Irtisanouduin kaksi vuotta sitten työpaikastani jossa en jaksanut enää. Työni sairastutti minut ja oireita on yhä vieläkin totaalisesta loppuunpalamisesta. Hakeuduin täysin eri alan kouluun ja siellä sain uuden ammatin ja valmistuin puoli vuotta sitten. En ole kuitenkaan hakenut alan työtä (sitä ei oikein ole,vaan pitäisi perustaa oma yritys ja ihan vielä siihen ei ole rahkeita) enkä ole ilmoittautunut työttömyyskortistoon koska joutuisin heti seuraavana päivänä entiseen koulutustani vastaavan työhön, johon en mitenkään enää pystyisi.
Minulla ei siis ole mistään toimeentuloa tällä hetkellä, vaan elän avomieheni siivellä ja "realisoin" omaisuuttani ja tavaroitani saadakseni centin sieltä ja toisen täältä. Tarvitsen vain hyvin vähän elääkseni n 300-400e/kk. Uskon että esim vuoden päästä saan sen helpostikin kasaan mutta nyt on uupumus ja masennus pahimmillaan enkä pysty mihinkään. Onko minulla mitään mahdollisuutta mihinkään yleiseen etuuteen? Olen tavallaan väliinpudonnut ja vaikka haluaisin tulla omillani toimeen en aina pysty siihen, kun en jaksa työelämän pyöritystä. Jos kieltäydyn työstä joudun heti karenssiin eli en saa kuitenkaan työttömyyskorvausta. Minulla on oma talo, mutta vain sen ansiosta voin elää niin edullisesti joten en mitenkään voi ajatella sen myymistä, se lienee myös toimeentulotuen esteenä? Paljoa en tarvitsisi mutta jotenkin on seinä vastassa kun en mitään jaksakaan. Onko tietoa tai vinkkejä miten tästä eteenpäin?
Minulla ei siis ole mistään toimeentuloa tällä hetkellä, vaan elän avomieheni siivellä ja "realisoin" omaisuuttani ja tavaroitani saadakseni centin sieltä ja toisen täältä. Tarvitsen vain hyvin vähän elääkseni n 300-400e/kk. Uskon että esim vuoden päästä saan sen helpostikin kasaan mutta nyt on uupumus ja masennus pahimmillaan enkä pysty mihinkään. Onko minulla mitään mahdollisuutta mihinkään yleiseen etuuteen? Olen tavallaan väliinpudonnut ja vaikka haluaisin tulla omillani toimeen en aina pysty siihen, kun en jaksa työelämän pyöritystä. Jos kieltäydyn työstä joudun heti karenssiin eli en saa kuitenkaan työttömyyskorvausta. Minulla on oma talo, mutta vain sen ansiosta voin elää niin edullisesti joten en mitenkään voi ajatella sen myymistä, se lienee myös toimeentulotuen esteenä? Paljoa en tarvitsisi mutta jotenkin on seinä vastassa kun en mitään jaksakaan. Onko tietoa tai vinkkejä miten tästä eteenpäin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mene lääkäriin, jotta saat sairauslomaa ja sairauspäivärahan.
Kelalla on tietääkseni myös mahdollisuuksia tarjota kuntoutusta, johon liittynee kuntoutusraha. En tiedä asiasta sen enempää, mutta jotain tuollaista tietoa on tarttunut jostain. Sekin kyllä edellyttää lääkärissä käyntiä. Lääkärit myös yleensä tietävät kuntoutusmahdollisuuksista.
Työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautumatta jättäminen on myös tapa hankkia itselleen karenssi.
Erilaisia tukimuotoja on kyllä olemassa. Mieleen tulee mm. yleinen asumistuki, mutta sen saamisen saattaa estää avopuolisosi tulot.
Oman käsityksesi mukaan et kykene tekemään entisen alasi töitä loppuunpalamisen vuoksi. Vaihtoehdoksi jää tällöin työkyvyttömyyden osoittaminen lääkärinlausunnolla. Jos tämä ei onnistu, vaihtoehdot ovat vähissä.
Yrityksen perustamistakin varten saa tukea. Oletko tutustunut starttirahaan?
...Työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautumatta jättäminen on myös tapa hankkia itselleen karenssi...
Mitähän tuolla tarkoitit? Jos tarkoitat sitä, että jos ei ole ollut kuuteen kuukauteen työnhakijana, sairaana, opiskelemassa tms, niin työnhakijaksi palatessa ei saa kahteen kuukauteen työttömyystukia, niin kerroit asian vähän vajaasti.
Puutun siksi asiaan, kun täällä monesti näkee kyselyjä siitä, että kuinka pitkä karenssi tulee, kun ilmoittautuminen on unohtunut. Tällaisessahan tilanteessa ei mitään karensseja tule, ellei unohda ilmoittautua liki kuutena kuukautena, jolloin seuraa em. tilanne.
Tässäpä asiaa koskeva säännös:
Työmarkkinoilta poissaolo
Työnhakijalla, joka on ollut välittömästi työttömäksi työnhakijaksi rekisteröitymistä edeltäneiden kuuden kuukauden aikana työmarkkinoilla vähemmän kuin kuusi viikkoa, eikä voi esittää pätevää syytä poissaololleen, ei ole oikeutta työttömyysetuuteen 60 päivän ajalta työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautumisesta lukien. Työnhakijan katsotaan olleen työmarkkinoilla, jos hän on ollut työssäoloehtoon luettavassa työssä tai työllistynyt yritystoiminnassa tai omassa työssä taikka ollut työvoimapoliittisessa toimenpiteessä tai ollut työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa.
Henkilöllä on pätevä syy olla poissa työmarkkinoilta sairauden, laitoshoidon, kuntoutuksen, asevelvollisuuden, siviilipalveluksen, vapausrangaistuksen, opintojen, lapsen syntymän, alle kouluikäisen lapsen hoidon, vammaisen tai vanhuksen hoidon tai muun näihin verrattavan syyn johdosta.
Jos jokin työ ei terveydellisistä syistä sovellu, eivät ne työkkäristäkään sinne laita. Tosin voivat haluta lääkärintodistuksen tueksi, mutta sen hankkiminen nyt ei ole mikään ylivoimaisen vaikea tehtävä (burnoutin suhteen psykiatrilta saanee). Ja toisaalta, jos edelleen burnout vaivaa, kannattaa harkita terapiaa - sekin hoituu psykiatrin kautta.
Ja jos tuntuu, ettei työnteko onnistu muullakaan alalla, niin sitten sairaslomaa. Kela laskee sen joko työtulojen mukaan tai muutoin, sieltä selviää tarkemmin kysymällä. Toimeentulotukea ei omistusasunto estä, mutta puolison tulot kyllä eli tuskin sieltäkään apua tulee.
Suosittelen varaamaan ajan psykiatrian polilta ja selvittämään siellä tilanteesi, niin pääset eteenpäin ja ehkä löytyy sitä toivoa ja uskoakin, ettet olekaan niin erikoisessa tilanteessa.
ja ystävällisille ihmisille! :)
Nyt vain pitää huokaista syvään ja lähteä varaamaan sitä lääkärin aikaa. Huh.
Myös tk-psykologien kautta (jos paikkakunnalla on) pääsee asiassa eteenpäin. On ilmaista. Itse aloitin psykologin kanssa asioiden tutkimisen ja päädyin hakemaan Kelan tukemaa ryhmäpsykoterapiaa. Pääsin ja kävin läpi kolmivuotisen terapian, ei maksanut itselle juuri mitään. Välillä se oli rankkaa, mutta nyt on työasioihinkin ihan eri ote! Voin hyvin ja osaan kuulostella jaksamistani ja etsiä minulle sopivia töitä. Lisäkoulutukseenkin lähdin terapian aikana.