jaksamattomuudesta tarjotussa työssä tai soveltumattomuudesta siihen - miten pitkälle se riittää? Eli määrätäänkö työntekijälle joka tapauksessa karenssi, jos hän kieltäytyy työstä perustellen menettelyään siten, että esimerkiksi tavanomaisessa lääkärintarkastuksessa ei voida syytä havaita? Käsittääkseni periaatteessa lääketieteellisesti työkykyinen ihminen voi olla kykenemätön nimenomaan tietyntyyppisiin tehtäviin, esimerkiksi työskenetelemään maisemakonttorissa tai erityistä nopeutta vaativiin hommiin.
Työvoimatoimistostahan työnhakija voidaan toki lähettää työkykyselvityksiin mutta käytetäänkö tätä väylää vai määrätäänkö ennemmin karenssi?
Itse tokaisin kerran puhelinkeskustelussa työvoimavirkailijalle, etten ole sovelias tiettyihin tehtäviin, ja tällöin hän heti hereästi tiukkasi "lääketieteellistä syytä".
Eli ilmeisesti lääkäreille annetaan tärkeä portinvartijan asema uksilla, joiden kautta kuljetaan joko etuuksille tai karensseille...
Työvoimatoimistostahan työnhakija voidaan toki lähettää työkykyselvityksiin mutta käytetäänkö tätä väylää vai määrätäänkö ennemmin karenssi?
Itse tokaisin kerran puhelinkeskustelussa työvoimavirkailijalle, etten ole sovelias tiettyihin tehtäviin, ja tällöin hän heti hereästi tiukkasi "lääketieteellistä syytä".
Eli ilmeisesti lääkäreille annetaan tärkeä portinvartijan asema uksilla, joiden kautta kuljetaan joko etuuksille tai karensseille...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lääkärin sana on laki ns. lääketieteellisissä jutuissa. Mutta onhan tuo fiksuakin, että sen suhteen ei pelkkä oma sana riitä. Jos siis epäilee olevan jotain rajoitteita tiettyihin töihin, niin sitten täytyy asia niin selkeästi käydä läpi tohtorin kanssa, että pistää kokeisiin asiasta tai hyväksyy homman.
Käytännössä se tarkoittaa kyllä poikkeuksetta, että lausunnot tarvitsee mennä omaan piikkiin hakemaan yksityiseltä puolelta. En nyt morkkaa paljon puhuttuja terveyskeskuksia ym. mutta ei siellä kovin syvällisesti johonkin ei-akuuttiin/vakavaan vaivaan paneuduta jos ei suht helposti jotain osviittaa näy päälle päin. AINAKAAN siinä määrin, että alettaisiin selkäkivun valituksen ja omien sanojen jälkeen kirjoittaa todistukseen että ok henkilö ei voi selkänsä takia tehdä mitään raskaita juttuja. Kyllä se vähän on-off juttua on, eli jos ei ole kipeä ja löydöksiä käyntihetkellä, ei paljoa mahda.
Mutta homma on yksinkertainen sinällään, eli kun kerran yksityispuolelta saa fiksun paperin niin sen voi sinällään "hyväksiluetuttaa" julkisella sektorilla. (Yksityispuolen lappuihin joskun suhtaudutaan vähän karsaasti, mutta ei niitäkään toki kaatamaan aleta). Eli haet todistuksen yksityiseltä ja käyt terveystarkastuksessa julkisella, mainitset tuon todistuksen ja se kirjataan sinnekin tietojärjestelmiin.
Mutta siis pelkkä oma sana ei tosiaan auta. Sinulta tullaan pyytämään lääkärin selvitystä ilmoittamastasi ongelmasta (voit edelleen hakea sen), jos ei löydy niin sitten pukkaa muutaman kuukauden karenssin. Eli homma on sinällään aika simppeli.
vastaanoton aikana havaitsee esimerkiksi asiallisen henkilön valittaman korkeanpaikan kammon tai muun pelon tai tiettyihin tilanteisiin sidotun ahdistuneisuuden? Hän voi toki asiakkaan pyynnöstä todistuksen kirjoittaa mutta tähän paperiin tulisivat samat asiat, kuin mitä asiakas/työnhakija kertoo, toisen henkilön kirjaamina ja allekirjoittamina vain. Tokihan lääkäri voi esimerkiksi todeta, ettei asiakkaan kertoman ja vastaanotolla havaitun materiaalin välillä ole ristiriitaa. Mutta hyväksytäänkö tällainen todistus vai määrääkö työvoimatoimisto asiakkaan tarkempiin tutkimuksiin? Niihin pääseminen saattaa kestää, ja ne maksavat. Kuka maksaa selvityksen, ja mistä asiakas saa rahaa selvitysprosessin ajalta?
Lääkärintodistus ei taida useinkaan auttaa työtöntä valitustilanteessa.
Se on vähän sama kuin eläkelaitoksissa, joissa hoitavan lääkärin todistuksen yli kävellään usein surutta, vaikka vakuutuslääkäri, joka asian viimekädessä ratkaisee, ei ole koskaan eläkettä hakevaa henkilöä edes nähnyt.
Ihan sama on valitustilanteessa työkkäreissä ja valitusasteissa. Sielläkin ns. asiantuntijalääkäri kävelee usein hoitavan lääkärin lausunnon yli.
Mutu-tuntuman perusteella väittäisin, ettei korkeanpaikan kammo, muu pelko tai tiettyyn tilanteeseen sidottu ahdistus taida karenssilta pelastaa. Täytyy olla ihan kunnollinen psykiatrinen sairaus, niin sitten saattaa olla toivoa...
Esim. allergialausunnon tms. eivät taida merkitä juuri mitään.
Valitustilanteessa ei juuri tarkempia tutkimuksia taideta tehdä. Se on kerralla selvä peli.
Työkkäreillä on mahdollisuus lähettää työtön tarkempiin tutkimuksiin, jos hän esim. esittää työrajoituksia. Silloin vain taitaa joutua sellaiseen syyniin, että seinähulluksi vähintään leimataan...
Arvauskeskuksen kautta tutkimuksiin pääsy sikahidasta.10 vuotta asiaa veivattu bepantheenilla.Nyt vaadin kopiot aiemmista kuvauksista ja menen yksityiselle.Tekee taas aika loven kukkaroon mutta nyt se selvitetään,ei sitten syytellä lorvikatarrista.
enkä sen leikkiä pitemmälle toivo kehittyvänkään ainakaan omalla - enkä muidenkaan - kohdalla:
Subjektiivisesti työkyvytön henkilö ei joko saa lääkärintodistuksista vahvistusta väittämälleen ja kokemalleen tai lääkärinlausunto katsotaan riittämättömäksi etuutta myöntävässä instanssissa. Tarkempaan selvittelyyn esimerkiksi kuntoutuslaitoksessa saati sairaalssa asianomainen ei joko ole halukas tai - niissäkään selvittelyissä ei saada esiin riittävästi uutta näyttöä.
Kauanko tällaiselle henkilölle maksetaan toimeentulotukea
a) täysimääräisenä
b) alennettua perusosaa?
Kuka maksaa työkykyarviot ja lausuntojen hankkimisen, jos hakijalla itsellään ei ole varaa tai halua kustantaa sitä niukasta elannostaan, joka kuitenkin ylittää toimeentulotuen normin?
Olen edelleenkin sitä mieltä, että kaikkea aitoa työkyvyttömyyttä - ainakin tiettyihin tehtäviin rajoittuvaa - ei voida nykyään tehtävin tutkimuksin pitävästi osoittaa. Tietysti työkokeilut aidoissa työympäristöissä saattavat kertoa jotakin mutta kuinka moni työnantaja huolii työpaikalle henkilöitä, joiden ainoa funktio kyseisessä työympäristössä on osoittaa, miksi eläke on hänelle paikallaan?