en tiedä että onko se kummallista että sisko voi olla niin tärkeitä (jo) tässä iässä. Mulle mun sisko on kuin paras kaverei. oon itte 18 ja pikkusisko 17 . Elikkä me ollaan aina oltu ihan tositosi läheisiä mun pikkusiskon kanssa ihan pienistä alkaen,meillä ei oo ikänä ollu sellasta sisar vihaa eikä ikinä olltu ku siskoi va enempi ku kavereita. meillä on aina ollu samat kaveri ja hengailtu aina samas porukkassa. me jaetaan kaikki ilot ja surut ja tuetaan toisiamme ihan kaikkessa ja se on varmaan ainoo ihminen koko maailmassa johon mä voin oikeesti luottaa.Mutta viime vuonna kun me aloitettiin ammattikoulu niin me muutettiin erilleen ensimmäistä kertaa eikä me enään nähä yhtä usein. Sitten se alko seurusteleen ja bang se tuli raskaaks ja vauva tulee vielä tässä kuussa. eikä siinnä mitään koska mulla ei oo mitään sitä vastaan vaikka se saakin lapsen näin nuorena koska mun äiti sai mun isosiskon nuorena ja mun isosisko sai sen ensimmäisen saman ikäsenä. mut jotenkin musta tuntuu et asiat tulee tai tottakai tulee muttuun ja mä en haluis että me eriydyttäis enemmän. se ihminen on mulle niin rakas että mä en ikinä haluu päästä sitä irti. se on mun rakas pikkusiskko jota mä haluun ainavaa suojella kaikelta pahalta tässä maailmassa. ja mua pelottaa ihan sikana sen puolesta.mitä mä teen autakaa, mua pelottaa tää et me aikuistutaan ja se et me ei enää ikinä tulla oleen niinkun ennen.
ikävä
mar|ssa
3969
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se, että sä pystyt ikävöimään, rakastamaan ja kaipaamaan sun siskoa, on tosi hieno juttu. Mutta se, että tarviiko sisko sun suojelua, on jo toinen juttu. Ehkä se ei tarvi ja ehkä sun ei kannata yrittää liikaa asiassa. Te molemmat aikuistutte, kasvatte ja muututte. Se on elämän laki. Ei se kuitenkaan tarkota sitä, että sun ja sun siskon välit huononis tai, että te etäännytte toisistanne. Jos te ootte ollu ku parhaat kaverit, niin voitte olla sitä edelleenkin. Se, että siskolla on mies ja lapsi, ei tarkota sitä, etteikö se tarttis parasta naisystävää. Sähän voit vaikka osallistua sen vauvan hoitoon niin paljon ku mahdollista ja olla mukana siskos perheen elämässä niin paljon kun se tälle perheelle sopii. Voit varmaankin soitella ja mailailla sun siskolle. Ehkä sun sisko todellakin tarvii nyt uudessa tilanteessa ystävää ja tukea, tasavertaista kaveria ainakin jos ei nyt korostetusti isoasiskoa. Ja kaikkein tärkein: älä vaan unohda kertoo siskolle sitä miten tärkeä hän on sulle. Tee se reilusti ja kuaniisti, älä ruikuta äläkä vaadi vaan kerro. Tsemppiä, kyllä se siitä järjestyy
Voi vittuu????!!!!???
voi sua, ymmärrän kyl et se on tosi läheinen sulle. teidän kannattais vaa vaalia teidän hyvää "suhdetta" toisiinne. mulla on kaks vanhempaa isoveljee, riidellään mut silti rakastan niit todella paljon