Minulta vapautuu kohta mies. Jätän miehen hänen äitinsä eli tulevan ex-anoppini vuoksi. Anoppi on sotkenut elämäämme koko 20-vuotisen yhdessäolomme ajan ja vaikka sain siitä tarpeeksi jo 10 vuotta sitten, vasta nyt sain aikaiseksi erota.
Mies ei osaa sanoa äidilleen ei, mikä aiheuttaa hankaluuksia, sillä äiti ei ole niitä ihan ystävällisimpiä ihmisiä.
Jos nyt miestäni yhtään tunnen, hän ei osaa eron jälkeen sanoa minullekaan ei.
Mietiskelen tässä, että niin paljon kuin toivoisinkin mieheni löytävän itselleen naisystävän ehkä tulevan vaimonkin, epäilen, että hänen seuraavakin suhteensa kaatuu näihin samoihin juttuihin.
Oletteko huomanneet miehissä sellaista, että olisi jokin yhteys siinä, että jos mies ei osaa sanoa äidilleen ei, hän ei osaa sanoa sitä ex-vaimollekaan?
Miten tuon asian nyt helpommin kirjoittaisi?
Kuinka kauan on mennyt, että olet huomannut, että mies ei koskaan laita sinua ykköseksi elämässään, vaan yrittää miellyttää kaikkia "elämänsä naisia"? Vai huomaako sitä lainkaan?
Miten olette muuten yleensä saaneet tietää aiemmin naimisissa olleen miesystävänne avioeron syyn? Vai tiedättekö sitä?
Jos mieheni uusi naisystävä joskus kysyisi syytä eroomme, pitäisikö minun se kertoa vai jättää heidän väliseksi asiaksi?
Onko käynyt niin, että vaimo väittää miehen olevan sellainen äidinpoika, mutta mies onkin löytänyt naisen, jota rakastaa yli kaiken ja äiti on vihdoin jäänyt taka-alalle?
No, tunnistatte mieheni kyllä, jos vastaan tulee. Juhlapyhät vietätte ilman muuta miehen äidin kanssa. Yhteiset viikonloput ja lomat muuttuvat nopeasti miehen äidin kanssa yhteisiksi. Kuukauden kuluttua anoppikokelaaseen tutustumisestanne alatte kuulla itsestänne hienovaraista piikittelyä ja vuoden seurustelun jälkeen alkaa avoin haukkuminen. Mieheni tunnistatte siinä vaiheessa siitä, että hän ei tee yhtään mitään, vaan väittää sinun olevan liian herkkänahkainen.
Vai löytyykö vielä naisia, joita ei haittaa, että mies kääntyy aina äitinsä puolelle ja rakastaan vastaan?
Äh, no vähän olen katkera, mutta toivon tosiaan, että mies olisi edes jotain oppinut, ja osaisi seuraavaa naistaan arvostaa niin kuin pitääkin.
Mies ei osaa sanoa äidilleen ei, mikä aiheuttaa hankaluuksia, sillä äiti ei ole niitä ihan ystävällisimpiä ihmisiä.
Jos nyt miestäni yhtään tunnen, hän ei osaa eron jälkeen sanoa minullekaan ei.
Mietiskelen tässä, että niin paljon kuin toivoisinkin mieheni löytävän itselleen naisystävän ehkä tulevan vaimonkin, epäilen, että hänen seuraavakin suhteensa kaatuu näihin samoihin juttuihin.
Oletteko huomanneet miehissä sellaista, että olisi jokin yhteys siinä, että jos mies ei osaa sanoa äidilleen ei, hän ei osaa sanoa sitä ex-vaimollekaan?
Miten tuon asian nyt helpommin kirjoittaisi?
Kuinka kauan on mennyt, että olet huomannut, että mies ei koskaan laita sinua ykköseksi elämässään, vaan yrittää miellyttää kaikkia "elämänsä naisia"? Vai huomaako sitä lainkaan?
Miten olette muuten yleensä saaneet tietää aiemmin naimisissa olleen miesystävänne avioeron syyn? Vai tiedättekö sitä?
Jos mieheni uusi naisystävä joskus kysyisi syytä eroomme, pitäisikö minun se kertoa vai jättää heidän väliseksi asiaksi?
Onko käynyt niin, että vaimo väittää miehen olevan sellainen äidinpoika, mutta mies onkin löytänyt naisen, jota rakastaa yli kaiken ja äiti on vihdoin jäänyt taka-alalle?
No, tunnistatte mieheni kyllä, jos vastaan tulee. Juhlapyhät vietätte ilman muuta miehen äidin kanssa. Yhteiset viikonloput ja lomat muuttuvat nopeasti miehen äidin kanssa yhteisiksi. Kuukauden kuluttua anoppikokelaaseen tutustumisestanne alatte kuulla itsestänne hienovaraista piikittelyä ja vuoden seurustelun jälkeen alkaa avoin haukkuminen. Mieheni tunnistatte siinä vaiheessa siitä, että hän ei tee yhtään mitään, vaan väittää sinun olevan liian herkkänahkainen.
Vai löytyykö vielä naisia, joita ei haittaa, että mies kääntyy aina äitinsä puolelle ja rakastaan vastaan?
Äh, no vähän olen katkera, mutta toivon tosiaan, että mies olisi edes jotain oppinut, ja osaisi seuraavaa naistaan arvostaa niin kuin pitääkin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tarjouksesta, mutta tuote-esittelysi jälkeen taidan jättää väliin :D
mutta älä anna ymmärtää että vapaaehtoisesti luovut, ne haluu et jäät itkemään ja suremaan ja kaipaamaan, jotta voivat taas kehua et ex häiriköi!!
Itse otin rohkeasti luurin käteen ja soitin mieheni ex-vaimolle ja kysyin mikä oli heidän eron syy, sillä mieheni selitykset olivat mielestäni liiankin yksipuolisia.
Tulimme exän kanssa hyvin juttuun ja ainakin minua se helpotti.
Minun ja mieheni välisten hankaluuksien johdosta menimme parisuhdeterapiaan ja siellä kävi ilmi että minun soitto ex-vaimolle ei ollut millään tavalla ihmeellinen tmv. vaan aivan normaali selväjärkisen oman arvonsa tietävän henkilön reaktio.
Mammanpoika on myös minun mies, mutta pistin siihen stopin.
Olen älyttömän kovapäinen itsekin ja periksiantamaton. En loukkaa ihmistä fyysisesti mutta verbaalisesti sitäkin pahemmin.
Tarkoitan sitä että pari valittua sanaa teki asiasta selvää.
Ja nyt mieheni erottaa nykyisen perheensä aiemmasta perheestään, eli meillä on perhe ja hänellä on lapsuutensa perhe, mutta nämä kaksi eivät ole yhtä vaan asioita erikseen.
Sinä olet onnistunut siinä, missä minä epäonnistuin tosiaan pitkän yrittämisen jälkeen.
Minä olin alussa ujo ja nuori, enkä edes tajunnut, millaiseen elämään upposin.
Olen ajatellut, että vika on kyllä minussa. Erossa jää selvitettäväksi, että miksi minä sitten suostuin tuohon kaikkeen. Ja miksi meni niin kauan, että uskalsin lopettaa koko liiton. Ja mitä tapahtui, että uskalsin sen tehdä nyt, kun en aiemminkaan ollut tehnyt mitään. Voinut vain pahoin.
Minä vähän luulen, että mies ei minua rakastanut. Sen myöntäminen on tehnyt kipeää. Siksi pidän ihan mahdollisena, että mies voisi löytää naisen, ehkä juuri sinun kaltaisesi, joka vihdoin laittaisi asioille stopin. Ja tosiaan mieskin tajuaisi, että menettää sen naisen, jos asiat eivät muutu.
Tämä ei ollut muuten mikään provo, vaan jotkut toiset kirjoitukset saivat miettimään, että niinhän se tietysti menee. Miksi mies sanoisi exällekään ei, kun ei ole koskaan sanonut kenellekään ei.
Jos minä siis haluan, että mieheni seuraava suhde onnistuu, minun täytyy itse tajuta pysyä pois kaikin tavoin tieltä.
Ja minä kyllä pysyn, sillä toivon exälleni kaikesta huolimatta kunnollista, aikuismaista ja ihmisarvoista suhdetta. Ilman tuota äitiään, mies olisi aivan ihana.
Olen miehelleni sanonut, että kyllä sinä ymmärrät, kun tapaat naisen, jota todella rakastat. Se näkyy myös teoissa, eikä vain sanoissa.
Onnea teille!