Pienen suuri Julle -kissani on tosi sairaana. Eilen vietin kuusi tuntia helsingin yliopistollisen eläinlääkärin päivystyksessä, kun Jullea tutkittiin (röntgen ym.). Lähettivät kotiin tarkkailuun ja tänä aamuna Julle kiidätettiin polikliniikalle ja pääsi heti teholle.
Julle on aina ollut tosi pirteä, leikkisä ja hellä kissa. ja todellinen suursyömäri (painoa 7.5 kg, eikä laihdu millään). Eilisestä aamusta alkaen Julle vointi on huonontunut koko ajan. Aluksi se alkoi mouruamaan kauheasti ja yrittäessään kävellä sen takatassut ei pitäneet yhtään. Röntgenistä ei kuit. löytynyt mitään ja Julle lähti eilen kotiin Tramalan -lääkkeen kera. Lääkäri kehotti tarkkailemaan virtsaamista ja voinnin muutoksia. Julle oli illalla melko pirteä ja joi paljon. Mourusi koko ajan kuitenkin. Julle myös yritti virtsata moneen otteeseen, ei onnistumisia.
Tänä aamuna Jullen vonti oli mennyt täydellisesti huonoon suuntaan: hengitys raskasta ja pulssi korkea, Julle ei myöskään reagoinut oikeestaan mihinkään. Vein Jullen heti polille ja siellä pääsi ultraan ja otettiin myös verikokeet. Yhteenveto: virtsatietukos ja sydämen heikko kunto (elektrolyytit huolestuttavat). Jullen virtsarakko tyhjennettin heti, ja virtsa oli täysin sakkasta. Nyt siis ei tiedetä, onko vaiva oikeasti virtsarakossa -ja tiehyissä vai, onko munuaisten toiminassa muutoksia. Nyt Julle on ainakin kolme päivää teho-osastolla, nesteytyksessä ja jakuvassta katetrissa ja sitten hoito jatkuu sairaala-osastolla. Siis jos kaikki menee hyvin!
Kaikki kuulemma riippuu kissan sydämestä, joka on tosi kovilla.
Kauhea tilanne. Purskahdin itkuun heti polin vastaanotolla, kun hermot pettivät. Inhottaa, kun Julle eilen lähetettiin kotiin, koska nyt tilanne on täysin toinen. Mutta eihän jossittelu nyt auta...
Voi kkun eläimet jotenkin osasisvat kertoa ja kommunikoida, mihin sattuu tms. Pitää vaan seurata vierestä, kun toisella on kauheat tuskat.
Lääkäri oli melko skeptinen, sanoi kuitenkin, että kissat ovat yllättävän sitkeitä. Nyt ei auta kun toivoa parasta! (Vahtaan koko ajan puhelinta, kun lupasivat soittaa, jos jotain katstrofaalista tapahtuu..)
Onko kellään samankaltaisia kokemuksia?
Julle on aina ollut tosi pirteä, leikkisä ja hellä kissa. ja todellinen suursyömäri (painoa 7.5 kg, eikä laihdu millään). Eilisestä aamusta alkaen Julle vointi on huonontunut koko ajan. Aluksi se alkoi mouruamaan kauheasti ja yrittäessään kävellä sen takatassut ei pitäneet yhtään. Röntgenistä ei kuit. löytynyt mitään ja Julle lähti eilen kotiin Tramalan -lääkkeen kera. Lääkäri kehotti tarkkailemaan virtsaamista ja voinnin muutoksia. Julle oli illalla melko pirteä ja joi paljon. Mourusi koko ajan kuitenkin. Julle myös yritti virtsata moneen otteeseen, ei onnistumisia.
Tänä aamuna Jullen vonti oli mennyt täydellisesti huonoon suuntaan: hengitys raskasta ja pulssi korkea, Julle ei myöskään reagoinut oikeestaan mihinkään. Vein Jullen heti polille ja siellä pääsi ultraan ja otettiin myös verikokeet. Yhteenveto: virtsatietukos ja sydämen heikko kunto (elektrolyytit huolestuttavat). Jullen virtsarakko tyhjennettin heti, ja virtsa oli täysin sakkasta. Nyt siis ei tiedetä, onko vaiva oikeasti virtsarakossa -ja tiehyissä vai, onko munuaisten toiminassa muutoksia. Nyt Julle on ainakin kolme päivää teho-osastolla, nesteytyksessä ja jakuvassta katetrissa ja sitten hoito jatkuu sairaala-osastolla. Siis jos kaikki menee hyvin!
Kaikki kuulemma riippuu kissan sydämestä, joka on tosi kovilla.
Kauhea tilanne. Purskahdin itkuun heti polin vastaanotolla, kun hermot pettivät. Inhottaa, kun Julle eilen lähetettiin kotiin, koska nyt tilanne on täysin toinen. Mutta eihän jossittelu nyt auta...
Voi kkun eläimet jotenkin osasisvat kertoa ja kommunikoida, mihin sattuu tms. Pitää vaan seurata vierestä, kun toisella on kauheat tuskat.
Lääkäri oli melko skeptinen, sanoi kuitenkin, että kissat ovat yllättävän sitkeitä. Nyt ei auta kun toivoa parasta! (Vahtaan koko ajan puhelinta, kun lupasivat soittaa, jos jotain katstrofaalista tapahtuu..)
Onko kellään samankaltaisia kokemuksia?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tilanteenne kuulostaa kamalalta :( Rakastan aivan valtavasti kissoja ja sydämeni hypähti muutaman kerran todellakin epätahtiin, kun luin juttuasi :S Toivon teille onnea ja että Julle-rassu selviää ja paranee :)
Pidän peukkuja :)
Oi, todella ikävä kuulla :(
Mun kissani kuoli pari viikkoa sitten tuon virtsatietukoksen jälkiseurauksiin.
Kipulääkkeenä meilläkin oli Tramalia, ja sitten muina lääkkeinä kahta eri antibioottia. Lääkkeet olivat olleet käytössä jo 1,5 vkoa, kun kissani alkoi mennä huonompaan suuntaan eräänä iltana. Soitin heti päivystykseen, ja sieltä sanoivat, että tulisin aamulla jos oireet jatkuvat. Aamulla kissa kuitenkin oli tajuttomana ja veti viimeiset henkäyksensä sylissäni :´(
Oma kissani ei edes mourunnut kipuaan. Illalla sitten alkoi oksentaa, mutta sain veden pysymään sisällä, joten en osannut arvata että tilanne oli niin vakava. Nyt poden itsesyytöksiä siitä, että en lähtenyt silloin illalla päivystykseen. Onneksi sait oman kisusi parhaaseen mahdolliseen hoitoon. Toivon että selviää, pidän peukkuja. Mutta kaikissa tapauksissa tsemppiä kamalasti, tiedän kuinka sydämenmurskaava tuo tilanne on :(
Mitä oireita sun kissalla oli?
Nyt jälkeenpäin ajatellen Julle oireet ovat sopineet tosi hyvin virtsatiekiviin -tai tukokseen. Se on jo pitkään pissiny esim. vaatekasojen ja kenkien päälle. Ja se on aina ollut nuolemassa alapäätään. Tietämättömänä en osannut yhdistää näitä kahta toisiinsa. Ja nyt sitten ollaan tässä tilanteessa. Toisaalta on sellainen olo, että Jullen elämänmatka on nyt tässä ja on hyvä, että sillä ei ole lääkkeiden vuoksi enää kipuja ja tuskia. Taas toisaalta haluan pitää viimeiseen asti toivoa yllä, koska Julle on vasta 4 -vuotias.
Siltikin olen päättänyt, että jos Jullen matka on tässä, niin se haudataan Hietaniemeen, pieneläinten hautuumaalle. Saa ainakin arvoisensa lepopaikan, kun on auttanut mua niin monessa. On se uskomatonta, kuinka paljon eläin voi antaa ja sille voi tuntea antavansa.
Juuri noita samoja oireita. Muuton jälkeen alkoi pissailla vaatekasoihin ja lattialle. Silloin vein ensimmäistä kertaa lääkärille, joka diagnosoi virtsatulehduksen johon saatiin antibioottikuuri. Syötiin myös liuotusruokaa, mutta oireet vaan jatkuivat. Pissasi vähän ja vaikeasti. Käytiin uudelleen lääkärissä, ja rakko puristettiin tyhjäksi uudelleen, ja saatiin uudet antibiootit. Kolmas reissu olikin sitten päivystykseen, jossa todettiin, että virtsaputki oli täysin tukossa, katetroitiin ja annettiin tuo erittäin voimakas kipulääke (tramal), jonka toivottiin laukaisevan se kipu jota koki kun yritti pissata. Kissan rakko on tyhjennettävä vaikkapa sitten katetroimalla vähintään kerran 24 tunnissa, ellei se itse pysty sitä tyhjentämään. Eli sitten seuraavana päivänä mentiin taas päivystykseen (oli viikonloppu, siksi rampattiin päivystyksessä), jossa eläinlääkäri tunnusteli kissan rakon ja sanoi, että ei katetroida tällä kertaa, koska rakko oli vain puolitäysi ja kisulla oli päässyt pissa kuljetuskoppaansa. Mentiin kotiin taas. Samat oireet vaan jatkuivat ja jatkuivat. Kissa sitkeästi kykki hiekkalaatikolla 10 minuuttia kerrallaan yrittäen ja pissaili kolikon kokoisia pissoja ympäri kämppää. Välillä onnistuikin pissaamaan isompia pissoja, ja ehdin jo huokaista helpotuksesta, että kisu on vihdoinkin paranemassa.
Sitten aika yllättäin illalla kissa oksensi lääkkeensä ja ruokansa parikin kertaa, mutta sain veden pysymään sisällä. Päivystyksestä sanoivat, että toisin kissan seuraavana päivänä jos ei ruoka vieläkään pysyisi sisällä. Suhteellisen rauhallisin mielin menin nukkumaan, ja heräilin tarkistamaan kissan kunnon parin tunnin välein. Joskus aamuviideltä sitten kun menin katsomaan niin oli kissaparka mennyt tajuttomaksi. Sylissä ehdin pitää n. 10 minuuttia ennen kuin kuoli. Mun kissani oli myös vain 3-vuotias :(
Kovaa se iski, ihan riittämätön olo, vaikka puhelimessa lääkäri sanoi, ettei noille aina mitään voi. Kaikki mahdollinen kuitenkin tehtiin, mutta jotenkin vaan ei reagoinut lääkkeisiin niin kuin toivottiin. Avattavaksi en kissaa vienyt, joten hieman jäi arvoitukseksi mikä lopullinen kuolinsyy oli.
Ensimmäinen viikko meni itkiessä ja surressa. Surua jotenkin korostaa se, että minulla jäi toinen kissa joka on melkoisen masentunut kaverinsa menetyksestä. Olen nyt sille alkanut etsiä tyttöpentua kaveriksi, jospa se tuosta piristyisi. Nyt se vain nukkuu, ja herää oikeastaan vain syömään. Kehrännyt on sylissä vain muutaman kerran toisen kuoleman jälkeen.
Toivottavasti löytyy pentukaveri pian, piristäisi itseä ja masentunutta kisua.
Tulipa tekstiä. Mutta puhuminen auttaa, kukaan ei vaan jaksa kuunnella loputonta puhetta kissasta ja sen kuolemasta. Jos susta tuntuu, että haluat purkaa sitä pahaa oloa, niin mä voin kyllä "kuunnella" sähköpostitse tai mesessä.
Vaikka sitä ehtii valmistautua ajatukseen siitä menetyksestä, niin se suru kyllä muistuttaa itsestään todella kauan. Kotoa löytyy kissanleluja, vahingossa kutsuu menehtynyttä kisua syömään, ja varsinkin illalla tulee helpolla itku jos kissa on tykännyt nukkua vieressä.
Tsemppiä. Ehkä kannattaa valmistaa itseään pahimpaan, mutta toivoa parasta. :)
Olen hengessä mukana ja toivon että Julle-ressu paranee pian.
Pistää kuitenkin mietityttämääm, miten ammatti-ihminen voi lähettää kissan kotiin pelkän röntgenin jälkeen. Ensimmäisenähän se jo mullekin tulee mieleen, että jos takapää pettää niin sydämessä se vika on.
Toivottavasti hän paranee pian. Onnea ja voimia teille molemmille.
Kyllä tuo vaan pistää omankin olon alakuloiseksi,kun itselläänkin kissoja on.Toivon todella että kissasi paranee ja muistan sitä iltatrukouksessani.Tiedän millaista on elää epätietoisuudessa ja katsoa vierestä kun eläin kärsii.Niin,kunpa ne vain osaisivat kertoa että mikä vaivaa.
syöttämisellä ite saattanut sen tohon kuntoon...
Mene sinä jakamaan noita mielipiteitäsi jonnekkin muualle. Kun et asiasta mitään sen enempää tiedä, on turha heittää tollasta läppää ja syyllistää. Ja todellakin, sun kannattaa opetella asettumaan toisen asemaan ja miettiä mitä surua toinen voi kissansa sairastumisesta/kuolemasta kokea. Sulta ainakin empatia-kyky puuttuu aivan täysin. Ihan säälittää!
Kiitos vaan..
Jullen ylipainolla ei lääkärin sanojen mukaan ole mitään tekemistä sen tämän hetkisen tilan kanssa. Varsinkin leikatuille uroskissoille virtsakiviä muodostuu painosta riippumatta.
Itse lekurilta kysyin, kun mietin sen ylipainoa.
Jullea on yritetty laihduttaa vaikka millä sika kalleilla apteekiruoilla, tuloksetta. Sisäkissat ovat varsin usein kissani painoisia, lihavimpiakin. Eläinlääkäri sanoi, että sisäkissan painonhallinta on todella vaikeaa. Pitäisikö sitten olla ruokimatta kissaa? Jos antaa joka tapauksessa minimiannoksen päivittäin. Silloinhan kissa ainakin voi huonosti, verensokeri laskee yms.
Ja Julskun sydämen huonokuntoisuus johtuu virtsamyrkytyksestä. Ei ylipainosta.
...
Tervepä terve.
Justiinsa tulin Jullea katsomasta. Vieläkin on teholla. Julle oli niin säälittävän näköinen siellä häkissä, voi kyllä ihan hyvin.
Jullen sydän on hyvässä kunnossa ja hengitysäänet normalisoituneet. Jullella on vieläkin kestokatetri ja kissan pylly oli ihan pissanen ja koko koppi=) Eli pissaa virtaa koko ajan. Jullella on myös rasvamaksan esiaste, eli on tosi tärkeää saada se syömään tarvittavan verran. Jullella on tietenkin kauluri kaulassa, ja se on kyllä ihan masentunut siitä. Päästin Julskun liikkumaan vapaasti lattialla ja otin siltä kaulurin pois. Se käppäili ympäri huonetta ja oli utelias. Yritti tunkeutua häkkien alle, kömpi kaappiin yms. Tarjosin Jullelle sekä märkäruokaa että kuivamuonaa. Märkäruoka ei kiinnostanut yhtään, mutta kuivaa Julle söi puoli purkkia. Tosin purkit on tosi pieniä. Eli se piristyi heti kun sai kaulurin pois. Yritti paljon myös nuolla takatassujaan, onneksi se ei näyttänyt olevan kiinnostunut katetrista.
Asia, mistä huolestuin, oli kun Julle yritti pissata ihan joka paikkaa, vaikka sillä oli se katetri. Pystyykö kissat pinnistämään pissaa vaikka niillä on katetri? Huolestuin myös, kun sen pissa oli tosi veristä. Yhdessäkin pienessä lätäkössä suurin osa oli verta. Pelottaa, että se veri johtuu siitä, kun se yrittää pinnistää pissiä ulos ja jos se katetri samalla raapii sitä virtaputkea. Onkos kellään kokemusta ton veren vaarallisuudesta? Hoitaja kyllä sanoi, että se veri johtuu siitä, kun virtsakivet on haavoittanut sen virtsarakkoa -ja tiehyitä. Ja pitäsi kyllä parantua. Tuntuu vaan niin oudolta se pissimisen yrittäminen ja veri. Äh...
Jullelle on jäänyt vielä virtsaputkeen niitä virtsakiviä, joita nyt yritetään liuottaa ruoalla. Jotain a/d -ruokaa se syö.
Vaikka lääkäri tänään kertoi, että Julle luultavimmin selviää tästä, niin silti olen koko ajan stressaantunut ja pelkään, että jotain yht'äkkistä tapahtuu. Nyt esim. rupesin funtsimaan sitä verta, ja sitä kuinka normaaleissa rajoissa se verentulo on.
Huomenna Jullen ainakin lääkärin tämänpäiväisten puheiden perusteella pitäisi päästä sisätautien osastolle ja katetrista yritetään vierottautua. Toivottavasti Julle onnistuu pissimään itse. Siitä voi muuten kuulemma kehkeytyä oikea katetrikierre, joka voi johtaa leikkaukseen. Leikkauksessa joko avataan kissan vatsapeitteet ja huuhdellaan sitä kautta virtsarakko tai sitten kissan virtsatie jollain tavalla amputoidaan ja sille tehdään avanne. Mitäköhän sekin sitten käytännössä tarkoittaa?
Onhan tämä tosi kallista puhaa, mutta sen arvoista. Teho-osastolla vuorokausi maksaa 110e toimenpidemaksut ja lääkitykset. (Jullella menee jatkuvasti suoraan suoneen). Sairaalaosasto maksaa vain 20 e/vrk. Pieni hintaero=)
Toivottavasti homma toimii jatkossakin Jullen osalta yhtä hyvin kuin tähän asti.
Jos jollain on kokemusta tämän tason virtsaongelmista kissoilla, niin olisi todella mukava jakaa kokemuksia.
T. Jullen mamma
Minulla 4-vuotias kolli, jolla virtsakivet todettiin jo 2-vuotiaana, eli tosi nuorena. Pissassa oli verta mukana usein ja kerran rakko oli lääkärin mukaan appelsiinin kokoinen, koska kissa ei saanut pissattua ollenkaan. Katetroitiin lääkärissä ja annettiin lääkekuuri ja määrättiin muistaakseni s/d ruokavaliolle, joka liuottaa virtsakiviä. Mitään muuta ruokaa ei saanut antaa. Pissanäytteitä kuskailin useampaan otteeseen ja jos verta löytyi, lääkekuurikin uusittiin.. Pissan väri vaihteli vaalean oranssista ihan verisen punaiseen. Tuntui ettei vaivasta päästä koskaan eroon. Nyt kissa on kuitenkin ollut terveenä jo yli vuoden ja on siis luultavasti loppuelämänsä ruokavaliolla joka estää virtsakiviä syntymästä. Juo paljon ja pissaa valtavia hiekkamöykkyjä laatikkoon.=) Olen kuitenkin uskaltautunut silloin tällöin antamaan kalaa, mutta muuten poitsu syö pelkkiä c/d- tai walthamin urinary s/o- kuivamuonia. Eli jos verta pissasta löytyy, on se merkki jostain, mutta vaarallisempaa on se jos kissa ei pissaa ollenkaan. Se menehtyy nopeasti, jos rakkoa ei saa tyhjennettyä. Voi myös olla että virtsaputki on katetrin takia niin kovilla, että verta tulee sen vuoksi. Kun en lääkäri ole, en uskalla lähteä arvailemaan. Julle on kuitenkin nyt hoidossa ja saa varmasti parhaan mahdollisen hoidon.
Voimia sinulle Jullen kanssa! =)
Julle kotiutui perjantaina. Sillä on vieläkin virtsakiviä/kiteitä rakossa, kuulemma jotenkin segmentoituneina. Eli kissa ravaa laatikolla alvariinsa ja tekee pieniä pissoja. Muuten Julle on pirteä, tyytyväinen ja leikkisä...!
Ainut ongelma tällä hetkellä on sen syönti: mikään ei oikein maistu. Ollaan kokeiltu oikeastaan kaikkia virtsakiviä liuottavaa ruokaa. Ainut, mitä kissa syö VÄHÄN, on juuri nuo Walthamin Urinary raksut. Sillon tällöin suostuu syömään myös pateeta, jos ujuttaa pieniä paloja lattialle nenun eteen. Tosi rasittavaa...
Eilen aloitettiin osittainen pakkoruokinta: 20ml:n ruiskulla vesi-märkäruokaseosta suupielestä nieluun. Ei voi muuta, pakkohan sen on syödä tarpeeksi. Tosi vaikeaa vaan mitata sen päivittäinen energian tarve, kun se syö vähän kaikkea. Luulen, että sille kehittyy jonkinlainen kompleksi ruokaa kohtaan, kun se on ns. pakonomaista. Ell vaan totesi, että parempi sekin kuin syömättömyys.
On meillä ollut poikaystävän kanssa "hauskaa" yrittää saada ruiskuruokinta toimimaan, kun tuloksena on järkyttävä sotku, kun vaatteet, lattia ja kissa on lopulta ihan kissan ruoassa. (Ei muuten tuoksu kauhean hyvältä). =)
Toivottavasti kissa aloittaa kohta syömään omatoimisesti.
Että näin meillä...
kuulla, että Julle voi nyt paremmin. Seurailin täältä sivusta teidän sairaalajaksoa, rankaahan tuo on molemmille. Paremmalta nyt näyttää, ja voihan Jullen syömättömyys johtua ihan siitä, että on uusia raksuja, ja kestää aikansa. Mutta tosi on, että ruokaa ja nestettä pitää saada ettei kuivu liikaa. Itse olen pakkosyöttänyt ja juottanut jo edesmennyttä (13.10.06) kisuamme, kun oli tuota munuaisvaivaa, niin neste oli ehdotonta. Viivi onneksi tykkäsi ruuttajuottamisesta, oikein innostui kun otin vesiruutan esille, juoksi vastaan :)