Perustakaa äkkiä jotakin teinikoteja(kasvatuslaitoksia) Suomeen.
Mikään ei ole niin hirveä kuin teini-ikäinen tyttö.
Ei varmasti kaikki, mutta useammat.
Sikamaisen huolimaton, ilkeä suustaan, laiska ja vetelä, häijy, ilkeä jne...
Koskaan en ole edes sanonut näitä hänelle ääneen.
Kannustaa ja kehua olen yrittänyt.
Silti vaikka kuinka koittaisi kasvattaa ja rakastaa, mikään ei auta.
Nyt loppuu hermot ja kärsivällisyys. Apua!
Olisipa joku paikka minne hänet lähettäisi tuon
hirviöiän ajaksi.
Mikään ei ole niin hirveä kuin teini-ikäinen tyttö.
Ei varmasti kaikki, mutta useammat.
Sikamaisen huolimaton, ilkeä suustaan, laiska ja vetelä, häijy, ilkeä jne...
Koskaan en ole edes sanonut näitä hänelle ääneen.
Kannustaa ja kehua olen yrittänyt.
Silti vaikka kuinka koittaisi kasvattaa ja rakastaa, mikään ei auta.
Nyt loppuu hermot ja kärsivällisyys. Apua!
Olisipa joku paikka minne hänet lähettäisi tuon
hirviöiän ajaksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen kuullut tollasesta, mutta omalla osallani en ole joutunut moista kokemaan. Varmaankin siihen on vaikuttanut tämä yksihuoltajuus; ei ole toista vanhempaa siinä turvana joten ei voi kovastipaljoa metelöidäkkään.
Ymmärrän että sulla on nyt voimat vähissä. Kannattaa otta yhteyttä esim. oman kuntasi perheneuvolaan ja käydä heidän kanssaan keskusteluja, miten voisit saada asiat taas järjestykseen ja voimaa jaksaa vaikeassa tilanteessasi.
Yksin sinulla voi palaa käämit lopullisesti!
Tsemppiä! Ja hae apua, niin et koe olevasi ihan yksin! Lapsi on kuitenkin sinun..ja on todellakin lapsi vasta!!
ITSE nähdä sen verran vaivaa, että etsit. Vaan ettet tässä asiassa vaan nyt yritä päästä liian helpolla?
Ne namusedät asuu kans siellä laitoksissa. Ne oikein hakeutuu sille alalle. Moni heistä on ollut nuorisorikollisia ja sen kautta saaneet niinsanotun tuomion yhdyskuntapalveluun. Siitä innostuneena päättäneet siirtyä kokonaan sille alalle. Ja minkähän perässä muuten. Tusken muuten kutsumusammatti heille mutta tavallaan kyllä.
Hoida itse lapsesi. Haet vaan apua arkeesi jostan sosiaalilaitoksesta mutta valvot itse lapsesi tekemisiä ja millaisia ystäviä hänellä on.
Heti vaan potkut perseelle sellaisille ystäville jotka ovat itse huumeen tai muun päihteen käyttäjiä.
Ohjaa lapsesi vaikka kirkon piiriin. Esim isosten kurssille rippikouluun.
Muistatko koska muutos alkoi? Meille se "törkimys" muutti kiltin teinitytön huoneeseen 14,5 vuoden ikäisenä, kohta on mennyt 1,5 vuotta ja alkaa helpottaan. Suosittelen: älä puhu, älä näe, älä kuule mitään. Jätä lappu keittiönpöydälle (tai tunge viesti lapsen oven alta huoneeseen) kun sinulla on jotain asiaa. Kyllä se neiti nöyrtyy ja on 29 sekuntia kauniisti kun tarvitsee rahaa.
Mieti niin, että lapsi ei voi sille mitään. Samanlaista hormonimyräkkää sinä kävit samaista lasta odottaessasi, itkuinen ja äärettömän väsynyt. Ajattele: miehesikin (vaikket ole edes hänen lapsesensa) on kestänyt sinua sellaisena melkein vuoden ;)
Minä askartelin ison tekstin eteisen seinään "TÄMÄ ON MINUNKIN KOTINI T:ÄITI"
Kommentti siihen oli, onko tooooi jotain v***uilua vääääi? Eli viesti meni perille ;)
usein tuntuu samalta, minusta myös, äiti 40 v ja teinityttö pian 14 v ja poika täyttää 9, tyttö on ihan mahdoton, poika siis veli, apinoi täysin rinnoin ja olen milloin hora, lesbo, adhd ja kaikkea mahdollista, voimat on välillä aika vähissä, mutta eräänä päivänä sanoin perheelle, että joka paikassa on auktoriteettejä, kotona se olen minä, koulussa opettaja ja työpaikalla pomo ja näin se vaan menee, osittain helpotti se, että kun luin jostain, että leiki alle 10 vuotiaan lapsen kanssa ja ole ystävä yli 10 vuotiaan lapsen kanssa, asettumalla ikäänkuin samalle tasolle, ehkä se tehoaa osittain...
Ei siihen lastenkodit auta. Normaalia murrosikäisen tytön menoa, kestää aikansa ja hammasta purren vain eteenpäin, lapsesihan tuo kiukutteleva teini on kuitenkin ja jossain vaiheessa se helpottaa.
Itse olen päässyt vissiin aika vähällä, murkkupoika talossa asustelee kanssani. Rajat on ollet selkeät pienestä pitäen hänellä ja tietää sen että äiti on se joka sanoo viimeisen sanan.
Olen huomannut sen todellakin, niinkuin täällä joku jo kirjoitti että, parempi antaa monien kiukkujuttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos niin pääsee itse vähemmällä verenpaineennousulla. :) Jos on tehty tyhmyyksiä niin niisä on asianmukaiset rangaistukset tulleet, sellaiset jotka tuntuu nuoren elämässä, kännykkä pois, tietokone pois, kotiaresti, koulusta suoraan kotiin ja illalla ei mihinkään...kaikki nämä on käyty läpi ja ovat tehonneet. :) Tsemppia vaan eteenpäin ja kärsivällisyyttä.
Olisit sinäkin vaan keskittynyt lapsesi kasvattamiseen etkä roikkunut chateissa tms. Sitä niität mitä kylvät!!