Jos tuleva leikkaus epäonnistuu aion lopettaa itseni. Tämä leikkauksen odottaminen on ollut yhtä helvettiä kun ei ole edes varmaa tietoa milloin sinne pääsen! Jos se epäonnistuu ei jää jäljelle kuin kaksi vaihtoehtoa, joko kärsiminen tai itsari. Niistä kahdesta valitsen mieluummin itsarin kuin jään vajaakuntoisena henkiin!
Elämä pilalla
Saatanan saatana!
237854
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
ton selän kanssa ajattelin ottaa pistoolin mukaan ja leikkauksen seuraavana aamuna kun lekuri tulee kyseleen että onko jalat puutunu ja jos on niin laukaisen ettei pilaa enää muitten elämää ja sit napsautan itteni. et silleen jos joutus sinne toivottavasti ei ikinä joudu
..SANOA: JOS TE ON NIIN TYHMÄ JA AJATTELE TOMMOSTA..SITTEN ON PARAS TE TEE SE ITSARI JO!!! EN OO KUULUNUT TYHMEMPII JUTTU...KUINKA VANHA TE OO???
ON OLLUT ITTE ISO SELKÄLEIKKAUS,JA SE MENI HYVIIN! MUTTA EN VOI VAATIA ETTÄ TE TUU KUNTOON JOS TEILLE OO TOMMONEN FIILIS PÄÄLLE JO...KAUHEA! MUISTA VAAN TREENATA KUNNOLLA LEIKKAUKSEEN JÄLKEEN...SE OON A JA O!!! TE VOI OLLA VARMAA ETTÄ LEIKKAUS EPÄONNISTA JOS TE EI ON 100 % MUKANA JA HALUA PARANTAA ITTESSÄÄN!
KOITA NYT AJATTELEE REHELLISESTI JA LOPETA TOMMOSTA LAPSILLISTA AJATTELUT...TAPPAA ITTE EI PARANTA KROPPAA!!!
Kuntoon halauankin mutta jos hommat menee pieleen en enää jaksa elää. Koska silloin menee työpaikka, asunto ja kaikki muukin enkä halua muuttaa minnekään asunnottomien yömajaan.
Mitä kipu on! Kunhan koet helvetillisiä hermovauriokipuja viiden vuoden ajan, ilman toivoa paranemisesta, ilman että kipulääkkeet auttaa, tule sitten puhumaan! Kyllä tässä alkaa minullakin olla keinot loppu, niinkuin edellisillä kirjoittajilla. Iso selkäleikkaus epäonnistui, ja nyt ei ole enää mitään tehtävissä! Kun vaan sais rohkeutta jättää tämän paskan...
...että mä en tiedä mitä kipua on? sitten sä puhua väärin henkilölle...Mun selkäleikkaus meni hyviin niin että mä vielä kävelee...mutta kipuu on! Ja se mä saa elää loppuun saakka kans...mutta on ninn paljon täällä elämässä joka teke se hauska elää...pitä nyt olla vähan itte kurissa kans,ja en vaan mee se helpompi tie elämään läpii!!!Elää kun elää!!! En oo helpo...mutta ei olis elämä jos se olis lian helpoa!!
ja ajattele positiivisesti kaikesta huolimatta. Turha on surra vielä tulevaisuutta onnistumisen suhteen, mutta nykylääketiede tekee ihmeitä kuitenkin verrattuna parinkymmenen takaiseen. Lisäksi positiivisella suhtautumisellakin on vaikutuksensa mielialan lisäksi myös paranemiseen. Kysy jonohoitajalta ajankohdan edistymistä, itse soitan joka kuukausi (vähintään) ja olen tehnyt muistutuksenkin johtavalle ylilääkärille - nimittäin leikkausaika venynyt yli hoitotakuun. Parempi toivoa kuin masentua jo etukäteen!
Mulla on todettu päässä synnynnäinen epämuodostuma verisuonissa.Kahdesti on vuotanut kolmen vuoden sisällä samasta paikasta. Nyt on suunnitteella leikkaus tämän vuoden puolella.Arvaa vaan onko mielessä joka päivä tää asia, varsinkin illalla nukkumaan mentäessä.Kysynki onko jollai samanlaista kokemusta? Olisi kiva vaihtaa ajatuksia. Ja joulukin on tulossa, ei jotenkaan uskalla edes suunnitella joulua etukäteen. Suurimmaksi osaksi leikkaukset onnistuu ja tiede on niin kehittynyt nykyaikana et harvemmin epäonnistuu. Kuitenkaan ei kannata kirvestä kaivoon heittää. Positiivisuus auttaa paljon.
lapsellani todettiin pään magneettikuvassa seuraavaa: Oikealla puolella trigonumin alueella lateraaliventrikkelin takana näkyy hemosideriiniä. Radiologisesti löydös sopii kavernöösiin hamangioomaan. Oikealla puolella pikkuaivoissa on pieni venöösiksi angioomaksi sopiva muutos.
Minua kiinnostaisi tietää, millainen epämuodostuma sinulla on. Miten on laitettu magneettikuvaan? Tiedätkö onko se laskimossa vai valtimossa. Kauheaa, että tällaisesta voi joutua leikkaukseen, joten kiinnostaisi, onko sinulla samanlainen kuin lapsellani.
Mitä lääkärit sanoivat riskeistä leikkauksessa tai jos jätetään leikkaamatta?
Kiitos, jos jaksat vastata.
Minulla todettiin kolme vuotta sitten ensimmäisen kerran jolloin pääsin heti CT kuviin ja siinä huomattiin synnynnäinen muutos oikealla puolella eli jonkintapainen kasvain. Sitten otettiin magneettikuvat ja sen jälkeen tehtiin nivustaipeen kautta varjoainekuvaus. Se oli tosi työläs toimenpide. Nyt pari viikkoa sitten vuoti uudelleen ja taas otettiin CT kuvat ja siinä näkyi vuoto ja oli pysynyt ns. kasvain ennallaan. Mutta nyt ollaan siinä tilanteessa että asialle täytyy tehdä jotain. Kirurgi oli sitä mieltä että täytyy tehdä jo ennen joulua leikkaus. Nykyään kun on tiede muuttunut parempaan suuntaan et uskalletaan tehdä leikkaus. Se tehdään magneettiavo leikkauksella. Kirurgi oli toiveikas leikkauksen onnistumiseen. Sillon kolme vuotta sitten ei tullut kuuloonkaan että olisi onnistunut. Vaarana vasemman puoleinen halvaus. Olen toiveikas että tulen selviämään leikkauksesta. Mieli kyllä muuttuu tämän tästä, varsinkin iltaisin asiat ovat mielessä kovasti. Eniten ajattelen omia lapsiani ja miestäni et miten he jaksavat tämän asian kanssa. Toivon teille onnea että lapsenne saadaan hoidettua. Toivottavasti jotain sait irti.
Kiitos viestistäsi. Siinä oli paljon tietoa. Onpa lohdullista, että tiede on kehittynyt kolmessakin vuodessa noin paljon. Aiheuttiko sinulla joku toiminta sen verenvuodon vai tuliko se ihan ilman mitään erityisempää syytä? Miten pahoja vuodot olivat ja pelätäänkö, että jos ei leikata, niin voisi tulla erittäin suurikin vuoto?
Mietin esimerkiksi, että jos kolauttaisi päänsä, niin onko silloin riski saada vuoto tai voiko joku asperiini verta ohentavine vaikutuksineen olla riskialtis. Lapsethan niin helposti lyövät päänsä.
Mielelläni myös jatkossa seuraisin, mitä sinulle kuuluu ja miten leikkaus onnistui. Toivotan myös sinulle jaksamisia ja onnistumista. Ymmärrän hyvin, että sinua painaa ennen kaikkea huoli lastesi tulevaisuudesta, jos sinulle tapahtuisi jotakin. Rukoilen puolestasi (vaikken mikään superuskonnollinen olekaan).
Päänsärky tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ei minkäänlaisia ennakko varoituksia antanut. Olin lasten kanssa menossa ravintolaan syömään, en kerennyt aloittaa syömistä, sanoin lapsille et nyt äidille tuli taas järkyttävä takaraivo kipu. Lapsethan tietysti säikähtivät kauheesti et mitä äidille tapahtuu. Soitin heti ambulanssin paikalle. Vaikea mennä ennustamaan tulevaisuutta et uusiiko uudelleen. Mulla kävi kuitenkin et uusi. Ei siinä kuitenkaan kuolemaa tarvitse kuitenkaan pelätä. Lääkäri lohdutteli et se on sellaisessa paikassa et liikuntakykyyn vaikuttaa (halvaus).Voitaisiin lähetellä viestejä sähköpostilla, niin ei tarvitse koko Suomen kansan kuulla. Mikä tilanne omalla lapsellasi on tällä hetkellä? Tehdäänkö asialle mitään?
Luin netistä juuri samanlaisen jutun mikä mulla on. En vaan muista mistä sen löysin. Kirjoitin siihen et aneyrysma. Voit käydä itsekin lukemassa. Kiitos sinulle!!
Pyysit sähköpostiosoitetta. Se on [email protected]
En ole koskaan käyttänyt sitä, joten toivottavasti osaan sitten lukea viestisi. Tässä liittymässäkin on varmaan sähköposti, mutta mieheni käyttää sitä.
Lapseni tilanne on epäselvä. Kävimme ensin lastenlääkärin lähetteellä magneettikuvassa, jota sitten menin näyttämään terveyskeskuslääkärille, joka sanoi, ettei ymmärrä mitään siitä asiasta ja kehotti menemään lastenneurologille. Menimme sinne sitten yksityisesti. Hänellekään ei ollut tuttu asia, mutta soitti sitten neuroradiologille ja sen neuvottelun jälkeen sanoi, että kyseessä on joku verisuonisykkyrä. Vuotaa tai on vuotanut sisäänpäin. Ei osannut vastata vuotoriskiin ja riskiin, jos saa tulevaisuudessa esimerkiksi jotain verenohennuslääkettä. Ei osannut itse katsoa ja arvioda kuvia ollenkaan. Hän lähetti meidät edelleen neurokirurgille, jonne on seuraavaksi siis varattava aika.
Vaikuttaa siltä, että kukaan lääkäri ei tunnu tietävän tällaisesta kovinkaan paljoa. Näitä on ilmeisesti alkanut näkyä vasta magneettikuvauksen yleistyttyä.
Minulle olisi arvokasta, jos jaksat jatkossakin kirjoitella kanssani. Olisi esimerkiksi mielenkiintoista saada tietää niistä lääkäreistä, jotka ovat osanneet sinua neuvoa ja siitä, joka sen leikkaa. Ottaisin selvää, onko heillä yksityisvastaanottoa ja hätätapauksessa lääkärillemme sanoisin, että sillä ja sillä lääkärillä on vastaavasta asiasta tietoa.
Kirjoittelisin siis mielelläni jatkossakin kanssasi. Toivottavasti siis osaan lukea sähköpostiani. Kurkkaa vielä tälle palstalle, jos vastausta ei ala kuulua, mutta kai minä nyt sentään osaan.
Kiitos paljon, kun kirjoittelet kanssani.
Hei taas. Olisi mielenkiintoista tietää lisää tilanteestasi. Joko olet joutunut leikkaukseen, kun se piti olla ennen joulua. Kirjoita, jos suinkin jaksat, sillä seuraan mielenkiinnolla tilannettasi. Ei toki ole pakko laittaa niitä lääkäreiden yhteystietoja, jollet halua. Voitaisiin muutenkin kirjoitella. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.
Mitä sinulle nyt kuuluu. Ovatko asiasi hyvin. Kiinnostaisi paljon tietää.
Mitä kuuluu? Me kävimme nyt neurokirurgin vastaanotolla. ENsisijaisesti ei leikata. Seurataan. On leikattavalla alueella. Kerro kuulumisesi, jos jaksat.
MOI!!!
Voi kun löytäisit/löytäisitte vielä tän ketjun..
Mulla kanssa päässä löydös.. ei kuulemma ollut vuos sit vaarallinen.. nyt kummia oireita..ja kivuliaita.. olis ihana jutella aiheesta vähän tarkemmin ihan keskenään. Ei koko maailman kesken :)
ja lopputulos ei ollut mieleinen,ajattelin että lopetanko itseni!!!
Ekat viikot leikkauksen jälkeen olivat TOSI rankkoja,joka kerta kun katsoin peiliin,näin kuinka parturini oli leikannut hiukseni väärin!
Arvatkaa oliko vaikeaa.
Suritko ihan oikeesti pieleen mennyttä jakausta???vai sitä että selvisit hengissä..
Eikö kuitenkin ole tärkeintä leikkauksen onnistuminen ja eloon jääminen!
Ei kannata asioita vääristellä. Äly hoi.
jonottanu leikkaukseen. Tuskinpa niin kauan ku minä. Olen nimittäin jo 1976 satuttanu jalkani ja se korjattiin päin persettä. Siitä ast vuoteen 2006 olen valittanut lääkärille jos toiselleki, mutta ei otettu tosissaan. 2002 pääsin kuitenkin jonoon kun vaihdoimme omalääkäriä.Vuosien varrella on ollut helvetillisiä kipuja ja vikoja tullut lisää.Neljä vuotta näistä noin 30 vuodesta olin jonossa ja todellakin 2006 keväällä jslks pidtettiin jonkinlaiseen uuteen uskoon. Onnun kyllä vieläkin, mutta elämän lopettaminen ei ole tullut kysymykseen koskaan.Pelko pois niin kauan kuin on elämää on myös toivoa.
Mulla on vaivoja ja kipuja vuosien takaa.. mutta ei tulis mieleenkään päättää päiviään.. kannattaa olla elämän taistelija, eikä häviäjä.. Kuoleman jälkeen voi olla, että taistelut ei enää auta.. ja onkin pahempaa edessä, varsinkin jos murhaa itsensä.. ja sieltä ei tulla enää mitään korjaamaan.
oon 13-vuotias ja nyt on päässy käymään niin et ku oon ollu kuumees täs jo muutaman viikon ni mun äiti taas kerran ylirasittu ja nyt se on kulma menos niemeen ja sit joudun muuttaan iskälleni mut ku se on kai allerginen kissoille ni en tiä miten käy en varmana aio jättää mun kissaa ja sit kaikki menee muutenki päin persettä... mitä tehdä nyt?
jaaha en siis pääse iskällenikään... joten sit ois sijotus mut tapan itteni jos mua yritetään sijottaa johonki!!!