Meritaimenkantojen tila edelleen huolestuttava – rannikkojokien luonnonpoikasmäärät pieniä
Enää alle kymmenessä Suomen Itämeren puoleisessa jokivesistössä on jäljellä luonnonvarainen meritaimenkanta, ilmenee Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen meritaimenen seurantatutkimuksista, jotka toteutetaan vuosittain sähkökoekalastuksin. Syksyllä 2006 meritaimenen luonnonpoikastiheydet olivat vain alle kymmenesosa jokien arvioiduista tuotantokyvystä. Ilman tehokkaita hoitotoimia meritaimenkantojen häviämisriski on erittäin suuri. Vain Ingarskilanjoessa poikasmäärät ovat monipuolisen hoitotyön tuloksena kääntyneet nousuun.
Suomenlahden alueella alkuperäiseksi arvioitu meritaimenen luonnonkanta on jäljellä kuudessa joessa, ja kaikkien niiden tila on uhanalainen tai kriittinen.
Ingarskilanjoen meritaimenen luonnonkantaa tuetaan vuosittain istutuksilla. Joen kunnostus- ja hoitotyö tuottaa tulosta, sillä syksyllä 2005 ja 2006 joen pääuoman koskissa on pitkästä aikaa havaittu luonnonlisääntymistä ja aiempaa suurempia poikastiheyksiä.
Mankinjoella löytyi syksyllä 2006 myös suunnilleen edellisvuotta vastaava määrä taimenen luonnonpoikasia.
Sipoonjoen sivupurojen koealoilta ei tavattu ollenkaan taimenia syksyllä 2004, ja vuosina 2005 ja 2006 niitä tavattiin vain yhdeltä koealalta.
Selkämeren rannikolla meritaimenen luonnonkanta on jäljellä vain Isojoessa, jossa sitä tuetaan vuosittain poikasistutuksilla. Taimenen poikastiheydet ovat olleet Isojoessa viime vuosina huolestuttavan alhaisia ja kanta on erittäin uhanalainen. Syksyllä 2006 kesänvanhoja luonnonpoikasia oli koealoilla jonkin verran edellisvuotta enemmän. Luonnonkannan häviämisriski on hyvin suuri, jos poikastuotantoa ei saada käännetyksi nousuun.
Perämeren eteläosaan laskevassa Lestijoessa taimenen luonnonlisääntyminen on satunnaista ja taimenkannan säilyminen on nykyisellään epävarmaa. Jokeen on istutettu yksivuotiaita jokipoikasia pääuomaan ja esikasvatettuja poikasia sivupuroihin. Taimenen kesänvanhoja luonnonpoikasia on löytynyt pieniä määriä joistakin alaosan koskista vuosina 2002–2005, mutta syksyllä 2006 niitä ei tavattu lainkaan.
Tornionjoen meritaimenkannat ovat uhanalaisia ja sivujokien taimenkantoja on tuettu jokipoikasistutuksin. Sivujokien luonnonpoikastiheydet olivat kasvussa vuoteen 2003 saakka, mutta syksyllä 2006 ne olivat alhaisia jo kolmantena peräkkäisenä vuotena.
Vähäistä luonnon lisääntymissä myös muutamissa muissa joissa
Vähäistä luonnonlisääntymistä on myös eräissä muissa joissa, missä kannat ovat todennäköisesti sekoittuneita tai siirrettyjä.
Vantaanjoessa meritaimen lisääntyy satunnaisesti alaosan koskissa ja muutamissa sivupuroissa. Vuosina 2004–2006 useista pääuoman koskista on löytynyt pieniä määriä kesänvanhoja poikasia.
Kymijoen koskikoealoilta on tavattu vuosittain meritaimenen kesänvanhoja luonnonpoikasia.
Espoonjoella löytyi myös syksyllä 2006 taimenen luonnonpoikasia.
Merikarvianjoessa ja Kiiminkijoessa on todettu vuosittain meritaimenen pienimuotoista lisääntymistä.
Ilman tehokkaita hoitotoimia meritaimen voi hävitä
Suurin uhka meritaimenen luonnonkannoille on kalastus meressä, erityisesti Pohjanlahdella. Naaraat saavuttavat sukukypsyyskoon (60–65 cm) yleensä vasta kolmen merivuoden jälkeen. Vain erittäin harvat naaraat pääsevät palaamaan merestä kudulle kotijokeensa, koska suurin osa taimenista pyydetään jo ensimmäisen merivuoden aikana. Luonnonkantojen tila on erittäin epävakaa ja niiden häviämisuhka on suuri, ellei nykyistä kalastuskuolevuutta meressä alenneta kalastuksen säätelytoimia tehostamalla, kuten verkkojen silmäkokoa kasvattamalla. Jokialueella meritaimenkantojen tilaa parantaisivat muun muassa kunnostukset, kalaportaat ja vesiensuojelutoimet.
Lähde: www.rktl.fi
Enää alle kymmenessä Suomen Itämeren puoleisessa jokivesistössä on jäljellä luonnonvarainen meritaimenkanta, ilmenee Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen meritaimenen seurantatutkimuksista, jotka toteutetaan vuosittain sähkökoekalastuksin. Syksyllä 2006 meritaimenen luonnonpoikastiheydet olivat vain alle kymmenesosa jokien arvioiduista tuotantokyvystä. Ilman tehokkaita hoitotoimia meritaimenkantojen häviämisriski on erittäin suuri. Vain Ingarskilanjoessa poikasmäärät ovat monipuolisen hoitotyön tuloksena kääntyneet nousuun.
Suomenlahden alueella alkuperäiseksi arvioitu meritaimenen luonnonkanta on jäljellä kuudessa joessa, ja kaikkien niiden tila on uhanalainen tai kriittinen.
Ingarskilanjoen meritaimenen luonnonkantaa tuetaan vuosittain istutuksilla. Joen kunnostus- ja hoitotyö tuottaa tulosta, sillä syksyllä 2005 ja 2006 joen pääuoman koskissa on pitkästä aikaa havaittu luonnonlisääntymistä ja aiempaa suurempia poikastiheyksiä.
Mankinjoella löytyi syksyllä 2006 myös suunnilleen edellisvuotta vastaava määrä taimenen luonnonpoikasia.
Sipoonjoen sivupurojen koealoilta ei tavattu ollenkaan taimenia syksyllä 2004, ja vuosina 2005 ja 2006 niitä tavattiin vain yhdeltä koealalta.
Selkämeren rannikolla meritaimenen luonnonkanta on jäljellä vain Isojoessa, jossa sitä tuetaan vuosittain poikasistutuksilla. Taimenen poikastiheydet ovat olleet Isojoessa viime vuosina huolestuttavan alhaisia ja kanta on erittäin uhanalainen. Syksyllä 2006 kesänvanhoja luonnonpoikasia oli koealoilla jonkin verran edellisvuotta enemmän. Luonnonkannan häviämisriski on hyvin suuri, jos poikastuotantoa ei saada käännetyksi nousuun.
Perämeren eteläosaan laskevassa Lestijoessa taimenen luonnonlisääntyminen on satunnaista ja taimenkannan säilyminen on nykyisellään epävarmaa. Jokeen on istutettu yksivuotiaita jokipoikasia pääuomaan ja esikasvatettuja poikasia sivupuroihin. Taimenen kesänvanhoja luonnonpoikasia on löytynyt pieniä määriä joistakin alaosan koskista vuosina 2002–2005, mutta syksyllä 2006 niitä ei tavattu lainkaan.
Tornionjoen meritaimenkannat ovat uhanalaisia ja sivujokien taimenkantoja on tuettu jokipoikasistutuksin. Sivujokien luonnonpoikastiheydet olivat kasvussa vuoteen 2003 saakka, mutta syksyllä 2006 ne olivat alhaisia jo kolmantena peräkkäisenä vuotena.
Vähäistä luonnon lisääntymissä myös muutamissa muissa joissa
Vähäistä luonnonlisääntymistä on myös eräissä muissa joissa, missä kannat ovat todennäköisesti sekoittuneita tai siirrettyjä.
Vantaanjoessa meritaimen lisääntyy satunnaisesti alaosan koskissa ja muutamissa sivupuroissa. Vuosina 2004–2006 useista pääuoman koskista on löytynyt pieniä määriä kesänvanhoja poikasia.
Kymijoen koskikoealoilta on tavattu vuosittain meritaimenen kesänvanhoja luonnonpoikasia.
Espoonjoella löytyi myös syksyllä 2006 taimenen luonnonpoikasia.
Merikarvianjoessa ja Kiiminkijoessa on todettu vuosittain meritaimenen pienimuotoista lisääntymistä.
Ilman tehokkaita hoitotoimia meritaimen voi hävitä
Suurin uhka meritaimenen luonnonkannoille on kalastus meressä, erityisesti Pohjanlahdella. Naaraat saavuttavat sukukypsyyskoon (60–65 cm) yleensä vasta kolmen merivuoden jälkeen. Vain erittäin harvat naaraat pääsevät palaamaan merestä kudulle kotijokeensa, koska suurin osa taimenista pyydetään jo ensimmäisen merivuoden aikana. Luonnonkantojen tila on erittäin epävakaa ja niiden häviämisuhka on suuri, ellei nykyistä kalastuskuolevuutta meressä alenneta kalastuksen säätelytoimia tehostamalla, kuten verkkojen silmäkokoa kasvattamalla. Jokialueella meritaimenkantojen tilaa parantaisivat muun muassa kunnostukset, kalaportaat ja vesiensuojelutoimet.
Lähde: www.rktl.fi
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tuohan oli jo lehdissäkin luettavana. Kannattiko tuo nyt tänne kopioida, jos ei ole mitään omaa annettavaa asiaan?
Varmasti täältäkin löytyy ihmisiä, jotka eivät ole tietoisia meritaimenen tilanteesta. Halusin vain herättää keskustelua asiasta. Ei tuohon aloitukseen ole lisättävää,mutta omia näkemyksiäni/kokemuksiani voin hieman valottaa.
Olen itse kasvanut erään meritaimenjoen rannalla. Kotijoessani sinnittelee vielä villi meritaimenkanta, joka tosin ei pääse luontaisesti lisääntymään joen kunnostetuille, kirkasvetisille kutupaikoille. Joessa oleva pato estää meritaimenen nousun. Kysyttyäni mahdollisista kalaportaiden rakentamissuunnitelmista voimalaitosyhtiöltä, sain lyhyen vastauksen, että heillä on valvontaviranomaisen lupa olla rakentamatta kalatietä patoon. Meritaimenkantaa pidetään yllä joen varrella olevassa kalanviljelylaitoksessa. Eikö olisi järkevämpää rakentaa kalatie tai purkaa "milliampeeri-pato"? Onko vika välinpitämättömyydessä,rahassa vai tietämättömyydessä kun asialle ei tehdä mitään. Jos joen meritaimenkanta saataisiin elpymään,niin uskon että esim. kalastusmatkailutulot alueella korvaisivat reilusti kalatien rakentamisesta aiheutuneet menot. Ks. linkki:
http://www.kolumbus.fi/rantakurun.kennel/lestijoki/tuokioku.htm
se, että niiden vetouistelu kielletään kokonaan.
Maassamme on 1066 ammattikalastajaa (virallinen tieto) ja vapakalastajia (n.2000000, heidän oma arvio) tästä näkee tyhmempikin, että kumpi kalastustapa suurempi riski taimenille (siis 1066:n suhde 2000000)
Mihin perustat väitteesi? Kysymyksessä on nimenomaan meritaimenien jokiin pääsyn estäminen, jossa jokisuita verkottavilla ammattikalastajilla on oma panoksensa pelissä. Niillä 200000 vetouistelijalla on tuskin useitakaan kalastuspäiviä kaudessa ja saaliitta jäädään varmasti useilla reissuilla. Jos laskettaisiin meritaimekilot kalastajaa kohden niin ammattikalastajille määrä on monikymmen- ellei satakertainen vuodessa vetouistelijaan verrattuna. Lisäksi vetouistelijoista monet ovat keskittyneet vain järvipyyntiin.
Nyt monia meritaimenkantoja pidetään yllä poikasistutuksilla
jokiin, mutta nämä poikaset eivät mereen vaellettuaan pääse takaisin kotijokiinsa lisääntymään vaan joutuvat monesti jokisuilla oleviin verkkoihin. Kalanviljelylaitokset siis tuottavat kalaa ammattikalastajien käyttöön, eivätkä kannan vahvistamiseen. Eikö olisi kannattavampaa kasvattaa nämä kalat suoraan jossain sumpussa kalatiskeille?
Vetouistelijoiden rooli meritaimenten lisääntymisen estämisessä on varmasti pienempi kuin ammattikalastajien ja jopa pienempi kuin jokipyytäjien.(Itse en ole vetouistelija) Ei ole kannattavaa kunnostaa meritaimenten joessa olevia lisääntymisalueita, jos patoihin ei saa rakentaa kalateitä, eikä jokisuupyyntiä kielletä.
aina jossain muussa kun itsessä tai omassa tavassaan harjoittaa kalastusta.
Rohkenen kuitenkin väittää, että 1066 (tuhat kuusikymmentäkuusi) ammattikalastajaa on pienempi uhka taimenelle kun 2000000 (kaksi miljoonaa) vapaa-ajankalastajaa.
(järvi-joki-)Taimenellahan ei ole suomessa lainkaan katoamisen vaaraa. Monet joet ja järvet omaavat suomessa hyvän taimenkannan. Ammattikalastus ei keskity järvitaimeneen juuri lainkaan. Aiheena onkin nyt meritaimeneen kohdistuva pyynti.
Vapaa-ajan kalastajista murto-osa pyytää meritaimenta merellä vetämällä. Sen sijaan Ammattikalastajista suurin osa harjoittaa ammattiaan merialueella, ja monesti juuri jokisuiden läheisyydessä, jossa meritaimenia esiintyy runsaimmin. On päivänselvää, että ammattikalastajat ovat suurempi uhka (ainakin nykyisillä pyyntitavoilla) meritaimenelle, kuin vapaa-ajan kalastajat.
En ole mikään vapaa-ajan kalastuksen kiihko puolustaja. Kalassa käyn ehkä puolenkymmentä kertaa vuodessa. Ajattelen asiaa kuitenkin pidemmällä tähtäimellä ja toivon meritaimenen lisääntymismahdollisuuksien turvattavan.
Tälläkin hetkellä suomesta käy suuret määrät vapaa-ajan kalastajia ulkomailla meritaimenen perässä. Yksi suosittu kohde on Ruotsin Mörrum-joki. Lisäksi Suomesta käydään kalastusmatkoilla Venäjällä,
Uudessa-Seelannissa,kanadassa ja Norjassa. Jos Suomen meritaimen-joet saataisiin tuottamaan, niin siinä olisi mahdollisuus kääntää näihinkin matkoihin menevistä rahoista osa kotimaahan.
Kalastusmatkailun merkitystä ei Suomessa ole kunnolla ymmärretty(2000000:ssa vapaa-ajan kalastajassa on tulopotentiaalia). Meritaimen-joen varrella olevilla kunnilla olisi hyvät mahdollisuudet kehittää matkailuaan, juuri kalastuksen ympärille.
Jo pelkkä tieto siitä ,että joessa on luontaisesti lisääntyvä meritaimen kanta saisi kalastajat liikkeelle. Yksi kalastusmatkailija tuottaisi viikossa kalastuspaikkakunnalle jo mukavasti(Luvat,majoitus,ym)ja käyttäisi kunnan muitakin palveluja varmasti. Meritaimenelle tulisi kilohintaa reilusti enemmän kuin ammattikalastajan pyytämänä.
Kun jokituotanto saataisiin toimimaan, olisi myös meressä enemmän meritaimenia, vaikka ammattikalastajia varten(ei jokisuilla)
http://www.perhokalastajat.net/keskustelu/viewtopic.php?t=5557
Mihin unohtui "kotitarve verkottajat", joista osa jopa myy saaliinsa.
Sen joka väittää uistimen tappavan taimen ym. lohikalakannat,kannattaa tutustua ammattikalastukseen Kanadassa!
Ps.Miettikääpä, Suomi on lähestulkoon ainoa maa maailmassa, jossa kotitarvekalastaja saa käyttää verkkoa! Olisiko kenties tuossa oikeudessa rajoittamisen tarvetta?
Ja näitä kotitarve verkottajia on sitten paljon,verkkojen pidossa ei ole tolkun häivää,kotivesilläni 60verkkoa ukkoa kohti ei ole vielä mitään!
Ei tarvitse miettiä minne kuha ja lohikanta häviää.
yleensä omistamillaan vesialueilla kun taas nämä verkkopojat (vrt.kettutytöt) kalastelevat toisten omistamilla vesialueilla ja luulevat, (sosialisteja kun ovat) että vesialueet ja kalat ovat vain heitä ja heiden leikkikalastustaan varten.
Myös omia mahdollisuuksiaan saada kalaa tulevaisuudessa, jos nykymeno jatkuu.
kuvittelette.
Muuten onko teillä kovinkin kiinteä ja intiimisuhde näihin kettutyttöihin kun ajatuksennekin ovat noin yhtenevät?
Suomen vesistöjen kalaistutukset, joista myös ammattikalastajat hyötyvät. Ilman istutuksia monia kalakantoja ei olisi enää verkkoihinkaan asti.
Taitaa joku suomalaisten uistelijoitten keskuudessa paremmin tunnettu nimikkeelllä "ranta hurri" petteri keksiny oikeen kaavan josta tyhmempikin näkee, matemaatikko taidat oikeen olla! Ei juma...ta mitä urpoja, lienet vermaan samaa kansaa joka tuli meidän veneelle riehumaan kun oltiin (noin 150m päässä) liian lähellä rysää ja oli kuulemma meidän vika kun kalat säikkyvät ja eivät ui rysään! Samasta suhdeluvusta voisin sanoa että jos kaikki kalastajat olisivat yhtä röyhkeitä ja sikamaisia kuin nämä puoli suomalaiset rantojen asukit, olisi merellä todella hankala olla, siimojen poikki ajamisten ja kaikkien "sinä olet nnnnn kalastusseuran vesialueella". Parhaimpana näin teki vielä viran toimituksessa oleva sotilas, että ei ihme että vanha ukko ei ollut kessua kummempi!
Onko muuten tullut kirjoittajalle monta sataa kiloa tänä vuonna?
että vapaa-ajankalastajat kalastaisivat ilmatteeksi.
Tosin esim.läänikohtaisen viehekalastusluvan myynnistä kertyneet varat tuloutetaan vesialueiden omistajille, kun niistä on vähennetty maksun kannosta aiheutuneet kustannukset.
Se mitä vesialueiden omistajat tekevät näillä omilla rahoillaan sen jälkeen kun ovat siitä pääomatuloveron maksaneet on vaan ja ainoastaan heidän asiansa.