Osa-aika työttömyys?

Totta joka sana. Tein tuossa taanoin "pätkätöitä" ja sain palkkaa 1,10 € enemmän, kuin mitä päiväraha tuolta jaksolta oli. Työmatkakulut tietty tuli ylimääräisenä kustannuksina tuolle ajalle. Joten pätkätyöansioni oli minulle "negatiivinen". Seuraavaksi sitten Kela tiputti päivärahani 2 kuukaudeksi 8,25€/pvä. Eli ei ainakaan kannata olla AHKERA!

Kirjoitusten ajankohdista olen päätellyt töissä olevien ajankäyttöä!
Viikonpäivistä voi myös päätellä jotain.

Viimeisessä, vakinaisessa työpaikassani firman tehokonttoristi ylläpiti imagoaan, paitsi ahkeralla tietsarityöskentelyllä (pasianssit ym.) myös jäämällä työajan jälkeen näiden harrastusten pariin.
Minullekin toimitusjohtaja kehaisi: Katso nyt! Siellä Pekan huoneessa pakavat vielä valot. Kyllä on ahkera ja tunnollinen!
Tietenkään en kavaltanut kaveria. Eikä johtaja olisi minua uskonutkaan.

Mutta asiasta. Soviteltu päiväraha on perseestä.
Samoin ulkopaikkakunnan asumiskustannusten vähennysoikeuden puuttuminen.
Myös rajoitukset matkakustannusten vähennyksissä.

eräsN1 kirjoitti:

Totta joka sana. Tein tuossa taanoin "pätkätöitä" ja sain palkkaa 1,10 € enemmän, kuin mitä päiväraha tuolta jaksolta oli. Työmatkakulut tietty tuli ylimääräisenä kustannuksina tuolle ajalle. Joten pätkätyöansioni oli minulle "negatiivinen". Seuraavaksi sitten Kela tiputti päivärahani 2 kuukaudeksi 8,25€/pvä. Eli ei ainakaan kannata olla AHKERA!

Lue lisää

Vaimo on tehnyt pätkäöitä vuodesta -96.

Nyt jo useamman vuoden pätkätöitä kahdelle eri työnantajalle.

Niistä on kehittynyt niin pitkiä jaksoja, että työtömyysrahaa ei ole 'tarvinnut' nostaa lainkaan moneen vuoteen.

Päinvastoin, työtä olisi vaikka seitsemäksi päiväksi ja kokovuodeksi.
Nytkin saman työnantajan toimeksiantoa kestänyt puolitoista vuotta kaikkineen, joten ensi kesänä esim kesälomaa on normaali määrä.

Molemmat työt on hankittu ilmoittautumalla "vapaaehtoiseksi" työhöntulijaksi, kun tulee puute tekijästä.
yksi syy miksi tähän on päästy, on se, että vaimo on ollut joustava ja lähtenyt ilman mutinoita, kun käsky on käynyt.
Nyt se tapa suhtautua työhön on kantanut toivotun hedelmän ja työjaksot ovat pidentyneet ja hänelle opetetaan uusia valmiuksia, että voi samassa paikassa tehdä yhä useamman sairas-,äitiys- tai vuosilomalla olevan työt.
Tämäkin vuosi kulunut vuorotteluvapaan korvaajana ja niitä on 'osunut' jo tähän kymmenen vuoden "työttömyysjaksoon" kolme kpl. toisessa työpaikassa kaksi ja tämä on tässä myöhemmin mukaan tulleen työnantajan pestistä.

Aktiivisuus ja positiivinen asenne työhön ja ennenkaikkea työyhteisöön on se viisastenkivi, millä selviää pitkälle.Tietysti pitää myös olla malttia odottaa, että tekemisen malli huomataan muutenkin, kuin 'puheissa'.

ps. Tämä on ollut mahdollista pelkästään peruskoulupohjalta, kolmen lapsen äidiltä, joten eiköhän se onnistu melko monelta muultakin henkilöltä, jolla on suunnitelma, päämäärä ja malttia odottaa ja kehittää oma konsepti täystyöllisyyteen.

jk.hän on edelleen 'työtön työhakija', ja täyttää joka kuukausi liittoon lapun:työssä, työssä,työssä,ty.....jne.
Mutta 'titteleistä' viis, tärkeää on se miten todellinen elämä pyörii, ei mikään muu.

emw34 kirjoitti:

Vaimo on tehnyt pätkäöitä vuodesta -96.

Nyt jo useamman vuoden pätkätöitä kahdelle eri työnantajalle.

Niistä on kehittynyt niin pitkiä jaksoja, että työtömyysrahaa ei ole 'tarvinnut' nostaa lainkaan moneen vuoteen.

Päinvastoin, työtä olisi vaikka seitsemäksi päiväksi ja kokovuodeksi.
Nytkin saman työnantajan toimeksiantoa kestänyt puolitoista vuotta kaikkineen, joten ensi kesänä esim kesälomaa on normaali määrä.

Molemmat työt on hankittu ilmoittautumalla "vapaaehtoiseksi" työhöntulijaksi, kun tulee puute tekijästä.
yksi syy miksi tähän on päästy, on se, että vaimo on ollut joustava ja lähtenyt ilman mutinoita, kun käsky on käynyt.
Nyt se tapa suhtautua työhön on kantanut toivotun hedelmän ja työjaksot ovat pidentyneet ja hänelle opetetaan uusia valmiuksia, että voi samassa paikassa tehdä yhä useamman sairas-,äitiys- tai vuosilomalla olevan työt.
Tämäkin vuosi kulunut vuorotteluvapaan korvaajana ja niitä on 'osunut' jo tähän kymmenen vuoden "työttömyysjaksoon" kolme kpl. toisessa työpaikassa kaksi ja tämä on tässä myöhemmin mukaan tulleen työnantajan pestistä.

Aktiivisuus ja positiivinen asenne työhön ja ennenkaikkea työyhteisöön on se viisastenkivi, millä selviää pitkälle.Tietysti pitää myös olla malttia odottaa, että tekemisen malli huomataan muutenkin, kuin 'puheissa'.

ps. Tämä on ollut mahdollista pelkästään peruskoulupohjalta, kolmen lapsen äidiltä, joten eiköhän se onnistu melko monelta muultakin henkilöltä, jolla on suunnitelma, päämäärä ja malttia odottaa ja kehittää oma konsepti täystyöllisyyteen.

jk.hän on edelleen 'työtön työhakija', ja täyttää joka kuukausi liittoon lapun:työssä, työssä,työssä,ty.....jne.
Mutta 'titteleistä' viis, tärkeää on se miten todellinen elämä pyörii, ei mikään muu.

Lue lisää

kun suomessa on paljon työttömiä mutta ollaan vaan huolissaa työvoimapulasta.

uuttako??? kirjoitti:

Kirjoitusten ajankohdista olen päätellyt töissä olevien ajankäyttöä!
Viikonpäivistä voi myös päätellä jotain.

Viimeisessä, vakinaisessa työpaikassani firman tehokonttoristi ylläpiti imagoaan, paitsi ahkeralla tietsarityöskentelyllä (pasianssit ym.) myös jäämällä työajan jälkeen näiden harrastusten pariin.
Minullekin toimitusjohtaja kehaisi: Katso nyt! Siellä Pekan huoneessa pakavat vielä valot. Kyllä on ahkera ja tunnollinen!
Tietenkään en kavaltanut kaveria. Eikä johtaja olisi minua uskonutkaan.

Mutta asiasta. Soviteltu päiväraha on perseestä.
Samoin ulkopaikkakunnan asumiskustannusten vähennysoikeuden puuttuminen.
Myös rajoitukset matkakustannusten vähennyksissä.

Lue lisää

käy 500 km:n päässä töissä, ja hänen matkakustanukset on kelvanneet verotukseen vähennyksiksi aina, samoin kai/muistaakseni osa vuokrastakin...hän käy kotona kahden viikon välein..

Täällä hän saisi "vain" ns. pätkätöitä, ja se merkitsisis ainaista varallaoloa, esim. muutaman työvuoron takia..hän on terveydenhoidon ammattilainen ja opiskeli nyt aikuiseksi tulonsa jälkeen ammattiinsa.

Samoin toinen sisareni opiskeli yli nelikymppisenä lähihoitajaksi, ja hän oli melkein kymmenen vuotta sellainen nöyrä lähtijä...teki aina vuosittain uusittavalla työsopimuksella 7 vuotta töitä kuntaliiton terveydenhoito yhtymälle, ja nyt pari vuotta sitten hänet vihdoin vakinaistettiin - hän on vajaa vuoden minua nuuorempi...

Eli sitkeydellä ja kovalla yrittämisellä kovankin onnen voittaa..mie uskon..

Pääkaupunkiseudulla olisi tätä hoitoalan työtä mistä ottaa...

Pirrejuupas kirjoitti:

käy 500 km:n päässä töissä, ja hänen matkakustanukset on kelvanneet verotukseen vähennyksiksi aina, samoin kai/muistaakseni osa vuokrastakin...hän käy kotona kahden viikon välein..

Täällä hän saisi "vain" ns. pätkätöitä, ja se merkitsisis ainaista varallaoloa, esim. muutaman työvuoron takia..hän on terveydenhoidon ammattilainen ja opiskeli nyt aikuiseksi tulonsa jälkeen ammattiinsa.

Samoin toinen sisareni opiskeli yli nelikymppisenä lähihoitajaksi, ja hän oli melkein kymmenen vuotta sellainen nöyrä lähtijä...teki aina vuosittain uusittavalla työsopimuksella 7 vuotta töitä kuntaliiton terveydenhoito yhtymälle, ja nyt pari vuotta sitten hänet vihdoin vakinaistettiin - hän on vajaa vuoden minua nuuorempi...

Eli sitkeydellä ja kovalla yrittämisellä kovankin onnen voittaa..mie uskon..

Pääkaupunkiseudulla olisi tätä hoitoalan työtä mistä ottaa...

Lue lisää

Hoitaakseni tehtäväni minun olisi ollut mentävä julkisilla sunnuntaisin.
paluu olisi onnistunut myöhään perjantai-iltaisin.

Sain vähentää halvimman julkisen mukaan vaikka oman auton käyttö oli välttämätön jos halusin olla perheen kanssa vielä sunnuntain.

Matkaa 6 vuotta 125km ja 1 vuoden 245km.

Imatran verotoimisto teki kuvaamani ratkaisun.
Vuokrista ei penninkään vähennystä.

Pätkät mukavampia koska enemmän vapaa-aikaa, itse voi säädellä joissain rajoissa tekemisiään, askareet mielenkiintoisia ja ansio/päivä paljon parempi kuin vakituisessa työssä.

Lisäetuna "pehmeä", 5:n vuoden lasku pätkien kautta työttömyyseläkkeelle.

uuttako??? kirjoitti:

Hoitaakseni tehtäväni minun olisi ollut mentävä julkisilla sunnuntaisin.
paluu olisi onnistunut myöhään perjantai-iltaisin.

Sain vähentää halvimman julkisen mukaan vaikka oman auton käyttö oli välttämätön jos halusin olla perheen kanssa vielä sunnuntain.

Matkaa 6 vuotta 125km ja 1 vuoden 245km.

Imatran verotoimisto teki kuvaamani ratkaisun.
Vuokrista ei penninkään vähennystä.

Pätkät mukavampia koska enemmän vapaa-aikaa, itse voi säädellä joissain rajoissa tekemisiään, askareet mielenkiintoisia ja ansio/päivä paljon parempi kuin vakituisessa työssä.

Lisäetuna "pehmeä", 5:n vuoden lasku pätkien kautta työttömyyseläkkeelle.

Lue lisää

matkustelee junalla; saa nukkua yövuoroputken jälkeen tulomatkat, siten säästyy voimia ja aikaa..

Raskastahan se hänelle on olla kotoa poissa; vieraalla paikkakunnalla yksin, ei kerkiä elämään "kunnon" oikein kummassakaan paikassa, kotona, eikä työpaikkakunnallakaan...

Pirre* kirjoitti:

matkustelee junalla; saa nukkua yövuoroputken jälkeen tulomatkat, siten säästyy voimia ja aikaa..

Raskastahan se hänelle on olla kotoa poissa; vieraalla paikkakunnalla yksin, ei kerkiä elämään "kunnon" oikein kummassakaan paikassa, kotona, eikä työpaikkakunnallakaan...

Lue lisää

"Poissaolovuosinani" penskat kävivät yläasteen loppuun, samoin lukion ja armeijan sekä menivät opiskelemaan Helsinkiin.
MUTTA! Kun sitten mittani tuli täyteen ja palasin kotipaikkakunnalle, ensin määräaikaiselle keikalle. Sitten kokoaikatyöttömäksi niin parin kuukauden kuluttua rupesi vaimoni hilseilemään:

-Ruokaa saa kantaa selkä vääränä (on kortti ja pihassa auto)!
-Vaatteita likaantuu!
-Paikat sotkeentuu!
-Tiskiä tulee hirveesti!
Ym.

Sitten työttömänä, kotona ollessani, tein tietenkin hommat vaatteita lukuun ottamatta.
Kyllä se puolisokin siitä rauhoittui.
Myöhemmin kehui että viikot olivat niin leppoisia ja hiljaisia.
Minun lähdettyä maanantaiaamuna hänen ei tarvinnut kotitöihin tarttua.
Vahti painoaan, söi työpaikallaan ja kotona ainoastaa aamuteen ja illalla hedelmiä.

Jos uskoisi niin kyllä me kotoa käsin puutetta torjuvat äijät ollaan hirveitä!?

Pirre* kirjoitti:

matkustelee junalla; saa nukkua yövuoroputken jälkeen tulomatkat, siten säästyy voimia ja aikaa..

Raskastahan se hänelle on olla kotoa poissa; vieraalla paikkakunnalla yksin, ei kerkiä elämään "kunnon" oikein kummassakaan paikassa, kotona, eikä työpaikkakunnallakaan...

Lue lisää

jäi sana pois..mutmut..se siittä..

uuttako??? kirjoitti:

"Poissaolovuosinani" penskat kävivät yläasteen loppuun, samoin lukion ja armeijan sekä menivät opiskelemaan Helsinkiin.
MUTTA! Kun sitten mittani tuli täyteen ja palasin kotipaikkakunnalle, ensin määräaikaiselle keikalle. Sitten kokoaikatyöttömäksi niin parin kuukauden kuluttua rupesi vaimoni hilseilemään:

-Ruokaa saa kantaa selkä vääränä (on kortti ja pihassa auto)!
-Vaatteita likaantuu!
-Paikat sotkeentuu!
-Tiskiä tulee hirveesti!
Ym.

Sitten työttömänä, kotona ollessani, tein tietenkin hommat vaatteita lukuun ottamatta.
Kyllä se puolisokin siitä rauhoittui.
Myöhemmin kehui että viikot olivat niin leppoisia ja hiljaisia.
Minun lähdettyä maanantaiaamuna hänen ei tarvinnut kotitöihin tarttua.
Vahti painoaan, söi työpaikallaan ja kotona ainoastaa aamuteen ja illalla hedelmiä.

Jos uskoisi niin kyllä me kotoa käsin puutetta torjuvat äijät ollaan hirveitä!?

Lue lisää

- hyväänkin...
Tarkoitan (tietenkin:) viikkosinkkuutta, ei ole aivan helppoa tottua uudelleen, tai aloittaa ihan alusta sitä auvvoista, ja rinnaikkain elettävää avioelämää...kuullut vain joskus, kun on ollut näitä reissumiehiä suvussakin..

Toinen sopeutumisen paikka on ollut toisen puolison kotiutuminen kokonaan työelämästä, sairauden- tai työttömyyden takia.
Alussa tuntui, että toinen on aina käkkelehtimässä siinä jaloissa...:)), ettei mitään rauhaa ikinä...

Tuntuu joskus että tämä elämä on ikkuista uutteen sopeutumista...ja niinkai se loppujen lopuksi onkin..

Pirre* kirjoitti:

- hyväänkin...
Tarkoitan (tietenkin:) viikkosinkkuutta, ei ole aivan helppoa tottua uudelleen, tai aloittaa ihan alusta sitä auvvoista, ja rinnaikkain elettävää avioelämää...kuullut vain joskus, kun on ollut näitä reissumiehiä suvussakin..

Toinen sopeutumisen paikka on ollut toisen puolison kotiutuminen kokonaan työelämästä, sairauden- tai työttömyyden takia.
Alussa tuntui, että toinen on aina käkkelehtimässä siinä jaloissa...:)), ettei mitään rauhaa ikinä...

Tuntuu joskus että tämä elämä on ikkuista uutteen sopeutumista...ja niinkai se loppujen lopuksi onkin..

Lue lisää

Puolisen vuotta kotiin jäämiseni jälkeen myös vaimo lopetti töissä käymisen.
Pienipalkkaiselle, osa-aikaiselle se oli helppo ratkaisu.
Tilanne olisi ollut täysin älytön.
Toisella on aikaa ja toinen roikkuisi työn syrjässä kiinni. Ei tule mitään!
Nyt on ollut viisi vuotta aikaa harrastaa ja matkustella yhdessä ja erikseen. Etupäässä yhdessä.
Välillä vaimo erikseen.

Ainoa sopeutumisen paikka on ollut suhtautuminen juhlapyhiin.
Niiden merkitys on melkeinpä kadonnut.

Työelämässä ollessa kalenterivuoden sisältö jäsensi ajan.
Juhlapyhät, lomat ym.
Nykyään vuodenajat ja niihin liittyvät matkakohdevalinnat on ainoa aikaa jäsentävä tekijä.
Onneksi ei tarvitse neuvotella työnantajan eikä työkavereiden kanssa.
Eikä laskea päiviä!

uuttako??? kirjoitti:

Puolisen vuotta kotiin jäämiseni jälkeen myös vaimo lopetti töissä käymisen.
Pienipalkkaiselle, osa-aikaiselle se oli helppo ratkaisu.
Tilanne olisi ollut täysin älytön.
Toisella on aikaa ja toinen roikkuisi työn syrjässä kiinni. Ei tule mitään!
Nyt on ollut viisi vuotta aikaa harrastaa ja matkustella yhdessä ja erikseen. Etupäässä yhdessä.
Välillä vaimo erikseen.

Ainoa sopeutumisen paikka on ollut suhtautuminen juhlapyhiin.
Niiden merkitys on melkeinpä kadonnut.

Työelämässä ollessa kalenterivuoden sisältö jäsensi ajan.
Juhlapyhät, lomat ym.
Nykyään vuodenajat ja niihin liittyvät matkakohdevalinnat on ainoa aikaa jäsentävä tekijä.
Onneksi ei tarvitse neuvotella työnantajan eikä työkavereiden kanssa.
Eikä laskea päiviä!

Lue lisää

ollut talous siinä kunnossa, että nuo ratkaisut ovat olleet mahdollisia.., vaikka on niitäkin ihmisiä, jotka ei moraalisita syistä voi jäädä töistä pois, vaan päinvastoin haluavat olla työelämässä pitempäämn kuin oisi taloudellinen tarviskaa..

Kai joillakin ei riitä mielikuvitusta ajan täyttämiseen muulla kuin työllä.., mutta nämähän ovat sellaisia arvomaailman asioita, joihin ei ulkopuolinen oikein uskalla sanoa mitään, ovat liian yksityisiä.