Täs viime päivinä ollut keskustelua, miten näiden isojen tapayösyötöt saa lopetettua. On tarjottu vettä ja huudatusta avuksi. En ole ollut tuon huudatuksen ystävä ja olen antanut pojalle vettä ja väliin maitoa ja pyrkinyt ottamaan pulloa pois kesken syötön. Yöt on ollut tosi rikkonaisia, tuttia on etsitty kissojen ja koirien kans sängystä monta kertaa yössä.
Nyt yhtäkkiä poika lopetti yöheräilyt kuin seinään. Isin suurimpana ihailijana hän on ainakin ottanut illalla torkut ja ollut pystyssä heti, kun on havainnut isin tulleen töistä. Isän työaikojen takia meillä päivällinen syödään vasta klo 22-23. Poika on muutaman kerran herännyt niin, että on joutunut pöytään "vesi ja porkkana" -linjalle ja saanut maitopullon myöhemmin, kun ei ole enää suostunut nukahtamaan uudelleen.
Tästä seurasi se, että poika ei enää suostunutkaan iltaunille, vaan piti huolen, että oli hereillä jo ennen isän tuloa, kokkaamassa mamman kans, kun muuten olisi palaneet keitokset pohjaan. Ja isän tultua ensimmäisenä ja malttamattomimpana kiipeämässä pöytään. Annettiin siis pojan maistaa jotakin pöydästä ja syödä vähän puuroa, vaikka epäilin, ettei jaksa, kun oli iltapuuronsa syönyt 19-20 aikaan. Mutta kylläpä jaksoi ja oli vielä pöydästä maistiaisia vailla.
Huomattuani tämän tulevan tavaksi aloin valmistaa pojalle omat salaatit tai annokset, puurot tai mitä milloinkin ja heti, kun poika alkoi saada kunnon annoksen ruokaa ja sai istua pöydässä mutustumassa niin kauan kuin halusi, maitopullosta vielä ruuan päälle, yöheräilyt loppuivat kuin seinään.
Meillä on nyt nautittu 4 perättäistä yötä ilman ainoatakaan yöitkua.
Jos siis tuntuu, että lapsi vaatimalla vaatii sitä yösyöttöä, niin kannattaa annattaa illalla enemmän ruokaa, sillä vauvalla voi olla ihan oikeasti nälkä, sanoi muut mitä haluavat.
Enkä kyl omani kohdalla ihmettele, jos on ruuan tarve kasvanut, kun hän söi jo 5-kuisena samankokoisia annoksia, mitä hän syö tänään. 7-8 -kuisena lisättiin 5. ateria, mutta vastaavasti maidonkulutus väheni. Poika kun vielä on ikäisekseen pitkä poika, iltavirkku ja tosi villi, että 1-2 aikaan yöllä saa vielä tapella, että saa rauhottumaan nukkumaan, niin on siinä aamupalaan pitkä aika, kun hän herää vasta 10-11 aikaan ja on aiemmin syönyt iltapalan jo 19-20 aikaan.
Nyt yhtäkkiä poika lopetti yöheräilyt kuin seinään. Isin suurimpana ihailijana hän on ainakin ottanut illalla torkut ja ollut pystyssä heti, kun on havainnut isin tulleen töistä. Isän työaikojen takia meillä päivällinen syödään vasta klo 22-23. Poika on muutaman kerran herännyt niin, että on joutunut pöytään "vesi ja porkkana" -linjalle ja saanut maitopullon myöhemmin, kun ei ole enää suostunut nukahtamaan uudelleen.
Tästä seurasi se, että poika ei enää suostunutkaan iltaunille, vaan piti huolen, että oli hereillä jo ennen isän tuloa, kokkaamassa mamman kans, kun muuten olisi palaneet keitokset pohjaan. Ja isän tultua ensimmäisenä ja malttamattomimpana kiipeämässä pöytään. Annettiin siis pojan maistaa jotakin pöydästä ja syödä vähän puuroa, vaikka epäilin, ettei jaksa, kun oli iltapuuronsa syönyt 19-20 aikaan. Mutta kylläpä jaksoi ja oli vielä pöydästä maistiaisia vailla.
Huomattuani tämän tulevan tavaksi aloin valmistaa pojalle omat salaatit tai annokset, puurot tai mitä milloinkin ja heti, kun poika alkoi saada kunnon annoksen ruokaa ja sai istua pöydässä mutustumassa niin kauan kuin halusi, maitopullosta vielä ruuan päälle, yöheräilyt loppuivat kuin seinään.
Meillä on nyt nautittu 4 perättäistä yötä ilman ainoatakaan yöitkua.
Jos siis tuntuu, että lapsi vaatimalla vaatii sitä yösyöttöä, niin kannattaa annattaa illalla enemmän ruokaa, sillä vauvalla voi olla ihan oikeasti nälkä, sanoi muut mitä haluavat.
Enkä kyl omani kohdalla ihmettele, jos on ruuan tarve kasvanut, kun hän söi jo 5-kuisena samankokoisia annoksia, mitä hän syö tänään. 7-8 -kuisena lisättiin 5. ateria, mutta vastaavasti maidonkulutus väheni. Poika kun vielä on ikäisekseen pitkä poika, iltavirkku ja tosi villi, että 1-2 aikaan yöllä saa vielä tapella, että saa rauhottumaan nukkumaan, niin on siinä aamupalaan pitkä aika, kun hän herää vasta 10-11 aikaan ja on aiemmin syönyt iltapalan jo 19-20 aikaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja lisäisin vielä sellaisen pointin, minkä olen omalla kohdallamme huomannut: vauva lopettaa sen yösyönnin joskus myös itsestään, ilmeisesti itselleen "sopivalla" hetkellä. itsekin odotin kauhulla sitä vieroitusrumbaa, kun siitä neuvolassa alettiin 6kk-tarkastuksessa puhumaan. lykkäsin sitten vieroitusta, kun se maitopullon vieminen tytölle kerran yössä ei nyt todellakaan tuntunut niin suurelta vaivalta kuin itku, kitinä ja kiukuttelu keskellä yötä. tyttöä ei siis tuolloin enää tarvinnut syöttää tms., hän vain otti lämmitetyn pullonsa itse, joi sen ja nukahti uudelleen.
kuitenkin; jatkettuani tuota yöpullon antamista vähän aikaa neiti (nyt 9,5kk) lopettikin sen tavan aivan itsestään, ilman vieroituksia. hampaiden tullessa heräili vielä yhtenä/kahtena yönä, mutta muuten nukkuu yönsä hyvin. hymyilyttää nyt jo se mahdollinen show, mikä siitä olisi tullut, jos olisin "orjallisesti" noudattanut neuvolantädin ohjeita ja huudattanut tyttöä tms. - ihan turhaan. :)
ihana lukea tuota viestiäsi. Näkee, että et vedä pulttia jokaisesta vauvan aiheuttamasta hankaluudesta vaan osaat ottaa ne osana elämän arkea. Voin kuvitella, että teillä ei vaimo kitise tyhjästä, aiheuttiva lapsi sitten vaikka yövalvomista tai rytminmuutospaineita.
Olen nähnyt sellaistakin, että perheessä toimitaan äidin asettamilla ja laatimilla säännöillä tapahtuipa mitä tahansa lapsen kehityksessä. Lapsen on sopeuduttava, ei äidin. Teillä on päinvastoin ja se kuulostaa todella ihanalle.
Onnea vain jatkossakin teidän perheelle ja pienelle vesselille joka kuulosta olevan tiukasti menossa mukana ihan omilla ehdoillaan ;)
Ihan yhtälailla se vauva voi jatkaa myös sitä valvomista (heräilyä, syömistä) jopa kolmeen ikävuoteen asti (kokemusta on). Sitä kun ei voi tietää, en minä, etkä sinä eikä edes neuvola. Mutta hienoa kuulla erilaisia kokemuksia.
En väittänytkään, että välttämättä näin käy. Meillä tuskin aamuvirkkua iltanukkujaa tulee koskaan, kun ei muutkaan ole. Muistan itse lapsena heränneeni keskellä yötä herätteleen muita pelaan korttia. Äiti sanoo, että jos ei kukaan noussut, niin ei tarvinut kenenkään nukkua. Ja on paljon mukavempi kuulla sitä lapsen yöitkua ainakin varmana siitä, että se ei johdu nälästä. Eikö totta?