Avopuoliso(mies) on jo jonkin aikaa haaveillut vauvasta ja itse en tunne oloani tarpeeksi vahvaksi,vastuulliseksi tai järkeväksi lapsen saamiseen ja kasvattamiseen. Viime viikolla luin jostain iltapäivälehdestä kauhistuttavaa tekstiä siitä, miten neuvolassa ei ensimmäisenkään lapsen saajia neuvota lapsen hoidossa, vaan oletetaan että kyllähän kaikki sellaiset asiat osaavat. Onko lasten saaminen mennyt "pitää olla kokemusta saadakseen kokemusta"-linjalle? Täytyykö ensin olla lastenlääkäri,neuvolantäti, perhepäivähoitaja ja opettaja ennenkuin kannattaa edes harkita lasten hankkimista?
pelottaa
tyhymä
1302
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulla ei ollut mitään kokemusta vauvoista ennen kuin sain omani. Raskausaikana perhevalmennuksessa oli kerran teemana vauvanhoito. Siellä käytiin läpi, miten vastasyntynyttä käsitellään ja mitä tarvikkeita kannattaa hankkia. Myös vaipoista, kapaloinnista ym. keskusteltiin. Synnytyssairaalassa sain käytännön perustiedot ja -taidot vauvanhoidosta: opetettiin kädestä pitäen vauvan käsittely, vaipanvaihto, imetys, kylvetys, navanhoito, kuumeen mittaaminen, vauvahierontaa ja kerrottiin vauvan pukemisesta ja ihonhoidosta ym. Samoja asioita kerrattiin ja näytettiin uudelleen ja uudelleen, jos olo oli epävarma. Niillä tiedoilla vauva-arki lähti hyvin sujumaan. Neuvolasta ei ole kerrottu oma-aloitteisesti kovinkaan paljon (D-vitamiinista ja ruoasta kylläkin), mutta aina on saanut vastauksen kysymyksiinsä.