No niin, en tiedä miksi alan kirjoittaa tätä tänne, mutta antaapa nyt mennä kun kerran aloitinkin..
Olen viime vuosien aikana myöntänyt itselleni ääneen sen, minkä olen tiennyt jo kauan.. kyllä pidän sekä miehistä että naisista.
Myönsin tämän asian myös jopa vanhemmilleni ja läheisimmille ystävilleni. Pelkäsin suunnattomasti kaikkien reaktiota, mutta onneksi suurin osa otti tiedon hyvin vastaan. Äitini vain ei hyväksynyt asiaa.. vahvat kristilliset arvot takana, haave tyttärestä vaimona ja äitinä.. nyt pilaan elämäni. Vanhempani syyttävät itseään siitä että minusta tuli tällainen.. ei tunnu hyvältä.
Olen elämäni ensimmäisen suuren naisrakkauden (tästä jo aikaa) jälkeen rakastunut mieheen. Olin miehen kanssa suhteessa neljä vuotta, erosimme ja nyt olen rakastumaisillani (luulen ja ajattelen niin ;P) naiseen. Vaikka erosta on aikaa, tiedän miehellä olevan vielä tunteita minua kohtaan ja hänkin on minulle enemmän kuin tärkeä.
Nyt olen sekaisin omien tunteideni kanssa. En tiedä kumpaa ajattelisin, kummasta haaveilisin.. haaveilen välillä molemmista ja vanhempieni luomat odotukset täyttyisivät jos palaisin miehen kanssa yhteen. Kuitenkin tunnen niin paljon tätä naista kohtaan ettei ole järkeä palata miehen kanssa yhteen. huh huh.
Molempien kanssa en halua yhtäaikaa suhdetta. Minusta se ei olisi reilua ketään osapuolta kohtaan. Enkä itsekkään haluaisi olla kolmas osapuoli jossain suhteessa, enkä toisaalta halua että kukaan muukaan joutuu sellainen olemaan.
En tiedä, mitä teen. En tietenkään odota teiltä neuvoja, jokainen tekee valintansa itse.. mutta kai jonkunlaista tukea, ymmärrystä.. jotain :)
Olen viime vuosien aikana myöntänyt itselleni ääneen sen, minkä olen tiennyt jo kauan.. kyllä pidän sekä miehistä että naisista.
Myönsin tämän asian myös jopa vanhemmilleni ja läheisimmille ystävilleni. Pelkäsin suunnattomasti kaikkien reaktiota, mutta onneksi suurin osa otti tiedon hyvin vastaan. Äitini vain ei hyväksynyt asiaa.. vahvat kristilliset arvot takana, haave tyttärestä vaimona ja äitinä.. nyt pilaan elämäni. Vanhempani syyttävät itseään siitä että minusta tuli tällainen.. ei tunnu hyvältä.
Olen elämäni ensimmäisen suuren naisrakkauden (tästä jo aikaa) jälkeen rakastunut mieheen. Olin miehen kanssa suhteessa neljä vuotta, erosimme ja nyt olen rakastumaisillani (luulen ja ajattelen niin ;P) naiseen. Vaikka erosta on aikaa, tiedän miehellä olevan vielä tunteita minua kohtaan ja hänkin on minulle enemmän kuin tärkeä.
Nyt olen sekaisin omien tunteideni kanssa. En tiedä kumpaa ajattelisin, kummasta haaveilisin.. haaveilen välillä molemmista ja vanhempieni luomat odotukset täyttyisivät jos palaisin miehen kanssa yhteen. Kuitenkin tunnen niin paljon tätä naista kohtaan ettei ole järkeä palata miehen kanssa yhteen. huh huh.
Molempien kanssa en halua yhtäaikaa suhdetta. Minusta se ei olisi reilua ketään osapuolta kohtaan. Enkä itsekkään haluaisi olla kolmas osapuoli jossain suhteessa, enkä toisaalta halua että kukaan muukaan joutuu sellainen olemaan.
En tiedä, mitä teen. En tietenkään odota teiltä neuvoja, jokainen tekee valintansa itse.. mutta kai jonkunlaista tukea, ymmärrystä.. jotain :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitäs turhaa jahkailet. Alöa suhde molempien kanssa. Vietä heidän kanssaan vuorotellen kiihkeitä ihania öitä kaikesi antaen. Kyllä se ennenpitkään selviä kumpi on ihanampi,kumpi maistuu paremmalta. niin minullakin ongelma selvisi
Minulla on vähän samallaisia ajatuksia. Minulla on mies ollaan oltu yhes 3-vuotta. Mut välillä ajattelen, et millasta ois olla naisen kans :-) Sanoin siitä mun miehellekin. Mihin hän tuumas, et jos haluat harrastaa seksiä naisen kans ni anna palaa, mut hän haluais olla kattomassa. Mut tsemppiä sulle :-)
Tässä olisi taas itsekkään ajattelun paikka, minun mielestäni.
Sinun tunteistasihan tässä on kyse. Oletko varma että tunteesi tätä naista kohtaan on sellaisella tasolla, että voisit jakaa hänen kanssan muutakin kuin sängyn?
Vai olisiko sittenkin mies ja lapset se, joka sinut tekisi onnelliseksi?
Vain sinä tiedät. Et ehkä vielä, mutta ajan myötä.
Minä en usko kolmiodraamoihin.
Voi jakaisin niin mielelläni tämän naisen kanssa muutakin kuin sängyn. Perinteinen malli naisesta nyrkin ja hellan välissä 1,7 lasta helmoissa ei oikein houkuta.
En usko itsekkään kolmiodraamoihin, en voisi kuvitella pettäväni ja vielä ihan suunnitelmallisesti..
Ehkä selviää ajatukset ajan myötä.. hope so :)