- - tällainen runo vielä, ja huomenta - -
Laulakaa
toisillenne hellästi,
siellä missä elämä on rosoinen
Älkää laulako näkymättömiin
elämänne rosoja
Laulakaa
hiljaisin askelin,
vailla sanoja ja syleilevin silmin
Niille jotka on raiskattu
kolkoilla käytävillä
Laulakaa siellä missä
sanat kopisevat
vastakaikua vailla,
ja kiviset lattiat hohkaavat
halvaannuttavaa kylmyyttä
*
Laulakaa
koskettavin käsin
laulua jossa ei kysytä
onko kuulija arvollinen kuulemaan
Te annatte hänelle arvon
Laulaessanne rakastavin käsin
jotka eivät pelkää
tahrautuvansa, koskettaessanne raiskaajan pimeää
sielua, ojentaessanne vesilasin
hänen mielensä yöhön
Laulakaa - laulakaa silloinkin
kun peilistä katsovat vastaan pelkurin ja pettäjän
kasvot, kauhusta laajentuvin silmin:
kuinka voin koskaan enää
laulaa?
*
Kysykää -
kysykää laulujen lähdettä,
uskallusta heittäytyä
virtaan jota ette voi hallita,
mutta joka kannattelee teidät
Laulakaa
toisillenne hellästi,
siellä missä elämä on rosoinen
Älkää laulako näkymättömiin
elämänne rosoja
Laulakaa - voi rakkaat -
Voi laulakaa niin,
että minäkin laulustani vaiennut ja kylmä
saisin laulusta syttyä
Ja uskaltaisin ehkä taas elää
Laulakaa
toisillenne hellästi,
siellä missä elämä on rosoinen
Älkää laulako näkymättömiin
elämänne rosoja
Laulakaa
hiljaisin askelin,
vailla sanoja ja syleilevin silmin
Niille jotka on raiskattu
kolkoilla käytävillä
Laulakaa siellä missä
sanat kopisevat
vastakaikua vailla,
ja kiviset lattiat hohkaavat
halvaannuttavaa kylmyyttä
*
Laulakaa
koskettavin käsin
laulua jossa ei kysytä
onko kuulija arvollinen kuulemaan
Te annatte hänelle arvon
Laulaessanne rakastavin käsin
jotka eivät pelkää
tahrautuvansa, koskettaessanne raiskaajan pimeää
sielua, ojentaessanne vesilasin
hänen mielensä yöhön
Laulakaa - laulakaa silloinkin
kun peilistä katsovat vastaan pelkurin ja pettäjän
kasvot, kauhusta laajentuvin silmin:
kuinka voin koskaan enää
laulaa?
*
Kysykää -
kysykää laulujen lähdettä,
uskallusta heittäytyä
virtaan jota ette voi hallita,
mutta joka kannattelee teidät
Laulakaa
toisillenne hellästi,
siellä missä elämä on rosoinen
Älkää laulako näkymättömiin
elämänne rosoja
Laulakaa - voi rakkaat -
Voi laulakaa niin,
että minäkin laulustani vaiennut ja kylmä
saisin laulusta syttyä
Ja uskaltaisin ehkä taas elää
Vastaukset 1
Vanhimmat
lauluni tänne se korutonta olis kuultavaa mutta sinä sen laulun taidat varsinkin viimeinen säkeistö soi kaiheana mielessäni toivoen sen toteutuvan (vaikka olisikin vain runo/laulu)