VIIMEINEN HUUTO
( 14.11.06 )
Taivas on vaiti
vain ruoho puhuu hiljaa
Ja lihassani laulaa
sirppien sointi
Tuulessa makaan,
alla sateettomien pilvien
Ja ruoho kuiskaa
niitä rakastavia sanoja
Menkää pois, te kylmät kasvot
en tahdo kuunnella kolkkoa, valittavaa ääntä
Minä tahdon kuunnella ruohon laulua,
sirppien laulua, maan laulua
Tahdon unohtaa kylmät kasvot
ja kaiken kolkon, kipeän
Vaikka taivas onkin vaiti, laula sydänten laulut
sinä suloinen, ymmärtävä maa
Eivät koskaan hyväksyneet minua,
eivät huutoni ääntä kuulleet, kuinka pyysinkin
Yksi löi, sitten toinen, kolmas käänsi
kylmästi selkänsä mustelmaiselle sielulleni
Laula vihreä ruoho!
Äänettömän illan saapuessa
kun silmäni painuvat ikuiseen uneen,
ota lahjana vastaan runneltu, taipuva sielu
Niin, miksi kulkisin enää
sitä turhaa, tuskaista tietä, hylkäämisten
sokkorataa? Ruoho puhuu:
minulle kelpaat, astu yli reunan, on yö
Tuuli nuolee ranteitani - hetken aikaa
kuin epäilys, sirppien sointi korvissani yltyy, pauhu
Elämän väkevä puro punaisena nauhana
virtaa sammuvasta ruumiista
Syleilevään, rakastavaan maahan,
miksi paleltaa, äkkiä, miksi on näin pimeää, outoa
Ruoho lakkasi laulamasta, enkä saa silmiäni
enää auki - miksi - vastatkaa
( 14.11.06 )
Taivas on vaiti
vain ruoho puhuu hiljaa
Ja lihassani laulaa
sirppien sointi
Tuulessa makaan,
alla sateettomien pilvien
Ja ruoho kuiskaa
niitä rakastavia sanoja
Menkää pois, te kylmät kasvot
en tahdo kuunnella kolkkoa, valittavaa ääntä
Minä tahdon kuunnella ruohon laulua,
sirppien laulua, maan laulua
Tahdon unohtaa kylmät kasvot
ja kaiken kolkon, kipeän
Vaikka taivas onkin vaiti, laula sydänten laulut
sinä suloinen, ymmärtävä maa
Eivät koskaan hyväksyneet minua,
eivät huutoni ääntä kuulleet, kuinka pyysinkin
Yksi löi, sitten toinen, kolmas käänsi
kylmästi selkänsä mustelmaiselle sielulleni
Laula vihreä ruoho!
Äänettömän illan saapuessa
kun silmäni painuvat ikuiseen uneen,
ota lahjana vastaan runneltu, taipuva sielu
Niin, miksi kulkisin enää
sitä turhaa, tuskaista tietä, hylkäämisten
sokkorataa? Ruoho puhuu:
minulle kelpaat, astu yli reunan, on yö
Tuuli nuolee ranteitani - hetken aikaa
kuin epäilys, sirppien sointi korvissani yltyy, pauhu
Elämän väkevä puro punaisena nauhana
virtaa sammuvasta ruumiista
Syleilevään, rakastavaan maahan,
miksi paleltaa, äkkiä, miksi on näin pimeää, outoa
Ruoho lakkasi laulamasta, enkä saa silmiäni
enää auki - miksi - vastatkaa
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.