penikka ollut meillä n.4kk ikää nyt 6kk ja olen ollut tyytymätön kauppoihin viimeisen 1,5kk ajan(ainakin sen verran)koiran luonteessa ilmennyt puutteita.koira ostettiin harrastuskoiraksi.pelkään jo nyt ettei koiran hermot ole todellakaan mitään harrastuskoiran luokkaa.aloittelevana harrastajana en tiedä,koska aikaisempia kokemuksia harrastamisesta ei ole millainen on se ns.hyvä ja toimiva koira pentuna mutta jokin sisäinenkello on tosiaan hälyttänyt viimeisen parin kk ajansaako tälläsestä tapauksesta harrastukseen kaveria?
onko minulla on oikeus purkaa kauppaa vai onko myöhäistä itkeä?
onko minulla on oikeus purkaa kauppaa vai onko myöhäistä itkeä?
Vastaukset 19
Vanhimmat
kasvattajan kanssa ensin, mutta ihan mielenkiinnosta, että mikä siinä pennun käytöksessä häiritsee. Kun kerran olet aloitteleva harrastaja, kiinnostaa, että osaatko lukea käytöstä oikein...
puutteita pennussasi huomannut? ,pennullasi ikänsä puolesta pahin kehitysvaihe luonne puolella menossa joten vielä ei kannata heittää kirvestä kaivoon.
Palautusoikeutta sinulla tuskin on, koska voit myös omalla kayttätytymiselläsi tukea ja vahvistaa pentua tai olla tukematta.
Koirasi luonne ominaisuudet ilmenevät?Melkoinen guru ollut kasvattajakin,jos sinulle on harrastuskoiran ominaisuuksilla myynyt,eikä vain lemmikiksi,noin niinkuin aloittelijalle,vai päätitkö pistää pikku provon liikkeelle?!
kasvattajalle !!! keskustele suoraan mikä on ongelma ja voiko sille tehdä jotain ja miten kasvattaja suhtautuu ylipäätänsä jne. Miksi ihmiset nykyään aina aloittaa tällaisten asioiden puimisen netissä, looginen ensimmäinen askel kun mielestäni on ottaa kasvattajaan yhteys ! Istuuko tässäkin tapauksessa kasvattaja onnellisena kotonaan, autuaan tietämättömänä siitä, että haluatte koirasta mahdollisesti luopua ? hei haloo...
pesevät kätensä kun pentu lähtee talosta, eivät ota enää kantaa mihinkään. Korkeintaan syyttävät pennun omistajaa jos ongelmia ilmenee... Toivottavasti tässä ei ole kyseessä tällainen kasvattaja, vaan vastuunsa ottava kasvattaja.
Jos pennulla on suuria ongelmia rohkeuden puolella eivätkä ne mene ohi, pistä se takaisin kasvattajalle, mikäli mahdollista. Siitä et saa kunnon harrastuskoiraa. Pienet hötkyilyt kuuluvat pennun kehitykseen mutta jatkuvaa pelkoa ja aristelua ei saisi olla.
anna koirasi nuoren luonteen kasvaa ajallansa,älä pakota kuin nappulaa sitä omimaan tiettyä käytöstä noin pienenä tai pilaat sen kokonaan.lue sitä ja muista että kaikki pennut ovat yksilöitä ka kehittyvät eri tahtiin,älä odota siltä automaattisesti tapahtuvan asioita.jotkut ottavat liian tosissaan koiran suhteen eivätkä luonteen laatua anna kehittyä omaan tahtiin.aivan kuten ihmislapsetkin .ei saa tuputtaa ja väen väkisin odottaa tietyn kaavan mukaista käytöstä.otapa se huomioon että pentu on voinut periä vanhemmiltaan luonteen oli se mikä tahansa.anna se koira eläinrakkaaseen uuteen ympäristöön mikäli se ei tyydytä tarpeittesi mukaista käytöstä kuin kone.
kannattaa varttua koiran varttumista.Muovaantuu koko kasvun ajan ja saatat vielä iloisesti yllättyä. Vaikka en harrastaja sanan varsinaisessa merkissä olekaan, niin kehottaisin juttelemaan ihmisten kanssa joilla on kokemusta tuolta harrastus puolelta ja osaavat suhtautua asiallisesti ylipäänsä koirien asioihin. Kuten on jo todettu ei kaikki ole sitä miltä näyttää.Ja jos koira ei sittenkään ole odotustesi mukainen se varmasti otetaan avosylin vastaan jossain muualla.Mutta kannattaa muistaa myös että odotukset tulisi pysyä tietyissä realistisissa rajoissa.
provo..kasvattaja on tietoinen ongelmasta.myös hän kertoi että pentu on nyt siinä vaiheessa kehitystä että on arka
mutta en todella tiennyt, vaikkakin on pentu ,että saattaisi näinkin arka tapaus olla.
pentu on meidän perheenjäsen,en tietenkään siitä haluaisi luopua,enkä sitä kirvestä sinne kaivoon vielä nakkaakkaan.
pennun isä ja emä ei todellakaan ole mitään "superkoiria"..itse asias aika kaukana siitä.jos olisin ollut silloin tietoinen emän ja isän luonteista,olisin pysytellyt kaukana.LTE tulokset sitä luokkaa etten edes niitä ääneen sano,voin vain toivoa ettei luonteet periytyisi.
hävettää aivan kun on näin tietämätön asioista,jotka olisi ollut hyvä tietää jo ennen kun rupee mitään yhdistelmiä katteeleenkaan.
halusin vain tietää mitkä on minun oikeuteni tässä koirakaupassa.ei muuta.
Sinun tapauksesta en tiedä, mutta sen tiedän, että pennulle ei itsestään kehity esim. saalisviettiä, jos sitä ei koirassa ole. Saaliin löytää koirasta jo ihan pikkupentuna. Arka ei koiran pitäisi missään kehitysvaiheessa olla, mörkötauti on tietenkin asia erikseen. Vaikka pentu olisi puhtainta käyttölinjaa, aina ei onnistu. Ympäristöllä on tietysti myös vaikutuksensa, erityisesti jos talossa on muitakin koiria.
Me hankittiin myös harrastuskoira tietämättä yhtään, mitä piti ottaa huomioon. Näin jälkeenpäin voin sanoa, että kyllä sen jo ihan pentuna huomasi, että ei tosta mitään harrastuskoiraa tule. Kouluttajamme sanoi, että korkeintaan jälkeä ehkä voisi kokeilla, mutta muita juttuja ei sitten koiran hermot kestäkkään.
Kyllä niitä vaan on sellaisia kasvattajia, joille on ihan sama minne koirat antaa ja mitä yhdistelmiä tulee. Mekin olimme aloittelevia harrastajia ja sanoimme niin kasvattajalle. Huono kauppa tuli ja nyt pitää harrastus siirtää muutaman vuoden päähän. Tällä hetkellä kun koiraharrastukseen kuuluu lähinnä ulkopuolisten ärsykkeiden sietämisen harjoittelua.
Toivottavasti koirasi ei ole näin marginaalikoira, joka meidän kohdalle osui! Koiran valinnassa tulee tosiaan ottaa huomioon, mitä vanhemmat ovat suorittaneet ja miel. että luonnetestin tulokset ovat selvillä. Enää en ota noin 10 vuoden riskiä ja valitse toisin kriteerein koiraa.
Mitä oot kyseisen pennun kaa sit kokeillu harrastaa,jälkee, raunioo,tokoo?? Joku koiraseura järjestää siel pentukoulutusta et sitä suosittelen ja siel on iha kokeneita vetäjiä jotka kertoo sulle mitä mieltä hyö on koiran luonteesta!! Miten oot huomannut ettei koiran hermot oo harrastuskoiran luokkaa?? Yritä ymmärtää et hää on viel iha vauva ja kohta teini! En oo ikinä tienny koiran tulevaa luonnetta enneku koiruus on reilun vuoden ikäinen. Sit viel niistä koiran "kasvattajista" onke heil iha kennel?? Jos on niin heidän ois pitänyt kertoo emästä ja isästä enemmän ainakin jos on ollut luonne ongelmia!! Toivottavasti sinun epäilykset on vääriä ja hänest kasvaa iloinen ja aktiivinen koira!! terveisiä ja koita jaksaa!!!!
Mun eka pentuni oli dobberi. Aiempi koirani oli aikuisena saatu spu, jonka kanssa innostuin kilpailemisesta. Ostaessani dobberia kerroin kasvattajalle toiveeni, mukanani oli myös kokenut kilpailija vähän niinkuin takuumiehenä siitä, että todellinen harrastaja tässä oli itselleen koiraa ostamassa. Sain erittäin aran pennun, jota en ottaessani tajunnut araksi, dobberin rotumääritelmässä luki aikoinaan, että varautunut vieraita kohtaan joten tottakai oletin aran käytöksen olevan normaalia... No, tänään tiedän paremmin, silloin en. Tämä kyseinen koira oli todellinen koirakouluni, jouduin ostamaan jopa ihan kirjoja ja opiskelemaan vähän syvällisemminkin koiran käyttäytymisestä. Sakemannini oli ollut niin normaalipäinen yksilö, etten ollut ikinä joutunut kovin syvällisesti paneutumaan koiran käyttäytymiseen. Tuon aran koiran kanssa todella opin paljon koiran käyttäytymisestä ja tästä opista olen ollut varsin tyytyväinen myöhemminkin. Pääsin koiran kanssa kokeisiin saakka, se kesti tuomarin tarkastukset jotka aikoinaan saattoivat tuomarista riippuen olla todella koiraa kuormittavia. Koira pystyi tekemään hyvän koesuorituksen. Tykkäsin koirasta sen arkuudesta huolimatta tai, ehkä juuri siitä johtuen, tosi paljon. Koira oppi luottamaan, ettei minun seurassani tapahdu mitään pahaa, itse opin olemaan koiran kanssa niin, että pystyimme liikkumaan vaikka missä, koiran arkuus ei päässyt näkyville vanhempana. Samanlaista pentua en enää valitsisi, mutta silti tuon koiran omistaminen ja sen kanssa oppiminen oli todella avartava ja opettavainen juttu, päivääkään en kadu.
Mielestäni ei välttämättä kannata heittää sitä kuuluisaa kirvestä kaivoon heti, jos pentu ei olekaan ihan toiveiden mukainen. Toisen yksilön kanssa joutuu tekemään joitakin asioita, kuin jonkun muun koiran kanssa mutta useasti jaksaminen ja tekeminen maksavat vaivan, pennusta tulee loppujen lopuksi ihan kelpo koira.
Tosi kiva lukea tuota sun tekstiäsi. Olet ollut sitkeä,etkä antanut helpolla periksi.=) Se on todella haastavaa saada arasta koirasta rohkea. Tai sanotaa,että rohkeampi.Siinä joutuu kyllä tosissaan miettimään joka käänteen jo etukäteen.
Tuollaista aran koiran koulunkäyntiä olen itsekin saanut opiskella. Välillä tuskastutti ja tympäisi,mutta nyt kun katson koiraa se vaivan näkeminen on kannattanut ja kantanut hedelmää.
Apua tuli aikonaan kyseltyä lääkäreiltä,kokeneemmilta koiran omistajilta ja kasasta kirjoja. Ja jotain varmasti tuli opittua erheen ja oivalluksenkin kautta.
Ja vieläkin on paljon opittavaa,oppia ikä kaikki.
Tekstisi sp d oli mitä mainioin esimerkki siitä miten kohdataan vastoinkäymiset ja näytetään niille vastoinkäymisille ns. pitkää nenää eikä lannistuta!! =)
laisista kirjoista opiskelit?muistatko nimiä?voisin käydä niitä hakemassa..pakkohan tässä on nimittäin opiskella,ei taida muuten tulla mitään..
noin kuusi vuotta sitten kun koirani oli vasta vuoden ikäinen. Valitettavasti en muista nimiä näin pitkän ajan jälkeen,mutta ei niitä ollut kuin varsinaisesti kaksi kirjaa joista sitten löytyi asiaa hieman tuosta arkuudestakin. Oli mielestäni jonkun koirakasvattajan tekemä kirja, minun koirani tai jotain sinne päin=) En osaa sanoa koska olen taas menossa täältä metsien keskeltä kirjastoon, mutta voin toki katsoa löytyykö samaiset kirjat vielä hyllystä. Jos löytyy kirjoitan nimet tänne samantien. Jos käyt itse kirjastossa voithan etsiä kirjoista sisällysluettelon avuin aiheeseen liittyviä kappaleita. Mikäli sisällysluettelossa nyt sitten taas on selkeää mainintaa asiasta.
En tiedä missä päin mahdat asua,eikä sitä välttämättä tarvi nyt kertoakkaan, mutta netistä löydät oman asuinalueesi kennelpiirejä, jotka järjestävät koulutusta eri tarkotuksiin tai miten se nyt sanotaan eri asioiden tiimoilta. Sieltä voi saada nopeammin tiedot kirjoista jms. teoksista ja ohjeita suoraan jopa puhelimitse hyvällä säkällä.Soittelin silloin itse juuri edellämainittuihin paikkoihin ja eläinlääkäri sekä ystäväni neuvoivat mulle niitä kirjoja silloin aikoinaan.=)Juu kyllähän se on iteltäkin välillä ns. järki loppunut kesken koiraa kouluttaessa ja opetellessa sen kanssa uusia kujeita.Ja on joutunut turvautumaan itseään viisaampien neuvoihin. Ei kysyvä tieltä eksy,sanotaan.Ilman muuta sun kuitenkin kannattaa yrittää sen koirasi kanssa, vaikka varmaan on hetkiä kun tuntuu turhauttavalta ja näyttää ettei se koiran kaaliin uppoa mikään=) Yllättävän paljon sinne kuitenkin jää muistijälkiä opituista asioista=)
kuusi vuotta aikaa kun niitä kirjoja lueskelin,kun oma koirani oli vielä nuori hoikka lori=) Muistaakseni varsinaisesti arkuutta käsiteltiin vain kahdessa kirjassa. Joista toinen ainakin oli kasvattajan kirjoittama kirja. Hitsi, en muista nimeä vaikka kuinka mietin: Konekin äsken tilttasi kun koitin vastata tähän sun viestiin,en tiedä ehtikö se tulla perille. Mutta etsippäs oman asuinseutusi kennelpiirin numero ja soita sinne. Sieltä saa ajankohtaista tietoa ja opastusta myös kirjoista joista kyseistä aihetta käsitellään. Jos hyvin käy voivat opastaa puhelimitsekin siis antaa hyviä vinkkejä. Itselläkin ns.järki loppui kesken koiraani kouluttaessa, vielä kun se oli niin mahdottoman arka ja ennakkoluuloinen. Sain myös silloin eläinlääkäriltä ja ystävältäni tai oikeastaan ystäväni äidiltä jolla oli noita sakuja enempikin niin hyviä ohjeita ja kirjojen nimiä joista tietoa voisi tonkia. kaikista nopeiten voit saada helpotusta asiaan soittamalla edellämainittuun paikkaan=) Kannattaa kuitenkin yrittää koiran kanssa , vaikka se aika ajoin voi harmittaakin ja tuntuu ettei sen koiran kaaliin uppoa mitään=)Yllättävän paljon sinne kuitenkin jää muistijälkiä saaduista opeista.Voin toki palailla asiaan, sitten kun käyn taas joskus kirjastossa täältä metsästä. Voin ainakin katsoa vieläkö ne kirjat sieltä hyllystä löytyy. Aika harvoin kuitenkin tulee luettua kirjoja nykyään.Mutta joo, ei kysyvä tieltä eksy sanotaan!
tuli sitten kahteen kertaa sama asia vähän erilailla kirjoitettuna.Hups!=/
Siihen aikaan, kun minulla oli tuo arka dobberinpentu, ei markkinoilla ollut kovin montaa koiran käyttäytymisestä kertovaa teosta. Luin silloin Eberhard Trumlerin kirjoittaman "Koiratieto" -nimisen kirjan, sekä kaikki käsiini saamat Konrad Lorenzin kirjat (siis myös muut, kuin vain koiraeläimistä kertovat). Myös Anders Hallgrenin ensimmäinen versio "Koiraongelmia ja ongelmakoiria" -kirjaa tuli jossakin vaiheessa lueskeltua läpi varmaan useampaankin kertaan, uudet versiot käsittääkseni poikkeavat jonkin verrankin tuosta ekasta. Nykyään ongelmana kirjojen suhteen on määrän runsaus sekä keskenään joskus jopa raivoisesti taistelevat ideologiat siitä, miten sitä koiraa nyt kuuluukaan käsitellä. Ehken nykyistä kirjoista epävarman koiran omistajan kannattaisi lukaista "Pelkopurija ja huomionhakija", kirjoittaneet Merrily Weisbord ja Kim Kachanoff. Tuire Kaimion "Pennun kasvatus" lienee myös asiallinen teos.
Sieltä tulikin hyvää kirja tietoa. Tuo Anders Hallgrenin kirja oli yksi niistä joita minäkin luin.Osaisitko sanoa sp d montako teosta pitäisi löytyä tuolta Lorenzilta? Itseäni kiinnostaisi paitsi se koiratieto, mutta myös niistä muista eläimistä kertovat tiedot. Muistatko käsiteltiinkö Lorenzin kirjoissa kissaeläimiä?
Tsori et puhun kissoista koira sivuilla,pakko kysyä kun onnekseni sulla sp d kirjoista hyvin tietoa.Itse viimeaikoina lukenut todella vähän, enemmänkin pitäisi lukea,että oppis jotain uutta tai korjais jo joitain vanhentuneita tietoja.