siis meil on ollu mutsin kaa jo vähän aikaa todella tulehtuneet välit..jos mä tuun jostain kotiin tai muuten vaan näen sitä nii se nimittelee mua suht loukkaavilla nimillä kuten lehmä tms..vaikka mä en oo tehny sille mitään tai loukannu ylipäätänsä..se sanoo olevansa myös pettynyt muhun..vaikka mitään syytä tietääkseni ei ole..missä vika?voisko joku kertoa mitä tekisin?oon jo yrittäny keskustella mut se ei onnistu,se ei kuuntele..
mutsi piikittelee
väsynyt
4621
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tervehdys!
Oletko koskaan kysynyt äidiltäsi,tiedätkö miltä minusta tuntuu?En tiedä minkä ikäinen olet,eikä sen niin väliä,,vanhemmat odottavat lapsiltaan aina kunnioitusta,mutta olen äitinä sitä mieltä että kunnioitus on ansaittava,,
lapset kunnioittavat kun heitä kunnioitetaan, ihmisinä,rakkaina lapsina,,kuunneellaan ja ollaan tukena,,mihin lapset voivat turvata jos eivät omiin vanhempiinsa,,,
Aloita sanoilla rakas äiti,,rakastan sinua juuri tuollaisena kuin olet,toivoisin että sinäkin rakastaisit minua sellaisena kun minä olen,ainutlaatuisena,,jos joskus teen virheitä niin se ei tarkoita että minä olen virhe,,
Jokaista ihmistä pitäisi kohdella siten,kuin haluaisi itseään kohdeltavan,,,etenkin kaikkein rakkaimpiaan,,,
Koita saada keskustelua äidin kans aikaseks ja jos et saa niin puhu kuitenkin asiasta jonkun läheisen ihmisen kans,älä kuitenkaan jää yksin.
Sano suoraan äidillesi, että "minusta tuntuu tosi pahalta, kun nimittelet minua noin" Ja kysy "mitä pahaa mä oon tehnyt?" Jos äitisi ei vastaa tai herää tästä, muuta tän jälkeen tapojaan, niin jo on sairasta käytöstä aikuiselta omaa lastaan kohtaan! Sori vaan, mutta pakko sanoa. En ole ikinä hyväksynyt lasten halventamista sanoin enkä teoin, he ovat ARVOKKAITA!!!
Äitisi voi olla kateellinen sinulle nuoruudestasi ja kukkaan puhkeavasta kauneudestasi, elämästäsi, joka on vasta edessä, eikä edes itse tätä tajua eikä huomaa, käyttäytyy vain sen takia näin väärin! Tämä on ihan totta mahdollista. Voit kysyä sitäkin, jos se avaisi äitisi silmät..? Toivon todella, että tilanteesi muuttuu. Kaikkein hirveintä omalle lapselle on kokea vähättelyä, nimittelyä ja ei-arvostavaa käytöstä omilta vanhemmiltaan! Lapset kun rakastavat omia vanhempiaan, niin vanhemmat ovat aikuisia ja heidän tulisi tajuta, että se arvostus ja rakkaus tulisi säilyttää eikä tuhota!
Täytyy jälleen kerran todeta, että maailma ja ihmiset ovat pahoja, ikävä kyllä.
Sä voisit vaikka kirjottaa jonku kirjeen sun äitille jossei se kuuntele. vaikka se ei jaksas heti sit lukee tai näkee et sä oot sen kirjottanu ni kyl se jossain vaiheessa sen lukee vaikka illalla ku nukut jo. kerro siinä et sust tuntuu pahalta ku sä et tiiä minkä takia se haukkuu sua. voisit kokeilla tota. :)
Mä muistan, kuinka äitini haukkui minua huoraksi, vaikka olin vasta 11v, enkä uskaltanut poikiin päin katsoakaan. Vuosi oli 1977 ja asuttiin maalla!! Olin aivan ihmeissäni, ja tämä nimittely satutti minua kauan, ja sillä oli omat vaikutuksensa sitten murrosiän käyttäytymiseenikin myöhemmin.
En ole unohtanut, mutta mielessäni anteeksi antanut, koska kukaan ei ole täydellinen.