunkierroskin - joskus ehkä.
Ölkkyhän, on näköjään lapinkieltä ja tarkoittaa syvää kanjonia, tai maarepeämää; julma kai kuvaa tuon maamuodostuman suuruutta, mahtavuutta..
Eeeen ole Juluma Ölökky..en en..
...ja sitä paitsi tuo on savokarjalaisella murteella ilmaistu..ja kai kuulostanut huvittavalta meilläpäin...hmm..
En hutki - elä pelekkee, jos vastaan tulet jänkhällä joskus, tai tunturissa joikhaat.:)
No mitä se Pirre salaaloo näköään, täs enää tierä mitä kysyä ku tuo Poromieskään ei arvannu oikeen. Eikö ookkin ihimeellistä jos vaikka kuuloo rarios saman äänen usiasti niin siitä ihimisestä teköö mielehnään sellaasen mielikuvan, minkä näköönen henkilö sen äänen taakse kätkeytyy. Sun pitää ny sanoa, eikä saa tuollalaalla arvuuttaa ja salaalla jokapäivääsiä asioota. Kyllä mun kaikki likka kaverit oli sellaasia pitkiä komeeta naisia, kun ittekin oon aika pitkä, niin sitä tietysti katteli sitten vähän ninkuun vertaasiansa. Täällä pohojanmaalla sanottihin ennenaikaan notta: "pitkä mies ei oo muuta ku hurstin haasku" Kyllä soon hyväkin jos akaas on sellaasta tempperamenttia, näis pohojalaasis likoos on sitä. Hyvänä esimerkkinä härmälääsestä kursaalemattomuuresta on eräs päivänsankarin vastaus häntä onnittelemahan tulleelle naapurin emännälle: "No onneksi olokohon ja yhtäpalijo vuosia lisää!" Siihen Anna vastasi: Älä ny hullujas puhu, mähän oon jo kahareksankymmenen!
Olisiko lähellä kun sanoisi, että on kissan näköinen ja koiran kokonen..ja ihan hyvä näkönen :)
tulee tehtyä juuri äänen perusteella ihmisestä puhelimessa ja kyllä se ääni aika paljon kuvastaa ihmistä, olen huomioinut :)) Myös näitten kirjoitusten perusteella tekee mielikuvaa kirjoittajasta, ja hänen persoonastaan. Se on jonkinlaista "näkymätöntä vuoropuhelua" ja oikeastaan aivan mukavaakin. Jotenkin sitä köytää "hengenheimolaisiaan" täältäkin.
jatkaa tuosta mielikuvien luomisesta äänen tai, täällä vain näiden kirjoitusten perusteella.....
Olen joskus yllättynyt jonkun tutun radioäänen kohdalla, sitten kun näen hänet televisiossa - siellä onkin ihan erinäköinen ihminen joksi olin hänet äänen perusteella kuvitellut...muhkeaääninen mies onkin sellainen rääpäle..., ja minulla on tapana juosta tärkeistäkin askareista katsomaan televisiosta tulevaa ääntä, ainakin jos ääni on jotenkin tuttu - laulaja tai tms.. haluan varmistaa äänen ulkonäön..:)
Kaksimetrinenkö se hiän..?
Sitä mielhnään oikeen näköö sen soittajan silimäänsä eres, mielikuvissaan ja täälläkin kirijoottelevista on kaikista omas mielehnään kuvitellu justihin samoon. Eikö oo kanssa mukavaa ku täältä löytää sellaasia "helmiä" keskustelijoosta, joiren kanssa on sillälaalla heleppoa toimitella ja ei renkää tuntia ittiänsä mitenkään tökeeröksi. Ihan niinkuun Sinä Tammikuu sen jo sanootkin, toisihin kirijootajihin "kiintyy" enempi ku toisihin. Jos usiampi päivä menöö notta vaikka Sinä Tammikuu tai Pirre ette oo äänes niin sitä on oikeen sellaanen huoli ainakin ittelläni, jotta mitähän ny siellä on sattunu. On se siunattu asia notta ootta olemas, minulle tämä keskustelu palsta merkittöö kyllä palijon. Vaikka ollahankin kaukana toisistamme, niin sitä tuntoo sellaasta yhtenkuuluvaasuutta, muiren kanssa ja kun siellä toisella konehella on ihan inhimillinen ihiminen vastaamas, niin sitä on ku toinen mies illoon kun lopettaa nämä naputtelut täs konehen vieres. Mä ainakin tunnen tällälaalla sisimmässäni.
Onkokaan niitä ihan kaksimetrisiä miehiä? Enhän mä ny niin pitkä kuitenkaan oo. 188 cm oon mittaa venyny, painoani en tierä kun mun puntari on ollu rikki ja varmahan jo viety ekopisteesehen rautaromuuhin. En oo muistanu uuttakaan ostaa, en oo kuitenkaan lihava. Mulla on musta kiharaanen tukka, muistan kun lapsena menin kerran kauppahan äiren asialle, niin yksi sellaanen vanhempi mumma otti mua tukkahan kiinni ja katoo mua ja sanoo: "Voi hyvä ihime, onko tämä pojan pääs" Menin sillälaalla siinä hämilleni ja sanoonkin notta: on tämä minun tukkani ja äiti käski mun hakia hienua sokeria kun se leipoo tänään. Sitä mummaa alakoo naurattamahan ja sanoo notta: vie ny se sokeri äireelles, varmahan se jo sitä orottaakin. Nuorena muistan kun tytöt aina kyseli minulta jotta onko se oikeen airosti nuan kihara sun tukkas, vai käykkö sä laitattamas siihen noota parturis. Mä en oikeen sellaasista kyselyystä aina kyllä tykänny, ja sanoonkin notta: Niin akkamaasehen touhuhun mä en lähtis vaikka ei olis ainuttakaan karvaa päälaella. En mä oo komia mutta en rumakaan, sellaanen tavallinen
eihän ne miehet, ainakaan tuossa iässä, semmoisista kehuista perusta..
Meidän pojalla oli myös isänsä, vahva musta kihara tukka; muistan kun eräskin nainen aina kehui sitä ja sanoi minulle, että poikaamme voisi luulla tytöksi, onneksi poikamme ei kuullut kehuja..:))
Olet sitten myöhään harmaantuvaa sukua, kun tukkasi on kestäny mustana...eikö ole vielä edes "särmiäkään" ohimoillasi?
ps. et vaikuta riisitautiselta...:)
Voihan niitä jo olla muutama harmaa karvakin joukoos, harvemmin sitä on aikaa ittiänsä peilin eres tarkkaalla. En oikeen aina tykänny kun ne likat kyseli mun kiharoostani, niis likkakaveri touhuus oli kyllä isoo apu siitä mun silloosesta autostani, varmahan moni lähti mukahan sen auton höykällä. Se oli suuri, voimakas ja kauniskin auto ja silloon ei joka pojalla tai tytööllä autoa ollu. Niin oon aatellu jäläkehen päin. Tierä sitten lopullista totuutta, kai ne tykkäskin minusta. Meirän suvun, isänpuolelta on kaikilla kiharat hiukset, sieltä oon periny, vissihin geeneis. Mun pojalla kyllä on kans kihara, mutta äiteensä värinen vaalea. Mun vaimollani oli paksu vaalea tukka ja oli kaunis muutoonkin melekein kuin missi. Ei vain saatu olla yhyres, kyllä se on niin kova paikka minulle,en varmahan seleviä täyrellisesti siitä ikinä. Kävin tuos välillä tyhyjentämäs astianpesu konehen, ei minulle kun yksin oon palijon tiskiä tule, joka toinen päivä vain oon ne pessy. Sellaasta turhan tuntuusta soon keittääkin kattilas kolomia perunaa, mitä niitä kuitenkaan enenpää, ku ei oo syömämiehiäkään. Joskus käyn tuolla keskustas syömässä ruokalassa päivisin, siellä saa oikeen lämpöösen ruuan, eikä tuu paliokaan kalliimmaksi kuin jos alakas itte kokkaamahan. Leivoon mä täs yhtenä sunnuntaa aamuna pullaa pakastimehen. Joutunu opettelemahan kaikenlaasta, kyllä mä sellaasen peruhuusholllin osaan hoitaa. En kuitenkaan mitään erikoosempaa mis tarvittaasiin oikiaa naisenkättä, ne minulta jää tekemättä. Pitääsköhän mun palakata piika niinkun ennenvanhaan, sellaanen emännöitsijä vai mikä sisäkkö sen titteli oikiasti oli, vai joku kylymäkkö mikä lie. No ei siinä emännöötijän "varsanselekä" katkiaas tämän tupa työtaakan alla. Pitääs laittaa sanomalehtehen ilimootus notta otetahan palaveluksehen sisäkkö, palakka hyvä ja työtä ei palijon mitään. Tierä millaanen Justiina siltä tulla tohomertaas tavarat muovipussiis tuohon portille. Eikö oiskin hyvä tuuma?
meni kuulemma liian pitkälle - hierarkiassa..:))
Siun pittää laittaa semmoinen ilimotus, jossa lopussa maininta "kokovartalo kuva välttämätön, värillinen, ja eikä vuotta vanahempi" :)
Kylän tavoitelluin poikamieshän tuota kuullut olleen, eikähän se ihmekkää, jos poika ol nätti ja auto kommee..
Komia se oli miunki mies, minun mielestän ainakkii, elviksesks sanovat sisaresa..ja saman mittanen suunnilleen kun sieki, hullunahan sitä ol semmosseen..
Kaunis tuntuu olleen vaimosi - voi ihme kun tekköö pahhoo tuo siun hänen kaippuusa, siälittää ihan, - joillekin asioille ei ole järellistä selitystä, eikä oikeuvvenmukasuutta niistä taho löyttyy ainakkaa.....
Jospa sie löytäsit elämän kumppanin vielä, ei korvaamaan häntä, vaan hänen jälkeensä..
Täälläkin on varmasti monta mukavaa yksin jäänyttä naisimmeistä, - vailettikkii tuntuu niin sävysältä luonnolttaasa..:)
Kyllä se elämä vielä hymmyillöö siullekkii, usko pois.
Akaton mies, ja kiitos juttuseurasta.
Kysyit: "Tajuaako mies ollenkaan, ettei tunne onnea?" Miksi onnen tunteen puuttumisen tunnistaminen olisi sinusta tärkeätä? Miten perustelet, että omien positiivisten tunteiden tunnistaminen olisi vieraampaa toiselle sukupuolelle?
Etkö ole koskaan kuullut nuoren isän kertovan lapsensa syntymän herättämästä onnentunteesta tai isoisän tarinoita lastenlapsistaan?
Monenlaisia tilanteita tulee mieleeni, joissa olen nähnyt miehen ilmiselvästi onnellisena. Esimerkiksi:
- mielipuuhissaan tai kertomassa heille rakkaista asioista tai ihmisistä
- rakastuneena
- onnistuessaan tai voittaessaan sen jälkeen, kun on intohimoisesti antanut kaikkensa
- helpottuneena läheisen selviydyttyä jostain uhkatilanteesta
- raskaan, hyvin hoidetun työn jälkeen rentoutuessaan
- oman perheensä kanssa ihan arkisia asioita puuhaillessaan
- palatessaan kotiin, erityisesti jonkin pakollisen erossaolon jälkeen
- huomatessaan kuinka tärkeä hän on omille läheisilleen.
Mielestäni meille kaikille Ihmisille olisi tärkeämpää huomata oma onnellisuutemme ja arvostaa hyviä hetkiä kuin miettiä onnen tai onnellisuuden puutetta. Ehdotan, että heti ensimmäisenä joutohetkenä aletaan listata kaikkia hyviä asioita omassa elämässämme. Ehkä olemme kaikki onnellisempia kuin olemme huomanneetkaan. Omiin tunteisiinkin voi vaikuttaa.
Olisi kiva kuulla, mikä tekee palstalaiset - sekä miehet että naiset - onnellisiksi ja mitkä asiat herättävät meissä päinvastaisia tunteita?
Uskonhan minä, kun noin hyvin osaat asiaa kuvailla ja perustella.
Olin ihan huolissani, kun olen nähnyt stressaantuneita miehiä niin läheltä.
Vastauksena loppukysymykseesi omalta kohdaltani sanoisin, että aina kun olen saanut tehtyä jotain tuloksellista, olen tyytyväinen. Enkä tarvitse mitään suuria palkkioita eikä palkintoja. - Liikunta aiheuttaa vähän samanlaista tunnetta.
Huippuonnellinen en oikein uskaltaisi olla mistään. Sellaiset tunteet ovat rasittavia.
onnellisiksi tekevät.Niitä on paljon jos alkaa luetella.Kesän lämpö,hyvä ruoka,vapaus olla vaan,tasapainoinen olotila mielessä,hyvin nukuttu yö-voi voi,onhan niitä.Tavallisia arkisia asioita.
Ja taas päinvastaiset asiat ovat ikäviä,esim sairastelut,onnettomuudet läheisille,huonot asiat riippuen tapauksista.Ja paljon muuta.Pystyykö ihminen itse vaikuttamaan niihin,lie jokaisen omassa harkinnassa,kohtalossa,sattumissa ja elämänasenteissa.Ja minkälaisen kasvatuksen on saanut tai yleensäkin elämän eväät.
Näin ajattelen minä,kohta kuuskymmpinen nainen.
methän tunnemma onnet miten vain.Nytki ku ulukua tulin sishän,sain kupillisen höyryävää kahavia.Kas ku olinki onneni kukkuloilla.Joku voipi olla onnellinen pelekästä hymystä.Toinen taas vaatii saaha naista vierhesä,ennenku tuntee vähänkä ittiänsä onnelliseks.Ja vielä joku vaatii hyvvää seksiä,ennenku olonsa on onnellinen.Kaikilla meillä on omat keinomma onnen saavuttamiseks.Pelekkä hyvin menny päivä saa mielen onnelliseks.Niin makaat, ku petaat.Yks asia on varma,raha ei tee onnelliseks.
Justihin niin kun sä Poromies sanoot, onni on elämäs niis pienis asioos, kenellä vain on silimää nähärä ja korvaa kuulla. Usiasti se onni lymyylee siinä vieres, ku vain huomaasi sen aina. Oottako kuullu kun täällä meillä päin jo vuosikausia sitten erään taloon renki kuluki friioolla tuolla Huhtamäes? Illalla kun työpäivä oli ohi ja oli syöty ja käyty saunas, tämä renki saapasteli jalakaasin yli 10 km päähän flikkoohin, erään piian aittahan. Muutaman tunnin flikastelun jäläkehen piti taas kiiruhtaa maantielle. Heti kotio tulon jäläkehen aamu nelijän aikoohin piti vaihtaa riihivaattehet ylle ja mennä isännän kanssa riihelle, lyömähän lyhyrettä seinähän. Eressä oli 16 tunnin työpäivä ja mies ei oollu nukkunu silimäntäyttä. Myöhemmin jo ukkona ollessaan tämä mies jahkaali seikkaalujaan notta:- Vuosikausia mä niiren tuhannen hamehenhäntien peräs kuliin ympäri kyliä ja viimeen löyrin akan saman taloon alasängystä! (Renki nukkui tuvan ilisängys ja piika alasängyys) Näin se elämä joskus menöö, ei nähärä lähelle ja siihen arkipäivähän.
jos ei mies "saa" enään onneakaan tuntea. Mistä sinä kenenkään onnentuntemuksista mitään tiedät pääsemättä tämän pään sisälle.
On täällä hyviä vastauksia, mistä päättelen, että mies kyllä tuntee onnea ja osaa sitä ilmaistakin.
Älä hiilesty.
onko miehellä tunteita.
Minun elämäni miehillä, miehelläni ja isälläni tuntuu joskus olevan enemmän tunteita, kuin minulla.
Kun oltiin äitini siunaustilaisuudessa, mieheni ei pystynyt lukemaan kukkalaitteen värssyä, siis se minun piti tehdä.
Isäni taas oli tunteiden toteutuma.
Kyllä minäkin olen tunteva ihminen, mutta mikä lienee tehnyt sen, että jalat ovat maassa?