Olen tässä ny pari viikkoa ollut ihan ihmeissäni ja öitä valvonut tätä asiaa miettiessäni...
Eli, voiko lapsellani olla tarkkaavaisuushäiriö tai jokin muu neurologinen häiriö, ilman että olen itse sitä huomannut? Neuvolan tädin mielestä voi.
Poikani on kolme vuotta ja aika vauhdikas ja reipas nuori mies, mutta ei mikään kauhukakara (ainakaan minun mielestäni). Hänellä on ollut aika voimakasta uhmaa viimeisen vuoden aikana, mutta nyt se on pikkuhiljaa menossa ohi ja yhteistyö hänen kanssaan sujuu ainakin kotona jo tosi hyvin; hän (yleensä :D) tekee mitä pyydetään, ilman vastaväitteitä ja on avulias ja iloinen lapsi. Ainoastaan kaupan karkkihyllyn ohitus muulloin kuin karkkipäivänä saa hänet kiukkuamaan ja myös väsyneenä hän on kiukkuisempi. Muuten siis ok.
Syksyllä hän meni ensimmäistä kertaa päiväkotiin ja aluksi siellä oli hiukan hankalaa. Hän ei olisi halunnut jäädä sinne ja itki perääni lähes joka aamu. Syksyn palautekeskustelussa ilmeni myös että hänen oli vielä hankala muistaa kaikkia päiväkodin rutiineja ja välillä hän saattoi unohtaa esim. vaatteitaan lattialle riisuttuaan, eikä muistanut viedä niitä omaan lokerikkoonsa.Mutta sitten totesimme hoitajan kanssa, että tähän vaikutti varmaankin se, että lapseni oli ollut päiväkodissa niin vähän aikaa, 2kk (Hän on muutenkin vain 4h/ 4 päivänä viikossa).Toisten lasten kanssa hän tulee hyvin toimeen ja on sosiaalinen.
Tarkkaavaisuudesta tuli palautetta sen verran, että päiväkodissa poikani "uppoutui" välillä leikkeihinsä niin täysin, ettei aina kuullut kun hoitaja käski ryhmää tekemään jotain. Ja että hänelle piti sanoa erikseen, jolloin kyllä "havahtui" heti ja teki mitä pyydettiin. Itseäni ei huolestuttanut vielä tässä vaiheessa yhtään, vaan ajattelin että 3 -vuotias on vielä niin pieni että ei hänen kuulukaan kaikkea vielä osata ja ymmärtää. Ja tämä on niin uusi tilanne hänelle, että vie jonkin aikaa ennenkuin hän tottuu päiväkoti-elämään.
Kolmevuotis-neuvola sattui iltapäivälle, juuri pojan päiväunien kohdalle. Tiesin että hän on väsynyt ja mietin että toivottavasti hän ei ala kiukutella. Mieheni lohdutti, että varmasti neuvolan tädit ovat ennenkin nähneet uhmaikäisiä pikkupoikia.. Neuvolassa kerroin mitä päiväkodissa olimme jutelleet ja täti alkoi tehdä pojalleni testejä. Aluksi kaikki sujui ihan hyvin, poika tunnisti kuvista esineitä, värit, ruumiinosat..kaikki mitä pitikin. Mutta kun piti riisua vaatteet, hän ei olisi halunnut. Ja siitä alkoi alamäki.
Hän riisui ne kyllä, mutta hammasta purren ja paino ja pituus saatiin mitattua. Näköä testattaessa hoitaja antoi hänen valita kummilla laseilla hän haluaisi ensin katsella, punaisilla vai sinisillä. Poika valitsi lempivärinsä punaisen ja testi sujuikin hyvin, kunnes piti vaihtaa lasit. Hän sanoi ettei halua sinisiä, vaan punaiset. Ja itkuhan siitä tuli kun täti yritti painostaa häntä vaihtamaan lasit.
Piirustustehtävä alkoi lupaavasti...hänen piti piirtää ympyrä..ja hän piirsikin, mutta lisäsi siihen sakarat ja sanoi että se onkin aurinko. Sitten hän käänsi paperin ja sanoi piirtävänsä tädille koiran. Ja piirsikin karvaisen otuksen, jolla oli silmät, suu ja jalat. Lopulta hän suostui vielä piirtämään uuden ympyränkin, mutta tässä vaiheessa täti katsoi minua merkitsevästi ja sanoi että pojassa on huolestuttavia piirteitä.
Lopun ajan poika istua nökötti sylissäni ja sanoi että haluaa kotiin. Koitin selitellä neuvolan tädille, että pojan päiväunet olivat jääneet väliin ja hän oli herännyt jo aikaisin aamulla, mutta ei auttanut. Neuvolan täti oli sitä mieltä, että poikani on liian "omaehtoinen", kun ei totellut ohjeita kunnolla. Ja että päiväkodin "ongelmat" johtuvat luultavasti myös siitä. Koitin selitellä että, päiväkodissa kyllä sanottiin, että lapseni on siellä avulias ja kiltti, eikä koskaan kiukuttele tai kieltäydy tekemästä...ja heidän mielestää hän ei ole mitenkään liian vilkaskaan siellä.
Ja että kotona emme ole kyllä koskaan huomanneet mitään "piirteitä", mitkä olisivat huolestuttaneet. Ainoastaa normaalia uhmaikään kuuluvaa kiukuttelua silloin tällöin.
Täti sanoi että usein vanhemmille tuleekin täytenä yllätyksenä, että lapsella on jokin häiriö. Että se nimenomaan ilmeneekin kodin ulkopuolella. Sitten hän alkoi luetella että lapsellani on luultavasti jokin neurologinen sairaus tai ehkä se onkin jokin psyykkinen ongelma...ja että ei hätää, oikealla lääkityksellä sen saa pysymään aisoissa. Minusta tuntui kuin olisin nähnyt pahaa unta...siis neurolginen...psyykkinen...lääkitys? En ymmärrä että mitä vikaa lapsessani muka on, että häntä pitäisi alkaa ehkä jopa lääkitä?
Nyt sitten odottelemme milloin tulee kutsu psykologille ja sitä kautta ilmeisesti neurologisiin tutkimuksiin..? On tietysti hyvä, että lapseni tutkitaan ja että jos hänellä on jokin hätänä, niin se hoidetaan. Mutta tämä tuli niin täytenä yllätyksenä, että en voi uskoa sitä todeksi. Miten emme ole itse huomanneet hänessä mitään erikoista? Ja olenko itse jotenkin aiheuttanut hänelle jotain psyykkisiä ongelmia.. Tällaiset asiat pyörivät päässäni jatkuvasti.
Sukulaiset ja ystävät ovat olleet vilpittömästi ihmeissään myös.
Neuvolan täti ei tunne poikaani, olemme muuttaneet vasta uudelle paikkakunnalle, eikä edellisessä 2-vuotisneuvolassa ollut ongelmia. Varmasti hän on alan asiantuntija, mutta kyllä minun on niin vaikea uskoa häntä.
Onko muita vanhempia, joille lasten "ongelmat" ovat tulleet täytenä yllätyksenä?
Voiko olla?
11
1167
Vastaukset
- honkkelis
Pikkuisen liian pienenä minusta aloittivat tuon höttyytyksen. Mun lapsi aloitti 4-vuotiaana ja puheterapeutilla käytiin aluksi hahmottamisongelmien vuoksi. Varhaiselta se tuntui sekin.
Toisaalta nykyään on niin paljon tietoa ja testit suunniteltu ikäryhmän mukaan, että kaipa sekin mahdollista on. Nyt vielä panostetaan siihen varhaiseen puuttumiseen, että osa ongelmista ois tiedossa ja ratkottuna kouluikään mennessä.
Kysy vaan, mitä he suosittelevat jatkossa tehtävän. Myötäile, kun olet samaa mieltä ja sano suoraan, jos olet eri mieltä. - -----------
mutta silti typerä provo :D
Noin naurettavista ja normaaleista jutuista ei todellakaan tehdä mitään päätelmiä. 3-vuotiaiden ei vaadita päiväkodissa muistavan ja osaavan viedä vaatteitaan lokeroonsa, hyvä kun vielä edes 4-vuotiailta sitä vaaditaan. Kolmevuotis-neuvolassa ei tarvitse vielä piirrellä mitään jos ei huvita, lähinnä positiivista, jos kynä pysyy kuitenkin kädessä ja sillä saa piirrettyä jotain paperille.
Jos lapsi kiukustuu neuvolassa, täti ei todellakaan ole höpöttämässä mitään tuollaisista jutuista, saati neurologeista ja lääkityksestä. Hän on vain terveydenhoitaja, jolla ei ole minkäänlaista pätevyyttä, eikä oikeutta arvailla edes tuollaisia. Hän on nähnyt lukemattomia lapsia, myös niitä, jotka huutavat pää punaisena jo neuvolan ovella, etteivät halua tulla sisään. Niitäkään lapsia ei pidetä huolestuttavina, vaan monenlainen käytös on täysin normaalia.
Muutenkin, että psykologille ja mihinkään tutkimuksiin pääsee, täytyy ensin olla takana pitkä jakso muilla keinoilla yrittämistä ja muiden vaihtoehtojen olla poissuljettuja. Teidän tapauksessanne tuota pitäisi jatkua vielä vuosi-pari, ennenkuin siihen psykologeja ym. ammattilaisia sotketaan. Varsinkaan tuollaisten höpöhöpöjuttujen vuoksi, että poika uppoutuu leikkeihinsä. Jos vakavista käytöshäiriöistä tms. on kyse, niin yksilötutkimukseen saattaa todella poikkeuksellisesti päästä 4-vuotiana, mutta kuitenkin pääsääntöisesti vasta 5-vuotiaana. Sitä nuorempia pyritään tukemaan muilla tavoin. Tilanteen ollessa todella hankala, voidaan pyytää arvio lastenpsykiatrilta, mutta sekin vasta monien vaiheiden jälkeen. Hän ehkä suosittelee neurologisia tutkimuksia, mutta sitäkin ennen täytyy olla ainakin puolenvuoden mittainen jakso, jolloin ongelmia yritetään korjata psykiatrin ohjeiden mukaan.
Värejäkään ei sitäpaitsi tarvitse tunnistaa vasta kuin 4-vuotiaana perusvärit, eikä haittaa vaikka sininen ja vihreä menisi sekaisin. 5-vuotiaana vasta sitten viisikkotestissä tarvitsee osata jo vähän enemmän.
Mikä kolmevuotias muka osaa piirtää koiran? Jos osaisi, niin hän olisi todella lahjakas. Eikä löydy tästä maasta sellaista neuvolantätiä, joka sanoisi että lapsessa on huolestuttavia piirteitä. Varsinkaan tuollaisen perusteella. Tuossa tilanteessahan täti olisi sanonut oikeasti, että katsos piirsitpä hienon ympyrän ja osasit tehdä siitä vielä auringon. Jos lapsi siinä vielä olisi koiran piirtänyt, täti olisi katsonut äitiä ihmeissään ja todennut että onpas sinulla lahjakas lapsi.
Joten, täyttä sontaa koko kirjoituksesti, valhetta alusta loppuun. Miksi vaivauduit?- äiti1979
Miksi ihmeessä kukaan huvikseen tänne kirjoittelisi valheita? Kyllä tilanne oikeasti oli tuo mitä kuvasin ja ihan käsittämättömältä ja kohtuuttomalta se minustakin tuntuu! Ja siksi halusin tänne kirjoittaa, että jos vaikka löytyisi muitakin samassa tilanteessa olevia. Kun en oikein tiedä mitä tehdä ja ajatella.
En itsekään voi uskoa että neuvolan täti todellakin "tulkitsi" poikaani tuolla tavalla. Minäkin olisin kuvitellut että hän olisi tyytyväinen siihen, että lapsi osasi noinkin hyvin tehdä tehtävät ja piirtää sen vaaditun ympyrän ja enemmänkin (ei se koiran kuva tietenkään ollut mikään mestariteos, vaan sellainen lapsen piirtämä koira..= vartalo,kasvot,ympyräkorvat,tikkujalat ja häntä ja pieniä viivoja karvoiksi...mutta ihan hyvä kolmevuotiaan tuotokseksi minusta!)
Ja luulin että tuollainen kiukuttelu olisi ihan normaalia tuossa iässä! En voi käsittää, miten joku voi noin lyhyessä tapaamisessa tehdä sellaisia diagnooseja kenestäkään? Voihan lapsellakin olla huono päivä. Mutta minkä minä sille voin? Neuvolan täti oli sitä mieltä, että lapseni on kyllä etevä ja älykäs, mutta se että hän kieltäytyi tekemästä asioita heti pyydettäessä on ongelma(esim. piirsi ensin sen auringon ja koiran ja vasta sitten vaaditun ympyrän). Eli poika on hänestä liian omaehtoinen.
Mistä asiasta olen ihan eri mieltä, koska yleensä poika kotona (ja myös päiväkodissa) ei kiukuttele, vaan on erittäin yhteistyökykyinen.
Neuvolan täti lohdutti minua, että kyllä kaikki vanhemmat joutuvat joskus kuulemaan lapsistaan asioita, joita eivät haluaisi kuulla. Ei paljoa lohduttanut. :( - ikävä sulle
äiti1979 kirjoitti:
Miksi ihmeessä kukaan huvikseen tänne kirjoittelisi valheita? Kyllä tilanne oikeasti oli tuo mitä kuvasin ja ihan käsittämättömältä ja kohtuuttomalta se minustakin tuntuu! Ja siksi halusin tänne kirjoittaa, että jos vaikka löytyisi muitakin samassa tilanteessa olevia. Kun en oikein tiedä mitä tehdä ja ajatella.
En itsekään voi uskoa että neuvolan täti todellakin "tulkitsi" poikaani tuolla tavalla. Minäkin olisin kuvitellut että hän olisi tyytyväinen siihen, että lapsi osasi noinkin hyvin tehdä tehtävät ja piirtää sen vaaditun ympyrän ja enemmänkin (ei se koiran kuva tietenkään ollut mikään mestariteos, vaan sellainen lapsen piirtämä koira..= vartalo,kasvot,ympyräkorvat,tikkujalat ja häntä ja pieniä viivoja karvoiksi...mutta ihan hyvä kolmevuotiaan tuotokseksi minusta!)
Ja luulin että tuollainen kiukuttelu olisi ihan normaalia tuossa iässä! En voi käsittää, miten joku voi noin lyhyessä tapaamisessa tehdä sellaisia diagnooseja kenestäkään? Voihan lapsellakin olla huono päivä. Mutta minkä minä sille voin? Neuvolan täti oli sitä mieltä, että lapseni on kyllä etevä ja älykäs, mutta se että hän kieltäytyi tekemästä asioita heti pyydettäessä on ongelma(esim. piirsi ensin sen auringon ja koiran ja vasta sitten vaaditun ympyrän). Eli poika on hänestä liian omaehtoinen.
Mistä asiasta olen ihan eri mieltä, koska yleensä poika kotona (ja myös päiväkodissa) ei kiukuttele, vaan on erittäin yhteistyökykyinen.
Neuvolan täti lohdutti minua, että kyllä kaikki vanhemmat joutuvat joskus kuulemaan lapsistaan asioita, joita eivät haluaisi kuulla. Ei paljoa lohduttanut. :(että neuvolatäti teki ehkä lapsestasi lastensuojeluilmoituksen, voi olla että sossut ovat pian ovellasi jos lapsesi käyttäytyi "huonosti" tädin mielstä, olet kasvatuskyvytön! huoli herää jaksamisestasi!varo!
- yläpuolella oleva
ikävä sulle kirjoitti:
että neuvolatäti teki ehkä lapsestasi lastensuojeluilmoituksen, voi olla että sossut ovat pian ovellasi jos lapsesi käyttäytyi "huonosti" tädin mielstä, olet kasvatuskyvytön! huoli herää jaksamisestasi!varo!
kommentti huomiotta. Siinä on yksi äiti joka on itse epätoivoisessa tilanteessa. Eikä siinä tilassa pitäisi muita neuvoa.
- outo
No onpas sulla tarkka käsitys siitä miten lasta aletaan tutkia...ja todella monimutkainen käsitys.Meillä kaikki oli kyllä paljon yksinkertasempaa:psykologilta neurologille,neurologilta neuropsykiatrille,neuropsykiatrilta osastojaksolle ja siellä diagnoosi,lääkitys ja kuntoutukset ja terapiat.Ja kaikki tapahtu n.puoles vuodes!!Diagnoosi adhd.
- ----------
outo kirjoitti:
No onpas sulla tarkka käsitys siitä miten lasta aletaan tutkia...ja todella monimutkainen käsitys.Meillä kaikki oli kyllä paljon yksinkertasempaa:psykologilta neurologille,neurologilta neuropsykiatrille,neuropsykiatrilta osastojaksolle ja siellä diagnoosi,lääkitys ja kuntoutukset ja terapiat.Ja kaikki tapahtu n.puoles vuodes!!Diagnoosi adhd.
Kauanko oireita kesti ennen psykologille pääsyä? Riittikö siihen pari epämääräistä kommenttia päiväkodista ja neuvolantädin mielipide, vaikka vanhemmat olisivat sitä mieltä, että kaikki on kunnossa?
Lähinnä yritin tuoda jotain suhteellisuudentajua tähänkin asiaan. Ei lasta parin hankalan tilanteen vuoksi mihinkään laajoihin tutkimuksiin laiteta ja eri ikäisille lapsille toimintatavat ovat erilaisia.
Vertaapa huvin vuoksi omaa tilannettanne alkuperäisen kuvaamaan... Tuskin lähtökohdat ovat samat? Minkä ikäinen lapsi teillä? Tuskin kuitenkaan 3-vuotiasta parin huonon hetken tai kokemuksen vuoksi laitetaan mihinkään myllytykseen. Eikä satunnaisen tottelemattomuuden vuoksi? Lapsella jokin vika ja passitus neurologille, koska ei piirrä ympyrää tai halua vaihtaa laseja toisen värisiin? Ymmärrät varmaan sinäkin, kuinka naurettava väite :)
Alkuperäinen voisi (mikäli kertomus oli totta) todellakin ottaa yhteyttä vaikka perheneuvolaan, kertoa neuvolantädin sanomisista jne. Perheneuvolasta voisi pyytää lastenpsykiatria ottamaan yhteyttä neuvolaan ja selventämään hieman asioita. Luulisi neuvolantädin hieman miettivän seuraavalla kerralla kun alkaa hulluja puheleen.
- äiti&lh
Käykää niissä tutkimuksissa ja odottelet ihan rauhassa tuloksia sieltä. Yleensä tekevät kyllä haastattelun vanhemmillekin. Sanot oman mielipiteesi mutta kuuntele myös näitä ammattilaisia, etenkin sitä päiväkotihenkilökuntaa. Heillä on yleensä vankka kokemus ja tarkka silmä näissä asioissa. Eivätkä he yleensä kovin pienistä asioista lähde edes vanhempia huolestuttamaan. Lapsesi on vileä niin pieni ja hänelle on tullut paljon uusia asioita opetelltavaksi. Saattaa tietysti olla että ryhmätilanteet ym. tuovat mahdolliset ongelmat esiin paremmin kuin kotioloissa.
Neuvolan täti taisi nyt mennä vähän asioiden edelle, heillä harvemmin on kokemusta erityislapsista ja neurologisista ongelmista/tutkimuksista, että tuollaisia lyhyen vierailun perusteella voi mennä sanomaan. Toki on mahdollista että teillä on harvinaisen tarkkaavainen täti siellä.
Sen verran osan tuohon viimeiseen kysymykseesi vastata että kyllä, usein tieto lapsen ongelmista tulee vanhemmille yllätyksenä. Mutta älä vielä murehdi, kaikki järjestyy. - diagnosi
myös minun lapseni on omasta mielestäni normali mutta hän on saanut diagnoosin laaja-alainen kehityshäiriö, vieläpä vaikea!
en tiedä mistä kyse. varmaan tuollaiset ovat ohimeneviä, sinuna en piittaisi koko asiasta!itse en ainakaan ota suurtakaan pultttia, yritän saada lapsen eskarin, kyllä se siitä sanottiin ennen! - samanlainen tilanne
Mistä kaupungista olet? Meille neuvolan täti sanoi ihan samat jutut, että väkisinkin tuli mieleen, ettei vain olis ollut sama ihminen!:D Ja mun poika käyttäytyi aika samalla tavalla kuin sinun ja oli neuvolan tädin mielestä kuulemma omaehtoinen jne.
- äitikäitipäiti
Joo, musta tuntuu että toi meni jotenki överiksi. Jos vertaa mun kokemuksiin, niin neuvolan terveydenhoitaja (oliko siis, ei lääkäri?) olisi pannut lähetteen lääkärille, eikä olisi puhunut mitään neurologisista, psyykkisistä ja lääkkeistä. Toi meni yli ihan selvästi! Sinuna vaihdattaisin terveydenhoitajan ja veisin sitten lapsen yksityiselle neurologille/lastenlääkärille varmistaakseni ettei ole epäilyksen aihetta. Onhan noissa neuvolan täteissäkin joitain epäpätevii. Se mitä kerrot kuulostaa ihan tavalliselta reippaalta lapselta! Kyllä äiti olisi huomannut jos lapsessa olisi ylivilkkautta tai jotain.
Lisäksi hölmöä, että päiväkodissa mainitaan edes ettei 3-vuotias muista tunkea vaatteita lokeroon. Sen ikänen on pieni ja oppii kyllä kun tottuu.
Kannattaa viheltää peli poikki ja ottaa ohjat itselle. Muista että sinä päätät itse lapsen hoidosta! Neuvola ei ole edes mikään pakollinen juttu vaan pelkkä oikeus.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 692207
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012043- 771652
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en411480- 781456
- 101367
- 311334
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?521238Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.621190Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?281169