EI YHTÄÄN MITÄÄN
( 14.11.06 )
Kuuletko hiljaisen kuiskauksen huuliltani:
ihollani - minun ihollani
Minä olin nuori silloin, kahdeksantoista,
ja hän viisi vuotta vanhempi, uskoin kaiken
mitä korvaani sanottiin, hänen kielessään
oli lumous, johon kietouduin
Tunnetko ihollani, kosketustesi alla?
*
Kaksi viikkoa sairaalasta pääsyni jälkeen
tyhjä kohtu kipeänä
jostakin menetetystä, jota en tahdo ajatella,
hiljaisena tuoppiini tuijotellen, väkipakolla
nieleskellen humalluttavaa, tunkkaiselta maistuvaa
aasin kusta - en ollut vielä oppinut pitämään oluen mausta -
hän seisoi siinä kuin anteeksipyydellen, kysyi hiljaa
saisiko istua samaan pöytään
Tunnetko ihollani, kosketustesi alla
hänen kosketuksensa muiston,
kuin kohollaan olevan
viivasyövytetyn jäljen minussa?
Sekin päättyi onnettomasti,
niinpä tietysti, viisi vuotta myöhemmin, hän löysi
viisitoistavuotiaan, kultatukkaisen, yllättävän kypsän
ikäisekseen, niin hän sanoi, olisi pikkumaista tehdä asiasta
numeroa - enkä tiedä kumpaa minä enemmän vihasin
miestä vai tyttöä, olisin tahtonut suojella hänen lapsenruumiinsa
kovan maailman iskuilta, mutta toisaalta jokin minussa huusi:
hyvä, opitpa sitten sinäkin elämää
*
Hurjat vuodet, liian monet ja liian hurjat,
juhlimista, tolkuttomia tansseja
kymmenien tahmeiden käpälien jäljet
ja kuolaiset, läähättävät suudelmat kaulallani
Varmasti tunnet ihollani, kosketustesi alla
heidän kosketustensa muiston kuin kohollaan olevan
viivasyövytetyn kartaston
minussa
Liikahdat unissasi,
ja minä katson nukkuvia kasvojasi, ojennan kättäni
silittääkseni karvaista poskeasi hellästi, mutta
käteni pysähtyy ilmaan
Päivisin kyllä, kun hautaan muistoni
arkisten äänien alle ja asiat kulkevat omaa rataansa - -
mutta unettomina öinä tällaisina, kohdatessani menneisyyteni
tuskalliset haamut, suunnattoman mantereen
täynnä huutoa ja valitusta, kartaston joka tykyttää ihoni alta
niin että luulen sen repeytyvän näkyviin, säntäävän
lihastani lakanoille, milloin tahansa hyppäävän esiin
katsottavaksesi - hyvä Jumala, kuinka jaksan
elää
*
Tahtoisin niin mielelläni
puhua sinulle, kertoa kaikesta, mikä on sattunut
kirveeniskuina sieluuni,
kaikesta tästä, minkä peitteleminen
pakahduttaa vapisevan mieleni
niin että se jo natisee liitoksissaan
Nyt kerron sinulle
Kuiskaan kaiken ulos, sieluni kätköistä, annan tuskan tulla:
tunnetko - - kosketuksesi alla
Kieleni hapuilee lauseita, pudottaa
nukkuvalle poskellesi
arkailevia pisaroita:
Olin nuori silloin
Huokaat ja avaat silmäsi, katsot minuun,
sanoitko jotain rakkaani,
puhuitko hiljaa poskeani vasten?
Ei, enhän toki!
Ei se ollut mitään, ei yhtään mitään
On yö ja sinun täytyy nukkua,
nuku nyt vain
*
Miksi turhaan puhua haamuista, haamut ovat menneet
ja meillä on toisemme
Kunpa kestäisin, kunpa vain
kestäisin ratkeamatta
Minä olin niin nuori silloin, kahdeksantoista
( 14.11.06 )
Kuuletko hiljaisen kuiskauksen huuliltani:
ihollani - minun ihollani
Minä olin nuori silloin, kahdeksantoista,
ja hän viisi vuotta vanhempi, uskoin kaiken
mitä korvaani sanottiin, hänen kielessään
oli lumous, johon kietouduin
Tunnetko ihollani, kosketustesi alla?
*
Kaksi viikkoa sairaalasta pääsyni jälkeen
tyhjä kohtu kipeänä
jostakin menetetystä, jota en tahdo ajatella,
hiljaisena tuoppiini tuijotellen, väkipakolla
nieleskellen humalluttavaa, tunkkaiselta maistuvaa
aasin kusta - en ollut vielä oppinut pitämään oluen mausta -
hän seisoi siinä kuin anteeksipyydellen, kysyi hiljaa
saisiko istua samaan pöytään
Tunnetko ihollani, kosketustesi alla
hänen kosketuksensa muiston,
kuin kohollaan olevan
viivasyövytetyn jäljen minussa?
Sekin päättyi onnettomasti,
niinpä tietysti, viisi vuotta myöhemmin, hän löysi
viisitoistavuotiaan, kultatukkaisen, yllättävän kypsän
ikäisekseen, niin hän sanoi, olisi pikkumaista tehdä asiasta
numeroa - enkä tiedä kumpaa minä enemmän vihasin
miestä vai tyttöä, olisin tahtonut suojella hänen lapsenruumiinsa
kovan maailman iskuilta, mutta toisaalta jokin minussa huusi:
hyvä, opitpa sitten sinäkin elämää
*
Hurjat vuodet, liian monet ja liian hurjat,
juhlimista, tolkuttomia tansseja
kymmenien tahmeiden käpälien jäljet
ja kuolaiset, läähättävät suudelmat kaulallani
Varmasti tunnet ihollani, kosketustesi alla
heidän kosketustensa muiston kuin kohollaan olevan
viivasyövytetyn kartaston
minussa
Liikahdat unissasi,
ja minä katson nukkuvia kasvojasi, ojennan kättäni
silittääkseni karvaista poskeasi hellästi, mutta
käteni pysähtyy ilmaan
Päivisin kyllä, kun hautaan muistoni
arkisten äänien alle ja asiat kulkevat omaa rataansa - -
mutta unettomina öinä tällaisina, kohdatessani menneisyyteni
tuskalliset haamut, suunnattoman mantereen
täynnä huutoa ja valitusta, kartaston joka tykyttää ihoni alta
niin että luulen sen repeytyvän näkyviin, säntäävän
lihastani lakanoille, milloin tahansa hyppäävän esiin
katsottavaksesi - hyvä Jumala, kuinka jaksan
elää
*
Tahtoisin niin mielelläni
puhua sinulle, kertoa kaikesta, mikä on sattunut
kirveeniskuina sieluuni,
kaikesta tästä, minkä peitteleminen
pakahduttaa vapisevan mieleni
niin että se jo natisee liitoksissaan
Nyt kerron sinulle
Kuiskaan kaiken ulos, sieluni kätköistä, annan tuskan tulla:
tunnetko - - kosketuksesi alla
Kieleni hapuilee lauseita, pudottaa
nukkuvalle poskellesi
arkailevia pisaroita:
Olin nuori silloin
Huokaat ja avaat silmäsi, katsot minuun,
sanoitko jotain rakkaani,
puhuitko hiljaa poskeani vasten?
Ei, enhän toki!
Ei se ollut mitään, ei yhtään mitään
On yö ja sinun täytyy nukkua,
nuku nyt vain
*
Miksi turhaan puhua haamuista, haamut ovat menneet
ja meillä on toisemme
Kunpa kestäisin, kunpa vain
kestäisin ratkeamatta
Minä olin niin nuori silloin, kahdeksantoista
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.