Nuo kauniit kukkapuskat hehkuvine ruusuineen,
neilikoineen, joiden tuoksussa sielun kahleet, ansaraudat
lempeästi kohti kurottuen
väijyvät - kuin pyytäisi niiden antaja salassa aivan:
Kukkaseni, helliä tunteita hänessä synnyttäkää, meitä liittäen
yhteen alla mistelin, ja tähtiöisen sulotaivaan
Maahan poljen kukkasesi, kauniisti sidotut
taikakimput,
et niillä saaliiksesi saa!
En kuuntele enää äänesi kuiskintaa, vakuuttavalta
vaikka kaikki se kuulostaakin, ja helppo olisi loukkuun jäädä
vilpittömän katseesi satimeen
Huomaa, näin survon terälehdet kantapäällä
ja ansaraudat murskaan, vapauttani käytän, et saaliiksesi saa!
Illan tullen miksi, kun yksinäni seison luona ikkunan,
tuntuu kuin olisin taas narri ollut - itse itseäni
kahlehtien, sitoen kuin rautapaitaan
Siis mihin, oudoksuen kysyn, millaiseen,
kun selvästi vain vapaa olen
kurjan rakkautesi valhemaailmoista,
kiinni jouduin, putosin?
*
Jos ehkä okaat
jalkapohjiini nyt survoin
liian syvään?
neilikoineen, joiden tuoksussa sielun kahleet, ansaraudat
lempeästi kohti kurottuen
väijyvät - kuin pyytäisi niiden antaja salassa aivan:
Kukkaseni, helliä tunteita hänessä synnyttäkää, meitä liittäen
yhteen alla mistelin, ja tähtiöisen sulotaivaan
Maahan poljen kukkasesi, kauniisti sidotut
taikakimput,
et niillä saaliiksesi saa!
En kuuntele enää äänesi kuiskintaa, vakuuttavalta
vaikka kaikki se kuulostaakin, ja helppo olisi loukkuun jäädä
vilpittömän katseesi satimeen
Huomaa, näin survon terälehdet kantapäällä
ja ansaraudat murskaan, vapauttani käytän, et saaliiksesi saa!
Illan tullen miksi, kun yksinäni seison luona ikkunan,
tuntuu kuin olisin taas narri ollut - itse itseäni
kahlehtien, sitoen kuin rautapaitaan
Siis mihin, oudoksuen kysyn, millaiseen,
kun selvästi vain vapaa olen
kurjan rakkautesi valhemaailmoista,
kiinni jouduin, putosin?
*
Jos ehkä okaat
jalkapohjiini nyt survoin
liian syvään?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.