Haluaisin kuulla vähän kokemuksia siitä, paljonko vauvanne suunilleen itkevät päivässä? Ja onko tuo itkun määrä teistä paljon vai vähän? Missä tilanteissa vauvanne yleensä itkevät, ja kestääkö kauan saada rauhoittumaan? Mitä yleensä itse teette, kun vauva itkee, millä konsteilla yritätte rauhoittaa?
Meillä poika on nyt 11kk, ja itkee päivittäin n. 1-2 tuntia. Tämä on mielestäni jo aika vähän, mutta tietysti toivoisin, että itkun määrä tästä vielä vähenisi. Poika itkee aamulla heti kun herää, hän itkee kun näkee että äiti laittaa hänelle ruokaa ja hän joutuu vähän odottamaan. Hän itkee kun vaihdetaan vaippaa ja puetaan. Hän itkee kun hän ei saa ottaa jotain (esim. kännykkää), tai jokin tavara otetaan häneltä pois. Kova raivari tulee, kun häneltä kieltää jotain, esim. repimästä kukkaa. Poika itkee jos jää hetkeksikään yksin, eli äiti menee vaikka vessaan. Nukkumaan mennessä on suurimmat itkut, sekä päivä- että yöunille mentäessä.
Itku yleensä loppuu, kun hänelle antaa esim. jonkun mielenkiintoisen tavaran käteen, tai alkaa innostuneesti leikkiä hänen kanssaan. Tutti auttaa myös. Nukkumaanmeno ei onnistu ilman maitopulloa ja tuttia. Nykyisin syliin ottaminen ei rauhoita, vaan päinvastoin!
Eli vaikka poika itkee usein, niin ei yleensä kovin pitkään kerrallaan. Ihan pienenä itki n. 6-8 tuntia päivässä, eli melkein aina kun ei syönnyt tai nukkunut. Silloin itkuun auttoi vaan vauvan kantaminen, ja joskus tutti.
Meillä poika on nyt 11kk, ja itkee päivittäin n. 1-2 tuntia. Tämä on mielestäni jo aika vähän, mutta tietysti toivoisin, että itkun määrä tästä vielä vähenisi. Poika itkee aamulla heti kun herää, hän itkee kun näkee että äiti laittaa hänelle ruokaa ja hän joutuu vähän odottamaan. Hän itkee kun vaihdetaan vaippaa ja puetaan. Hän itkee kun hän ei saa ottaa jotain (esim. kännykkää), tai jokin tavara otetaan häneltä pois. Kova raivari tulee, kun häneltä kieltää jotain, esim. repimästä kukkaa. Poika itkee jos jää hetkeksikään yksin, eli äiti menee vaikka vessaan. Nukkumaan mennessä on suurimmat itkut, sekä päivä- että yöunille mentäessä.
Itku yleensä loppuu, kun hänelle antaa esim. jonkun mielenkiintoisen tavaran käteen, tai alkaa innostuneesti leikkiä hänen kanssaan. Tutti auttaa myös. Nukkumaanmeno ei onnistu ilman maitopulloa ja tuttia. Nykyisin syliin ottaminen ei rauhoita, vaan päinvastoin!
Eli vaikka poika itkee usein, niin ei yleensä kovin pitkään kerrallaan. Ihan pienenä itki n. 6-8 tuntia päivässä, eli melkein aina kun ei syönnyt tai nukkunut. Silloin itkuun auttoi vaan vauvan kantaminen, ja joskus tutti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla tuli tuosta itkusta taas mieleen, että mitäs muutakaan se lapsi tekisi - kun ei osaa vielä puhua :) Eiköhän se sitten vähene, kun ei tarvii enää parkua vaan osaa sanoakin jotain. Miettikääs, jos ei itse osattaisi puhua vaan pelkästään pitää ääntä, niin kyllähän noita tilanteita löytyisi jatkuvasti joissa tarttis vähän parkasta.
Kaipaat varmaan niitä kokemuksia saman ikäisistä vauvoista, mutta tuli vaan mieleen tämä mitä kirjoitin.
" mitäs muutakaan se lapsi tekisi - kun ei osaa vielä puhua"
meillä ainakin kovasti jokeltelee ja kiljahtelee.tyttö 5kk ja itkee alle tunnin päivässä.helppo lapsi
Toki, mutta jos vauvalle tulee paha mieli äidin vessaan menosta, ehkä se sitten ennemmin itkee kuin jokeltelee..
itkevät noin kaksi tuntia vuorokaudessa. Tämä voi olla raivoisaa ja painottunut tiettyyn aikaan, esim iltaan, tai se voi olla tasaista pikkukitinää pitkin päivää.
Meillä 10-kuinen on ollut kitisijä ja vaativa tyyppi, isommat raivot saanut, jos ei ole joku pitänyt seuraa ja saanut tahtoa läpi. Olipa vaihe, että meinasi ihan alkaa komentelemaan äitiä: syön vain makuuasennossa äidin sylissä, en istu kärryissä vaan äiti kantakoon.. jne jne. Muutaman kerran kun sai läpi, alkoi kauhea huuto joka koveni vain, jos ei mennyt mammalle viesti perille. Pahasti otettiin yhteen kaupassa, kun poika huomasi akustiikan pelaavan ja ajatteli, että kyllähän minä nyt tulen syliin. Silloin ajattelin, että tuolle huudolle jos periksi erehtyy antaan, niin kohta ei tule toimeen ja tiukensin linjaa. Nyt rattaissa mennään jo sopuisasti ja syö syöttötuolissa nätisti, kun huomasi johtajuuden vaihtuneen. Silti aina väliin kokeilee rajoja.
Meillä kun liikkuminen alkoi sujua, itkuisuus väheni. Poika ei itke perään edes silloin, kun lähden viemään vaikka roskia ja jää isän kanssa (joka on tosi paljon poissa), vaikka ei elämänsä aikana ole ollut varmaan 10 tuntia erossa äidistä. Sanoi neuvolatäti, että on saanut kasvaa niin turvallisesti, että luottaa, ettei häntä jätetä. Pikemminkin hän voi jättää minut ja lähteä etsimään toisesta huoneesta hauskempaa tekemistä, kuten kaappien ja laatikoiden tonkiminen (mikä kaikki on kiellettyä). Ja kipittää reippaasti huoneesta huoneeseen etsimässä, mistä mamma löytyy, kun poistun paikalta. Voipa jopa kiusalla tuupata isin tai äidin nenän edestä makuuhuoneen oven kiinni ja estää sisäänpääsyn. Eikä itketä yhtään jäädä yksin, tajuaa jopa peräytyä, että saa oven taas auki.
Itku tulee, jos on väsynyt tai joutuu keskeyttämään jotain kivaa jonkun tyhmän jutun kuten pottailun tai iltapesun tai pukemisen takia. Tai jos äiti kieltää kiipeilyn kuumaa hellaa vasten tai seisomaan nousun syöttötuolissa. Jos ei saa puhelinta, leikkiä sähköjohdoilla, hakata stereoita, syödä paperia tai käteen jotain mielenkiintoiselta näyttävää esinettä, jota tavoittelee. Liian pitkään paikallaan oleminen esim ostoksilla, tai sitteriin sidottuna mamman silittäessä tai kokatessa aiheuttaa huutoa. Tai jos on jotenkin ymmärtänyt (vaikka vahingossa laulanut yhden sanan kylpylaulusta tai lukenut kirjasta) pääsevänsä kylpyyn eikä vesi valu välittömästi. Tai jos äiti tai isi ei nosta 338. kertaa pilttipurkin kantta lattialta samalla syönnillä vain jotta saa heittää sen takaisin lattialle. Tai lautanen otetaan pois kun hakkaa sitä pöytään niin, että järki lähtee. Joutuu odottamaan kurkkua, leipää tai muuta herkulta näyttävää makupalaa, minkä näkee pöydässä tai jollakulla. Ja etenkin, jos havaitsee nukkuvansa yksin. Tai joutuu lopettamaan leikit ja lähtemään nukkumaan -jo yhdeltä yöllä!- eikä äiti ja isi ollenkaan ole kiinnostuneita painiotteluista ja kalkatuksesta sängyssä eikä saa kontata sängystä pää edellä lattiaan...
Ankea maailma.
itkee sen hetken jos on nälkä ja menee maitoa lämmittäessä hieman aikaa, kun herää ulkona päikkäreiltä siihen asti kun menen nostamaan hänet sieltä ja alkaa kitisemään kun alkaa väsyttämään... mutta varsinaisesti sitä itkua ei tule päivän aikana kuin about 5-10 min jos sitäkään. tyytyväinen on, ainakin tähän asti. palataan asiaan kuukauden päästä, vauvoista kun ei koskaan tiedä mitä ne seuraavaksi keksii...;=)
En ole laskeskellut ajan kanssa,mutta mielestäni poitsu ei "turhaan" itkeskele.
Siis toki meillä itketään,mutta mielestäni ihan normaaleissa tilanteissa.
Eli ollaan väsyneitä = uniaika syystä tai toisesta mennyt pitkäksi, puetaan ulkovaatteita = ilmeisesti kestää liian kauan, ei saa mitä tahtoo = normaalia rajojen kokeilua, tylsistyy = huono sää, ei voi olla ulkona "kunnolla" tai jos äiskä ei tee ruokaa tarpeeksi nopeesti, satuttaa itsesnä = kaatuu ja kopsahtelee, joskus herätessään itkee,jos hänen mielestään äiskä ei ole tullut tarpeeksi nopsasti luokse.
Muutoin jos poika itkee, sen voin lukea sitten sairauden piikkiin.