Miten kerron ihastuttavalle naiselle tunteistani ilman että hän ahdistuu tai pelästyy?
Tiedän, että joitain ihmisiä vastaava tilanne ahdistaa kovastikin enkä halua että hän ahdistuu.
Lohkaisen vain jotain pikaisesti enkä odota häneltä vastausta?
Hän pitää minusta, mutta tiedän, että asia ei pidemmälle koskaan ajaudu. Toivoahan aina voi.. Haluan kertoa hänelle tunteistani, koska en jaksa pitää niitä enää sisälläni.
Menköön syteen tai saveen.
Tiedän, että joitain ihmisiä vastaava tilanne ahdistaa kovastikin enkä halua että hän ahdistuu.
Lohkaisen vain jotain pikaisesti enkä odota häneltä vastausta?
Hän pitää minusta, mutta tiedän, että asia ei pidemmälle koskaan ajaudu. Toivoahan aina voi.. Haluan kertoa hänelle tunteistani, koska en jaksa pitää niitä enää sisälläni.
Menköön syteen tai saveen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niin se on, että jos ei voi olla puhumatta,sitten on puhuttava. Jos et jaksa pitää tunteitasi sisälläsi, sinun on ne ilmaistava.
Voipi olla, että kerrot asian millä tavalla tahansa, hän voi ottaa asian millä tavalla tahansa. Jos hän on aikuinen ihminen, eiköhän hän sentään toivu siitä ahdistuksesta, minkä myönteinen, pitämistä, tykkäämistä, ehkä rakastumista ilmaiseva asia voi aiheuttaa :). Jos hänellä on asiaa vastaan jotain periaatteellista, saatpahan sitten tietää senkin. Joka tapauksessa luulisi aina myönteisen "palautteen" olevan saajalleen loppujen lopuksi myönteinen asia - oli itse sitten mitä mieltä asiasta tahansa.
Sellaista se on: vaikka toisaalta sanot, että tiedät, ettei asia pidemmälle koskaan ajaudu, sinä toivot sitä.Niin tein minäkin. Tieto piti paikkansa. Tunne sanoi pitkään jälkikäteenkin, että miksiköhän siinä näin kävi. Kuka ties. Peli ainakin selvisi ja lakkasin haihattelemasta.
Rohkaistuin viestistäsi siinä määrin, että suunnittelin sananikin jo valmiiksi... Kiitos!! Kerron sitten millaisista rukkasista sain poskilleni.
Miten se sinun pelisi sitten lopulta ratkesi?
Minä kerroin hänelle tunteistani ja hän sanoi olevansa hetero. Jäin kamalasti ihmettelemään hänen elekieltään tuon jälkeen: mihin hänen flirttaamisensa perustui ja jos hän ei sitten mukamas flirtannut, mitä ne katseet, hymyt yms. olivat? En minä elekieltä yleensä aivan kamalan pieleen ole tulkinnut. Uskon sellaiseen asiaan, että jos ihmisen sanat ja elekieli ovat ristiriidassa, niin elekielen sanoma tulee tulkatuksi yleensä oikein. Ihmisten välillä elekielellä on sen verran suuri painoarvo. Puhutaan kaksoisviestinnästä: suu puhuu yhtä mutta silmät sanoo toista: kumpaa uskot? Jopa lapsi erottaa puheen ja eleet toisistaan ja tulkkaa eleet oikein (tosin pitää muistaa, että esimerkiksi silmien räpyttelykään ei aina johdu siitä, että ihminen valehtelee, vaan se voi johtua siitä tietoisuudesta, että hän olettaa ihmisten ajattelevan, että hän valehtelee :). Että ei ole helppoa meillä ihmisillä, ei.
Ehkä hän vain nautti minun huomiostani, pitämisestäni - ehkä hän tulkitsi minua väärin - mutta sitten herää kysymys, miksi? Minä en flirtannut, sillä aivan avoimesti kaikkien läsnäollessa hymyilin hänelle kuin jakoavain yms. - siis osoitin pitämistä aivan tavanomaisin keinoin. Jos hän minut tulkitsi sitten väärin, mietin, miksi hän niin teki ja mihin perustuen? Eikö hän käsittänyt, että naiset voivat pitää toisistaan kovasti ilman, että takana olisi jotain muuta kuin ystävyyttä (alkuksi nimittäin pidin hänestä hurjasti ja vasta muutaman ajan päästä rakastuin). Jos hän itse tulkitsi minut alusta alkaen niin väärin, miten se hänen seksuaalisuutensa sitten loppujen lopuiksi mahtoikaan järjestyä...Niin asia kuitenkin mielestäni sitten meni, että minun kanssani hän ei halunnut sitä asiaa jakaa ja sehän se oli pointti.
Ystäviksi jäimme - tosin ei tainnut olla kehityskelpoinen pohja sille...
Niin siinä kävi, aivan samoin kuin sinulla! Kohtalotovereita olemme.
Rakastamani nainen vannoi että ei ikinä voisi kuvitella suhdetta kanssani, mutta haluaa silti olla ystäväni.
Minullehan se sopii. Itsekin olen naimisissa.
Mutta tuo toisen harhauttaminen kieltämättä risoo vieläkin. Uskon myös niihin sanattomiin viesteihin, joita tässä on vuoden päivät toisillemme heitelty. Eikö niiden takana tosiaan ollut mitään?
Ihanaa että joku on päättänyt rohkeasti kertoa tunteistaan :) Mä itse kerroin eräällä ihanalle naiselle lähettämällä viestin. Hyvä tapa kertoa on sellainen, johon ei odota heti vastausta, koska sitä hänellä ei välttämättä ole. Jos hän pitää sinusta, hän tuskin juoksee karkuun. Anna hänen miettiä rauhassa mitä sanoa. Voi käydä niinkin, ettei hän sano mitään, mutta käytös kyllä näyttää todelliset tunteet. Anna palaa vaan rohkeasti ja kerro meille sitten kuinka kävi?! ;)
Vielä tuosta "ettei hän sano mitään, mutta käytös kyllä näyttää todelliset tunteet" - tätä leikkiä on nyt leikitty niin pitkään, että omat hermot ei kestä. En jaksa enää lukea merkkejä, eleitä ja ilmeitä, koska tuntuu että luen niitä väärin. Parempi kysyä päin naamaa! Kai.
Mutta en ole ollenkaan pahoillani jos hän pussaakin poskelle vastaukseksi!;-)
Kiitos asiallisista viesteistänne! Tuo on totta, että kannattaa jättää pakotie auki ts.eli ei odota mitään vastausta.
Flirttileikki on jatkunut jo vuoden ja kivaa on ollut tähän asti. Tämä nainen täyttää nykyään ajatukseni yli sallitun määrän. Pakko saada vihdoin jotain järkeäkin mukaan tähän tunteiden myllerrykseen.
Sanovat että kannattaa varautua pettymyksiinkin... sehän tässä pelottaakin. Mutta kuten sanoitte, miksi kukaan ahdistuisi siitä että joku tykkää...
Lupaan heti ensi viikolla kertoa miten kävi. Pikkujoulut nähkääs tulossa!;-)
Joo kerro vaan ja sitten ehdottomasti tänne kertomaan sen jälkeen! Oisitpa se mun ihastus... Meilläkin tulossa pikkujoulut ;) Mutta se on vaan toiveajattelua :(
Tunteet meni yksiin! Nyt on maailmankirjat aivan sekaisin! Se nainen oli myös ihastunut muhun, mutta ei ollut sitä uskaltanut sanoa!!!!
Voiko onnesta seota??
Ihana kuulla, että joskus näinkin voi käydä! En voi edes kuvitella miltä sinusta nyt tuntuu. Jos vain sinusta tuntuu siltä että voit kertoa, niin olisi mukava kuulla miten sen kerroit, eli millaisessa tilanteessa jne. Onnea!
Jos olet tuo "rukkasia odotellessa" kuin myös viestiketjun aloittelija, niin täytyypä iloita puolestasi.
Sama toive kuin edellä: kerro vähän tarkemmin, miten kaikki kävi ja mitä sitten tapahtui...
Niin että joko kerroit tunteistasi, uskalsitko? Itse kerroin omista tunteistani jokin aika sitten ja hmmm - ihastukseni näyttää olevan mielissään muttei koskaan ota asiaa puheeksi. On aika väsyttävää olla epätietoisuudessa mitä hän lopulta ajattelee, vai ajatteleeko yhtään mitään... ;)
Tähänhän se tilanne eteni, aivan kuin sinä *hymytyttö* sanoit:
- ihastukseni näyttää olevan mielissään muttei koskaan ota asiaa puheeksi. On aika väsyttävää olla epätietoisuudessa mitä hän lopulta ajattelee, vai ajatteleeko yhtään mitään... ;)
Olen nyt aivan samassa tilanteessa.
Mitä tehdään? Teitkö jo jotain?
Itse haluaisin vielä selvittää asiaa, mutta epäilen että nainen ahdistuu painostuksestani. Epäitietoisuus kuitenkin ahdistaa minua!
Jotenkin ärsyttää tuokin, että nainen näyttää tosiaan olevan mielissään tunteistani, mutta ei ymmärrä kuinka tilanne minua raastaa...:-(
Ei reilua. Tekisi mieli lopetta nämä mielenkiinnon osoitukset, koska en itse saa tilanteesta enää mitään. Surullista:-(
Selvitinkin tätä tilannetta tuohon johonkin viestiketjun väliin, mutta mielelläni palaan vielä asiaan... Tämä nainen ei nimittäin noin vain poistu mielestäni, on hän niin erityinen:-)
Rohkaistuin muutaman viinilasin jälkeen kertomaan hänelle mitä hänen hellät silmänsä ja hymynsä aiheuttavat minulle. Hän otti asian hyvin, liiankin hyvin. Ymmärsin jälleen kerran hänen sanansa väärin ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että hän kertoi seuraavan kerran selvin päin, että ei ikinä voisi kuvitella suhdetta kanssani, mutta pitää minusta silti kovasti.
Olen tavallaan aivan pihalla tilanteesta tällä hetkellä, mutta en jaksa välittää. Minulle riittää se että hän pitää minusta ihmisenä ja olemme ystäviä. Mieleni taustalle jäi tosin painamaan muutamat hänen sanavalintansa tuolloin humalassa, mutta jääköön...Mietiskelen niitä. Ja hymyilen itsekseni:-)
Ehkä meillä on sittenkin jotain erityistä. Elän sen turvin!:-) Vaikkakaan en odota häneltä mitään muuta kuin ystävyyttä isolla Y:llä.
Mitenkä teidän tarinanne ovat edenneet?