PINGFINES
Näyttöruudun yli katsoessani
näen todellisen ikkunan, vastapäätä taloamme
asuu ihmisperhe
Ne eivät ole pingviinejä
eivätkä ilmapalloja
tai hauskoja lauserakenteita
Joista voi muodostaa hullukurisen perheen
purjehtimassa pallonsa kanssa
napajäätikölle
Tai ampua alas, jos huvittaa, pudottaa hyiseen mereen
pahvinaamaisine matkustajineen
kaasulla täytetty kupla
Siellä varmaan ikkunassaan
tähyää näyttöruudun yli naapuri,
jos ehkä koneen kanssa nyhrätessään
Hetkeksi katseensa nostaa, ja sattumalta kirjoittaa hän:
näen todellisen ikkunan, vastapäätä taloamme
asuu ihmisperhe
Jos olisimme kovin rakkaita, hän ajattelee,
kaiken päivää toisillemme
lähettäisimme kiihkeät lemmenviestit: söpöliini, mussukkani
Voi sinua, naapurini!
Hymyilen haikeasti kun ajattelen
mitä kaikkea ajatteletkaan ikkunaani katsoessa
Vai vielä kiihkeitä lemmenviestejä, oletpa aika kulta -
ihan tässä punastun, ja vilkutan sinulle
näyttöruudun virtuaaliselta ikkunalta
Kaiken päivää kirjoitettuamme,
vuolain sanoin toisillemme kertoen
kuinka tärkeää on kohtaaminen ja viestintä
Illalla satumme vastakkain
jalkakäytävällä,
murahdamme tervehdykset
katse maahan luotuna -
kuin olisimme outoja hahmoja
kiusallista rekvisiittaa
Olen matkalla napajäätikölle
huiskutan korkealta, jos ehkä jonain päivänä
kaasupalloni puhkeaa, joudunko hyiseen mereen
Ja nyt, näyttöruudun yli katsoessani
näen todellisen ikkunan, vastapäätä taloamme
asuu ihmisperhe:
Ne eivät ole pingviinejä
eivätkä ilmapalloja
tai hauskoja lauserakenteita
Näyttöruudun yli katsoessani
näen todellisen ikkunan, vastapäätä taloamme
asuu ihmisperhe
Ne eivät ole pingviinejä
eivätkä ilmapalloja
tai hauskoja lauserakenteita
Joista voi muodostaa hullukurisen perheen
purjehtimassa pallonsa kanssa
napajäätikölle
Tai ampua alas, jos huvittaa, pudottaa hyiseen mereen
pahvinaamaisine matkustajineen
kaasulla täytetty kupla
Siellä varmaan ikkunassaan
tähyää näyttöruudun yli naapuri,
jos ehkä koneen kanssa nyhrätessään
Hetkeksi katseensa nostaa, ja sattumalta kirjoittaa hän:
näen todellisen ikkunan, vastapäätä taloamme
asuu ihmisperhe
Jos olisimme kovin rakkaita, hän ajattelee,
kaiken päivää toisillemme
lähettäisimme kiihkeät lemmenviestit: söpöliini, mussukkani
Voi sinua, naapurini!
Hymyilen haikeasti kun ajattelen
mitä kaikkea ajatteletkaan ikkunaani katsoessa
Vai vielä kiihkeitä lemmenviestejä, oletpa aika kulta -
ihan tässä punastun, ja vilkutan sinulle
näyttöruudun virtuaaliselta ikkunalta
Kaiken päivää kirjoitettuamme,
vuolain sanoin toisillemme kertoen
kuinka tärkeää on kohtaaminen ja viestintä
Illalla satumme vastakkain
jalkakäytävällä,
murahdamme tervehdykset
katse maahan luotuna -
kuin olisimme outoja hahmoja
kiusallista rekvisiittaa
Olen matkalla napajäätikölle
huiskutan korkealta, jos ehkä jonain päivänä
kaasupalloni puhkeaa, joudunko hyiseen mereen
Ja nyt, näyttöruudun yli katsoessani
näen todellisen ikkunan, vastapäätä taloamme
asuu ihmisperhe:
Ne eivät ole pingviinejä
eivätkä ilmapalloja
tai hauskoja lauserakenteita
Vastaukset 11
Vanhimmat
Näyttöpäätteen äärestä,
ilman hauskoja lauserakenteita,
todellinen ihminen virkkooo:
"Lisää tällaisia lauserakenteita!"
;P
jotain ylihienoa, sanaleikkiä yli hilseen?
Ihan pingviini koko runo.
Sorry, mun mielipide vain.
naurrraaa..
ja päässä soi
ping pong pin g pon g
tuossa kun olin peiton alla
elämääni pakenemassa
näin soikean peilini kahtena
ajattelin näin:
jos ei laita käsiä ristiin
sormia limittäin
toisissaan kouristukenomaisesti
kiinni pitäen vaan -
laittaisi kädet limittäin
sormet kohti ylöspäin
silloin siihen jää ilmatilaa
vapautta irrottautua
kuristusotteesta
kun katsoin peiliäni kahtena
yllättäen ne olivatkin vierekkäin
tai vain silmäni - ovat väsyneet
ROZIER JA D'ARLANDES PARIISIN YLÄPUOLELLA
Mutta Rozier, tiedätkö,
mitä tapahtui ankalle, kukolle ja lampaalle?
Maailman ensimmäiset aeronautit
brasilialaisen Bartolomeu Lourenco de Gusmäon
uhmatessa painovoiman siteitä
Tiedänhän toki, rakas ystäväni Francois Laurent d'Arlandes,
lennon jälkeen ne tulivat eläimiksi jälleen
Rozier, katsopa alas, kuinka pieniltä
näyttävät ihmiset tuolla,
vääristyvätkö mittasuhteet vai alammeko
vasta taivaasta
nähdä asiat oikeassa valossa?
Niin ystäväni d'Arlandes, näin korkealla
uskallamme toki puhua
kun sanamme eivät kiiri ihmisten korviin:
kuningas ja kuningatarkin ovat kuin muurahaisia
Hohoo, ystäväni Rozier, täältä katsottuna
kuningasparin vaateloisto kutistuu heidän iholleen
enkä erottaisi valtiaitamme kansanjoukosta
elleivät he seisoisi niin erillään muista
d'Arlandes, minusta melkein tuntuu
kuin olisimme ankkoja, kukkoja ja lampaita,
kuka milläkin paikalla!
Henkivartiostokaartin sapeleista valo välkkyy
Malta mielesi, Rozier,
sanasi ovat kohta sekapäiset
Niin, ystäväni d'Arlandes, niinpä niin:
Nyt meille hetken aikaa hurrataan
kuin kuninkaallisille, vaan kerran portugalilainen pelto
sulkee syliinsä meidätkin
- - -
copy paste:
> Ilmapallolla teki ensimmäisenä kokeiluja brasilialainen Bartolomeu Lourenço de Gusmão Portugalissa 1709. Ensimmäiselle kuumailmapallolennolle lähetettiin ankka, kukko ja lammas, koska kukaan ei tiennyt selviäisikö ihminen moisesta.
Ensimmäisen miehitetyn lennon kuumailmapallolla tekivät 21.11.1783 ranskalaiset Jean-François Pilâtre de Rozier (1756–85) ja François Laurent d'Arlandes (1742–1809). Pallon olivat rakentaneet paperista ja palttinasta ranskalaisveljekset Joseph ja Étienne Montgolfier.
Ranskan kuningaspari sekä tuhannet katsojat seurasivat, kuinka kaksi ensimmäistä aeronauttia nousi ilmaan ja lensi Pariisin yli. Heidän lentonsa kesti noin 20 minuuttia ja päättyi pellolle Pariisin ulkopuolelle. <
Hyvää päivänjatkoa, toivoo
lentävä kalakukko (sometimes too far out)
Elämä on.
olen kuin siiamilainen kaksonen
toinen puoliskoni hakataan kirveellä irti
kuopion torilla myydään
juuri paistettuja kalakukkoja
puhalsin saunanlauteilla
ison saippuakuplan
ja änkesin itseni sisään
pienenä tyttönä
metsässä sekoittelin keitoksia
katselin miten muurahaiset
ahkeroivat toistensa päällä
tänään sain ilokirjeen
olisin voinut antaa
jopa suukon postipojalle
pääsen terapiaan
hyviä sanankäänteitä ja toisiinsa sopivia lauseiden muodostumia, lisää tälläisiä, kiitos!
Kazakstanin rajalla
on Uzbekistan
sieltä alaspäin
Turkmenia
lähden kuitenkin
Kirgisiaan päin
kohti Mongoliaa
kohotan punakat
poskeni uutta tietä
kuljen radan viertä
kun saavun sisämaahan
köyhään Mongoliaan
etsin pienen tavernan
tilaan htoshotlimejuoman
sillä olenhan liannut
eloveena lettini
rapojen roiskeessa
ja olen hiestä märkä
juon hitaasti nautiskellen
ja näen ripsieni välistä
kun luokseni kävelee
kasakkahattuinen komea mies
tuon liehuvaharjaisen oriin
jättänyt oli tavernan nurkalle
hän pysähtyy kopauttaa kantojaan
ja kysyy: - onko neidillä siinä
vilpoista istua?
hymyilen kaunis hampaista hymyäni
ja vastaan: - kyllä on
mies nyökkää ja kävelee pois
kääntää selkänsä ja hyppää
mustan orinsa selkään
suljen silmäni ja kuulen
miten laukanaskeleet
haihtuvat Mongolian aavikon
hiekkamyrskyyn
päätän jatkaa matkaani
en uskalla mennä
Gopin aavikon halki
liian vaarallista
vaalealle venakolle
suuntaan kohti
Hingoanvuoria
etsin sieltä
pienen kylän
nimeltä Sungari
johon jään
hetkeksi lepäämään
lapseni karttakirjasta syntyy jatkoa runotarinaan
Huomaan nukahtaneeni
ja herään pienessä
majassa Sungarin kylässä
on leuto ilta
vain läheisen meren
aallokko kuohuu
raukeana venyttelen ja nousen ylös
ravistelen paljaita jalkojani
nostan käteni ylös taakse ylös
ja olen valmis jatkamaan matkaa
läheinen puro houkuttelee
pesemään matkan pölyt
laskeudun uimaan
viileä vesi hyväilee
matkani rasitukset
etsin kartan repustani
päätän suunnistaa
kohti Jablonovyivuoria
rakastan vuorenhuippuja
nyt olen näin lähellä
en millään voisi
niitä ohittaa
matka jatkuu
kuljen Mogotsa
kylän läpi
silloin -
takanani kuulen
laukkaavan hevosen äänen
Mongoliassa kuljetaan
vain hevosilla
kasakkahattuinen mies
se komea orhinsa kanssa
tavoittaa minut
kysyen: - onko neidillä
pitkäkin matka?
vastaan: - en tiedä vielä
mies nyökkää
heilauttaa hattuaan
ja kannustaa hevosensa
uuteen laukkaan
hetken huohahdan säikähdyksestä
istun alas levähdän
ennenkuin jatkan taas matkaani
Amurin rajan yli
kohti huikean kauniita vuoria
Olen niin virkeä ja iloinen
näistä kauniista maisemista
katson pientä Mongolian perhosta
joka laskeutuu luottavaisesti
avoimelle kädelleni
voin vain ihmetellä luomistyötä
kulkuni jatkuu Mantsurian rajaa pitkin
Sisä - Mongolian kauneimpia vuoria kohti
ihmeellisesti löydän kapean polun
eikä minun tarvitse raivata esteitä
kun kapuan reippaasti Hinganvuoren huippua kohden
melkein huomaamattani olen jo huipulla
henkeni salpaantuu tuosta huikeasta näköalasta
kyyneleet valuvat poskilleni
ymmärrän miten pieni on maailma
miten pieni on ihminen
miten suuri on luomistyön avaruus
näen kaukaa kiermurtelevan polun varrella
laukkaavan hevosen joka pysähtyy -
kasakkahattuinen ratsastaja tähyää
kohti vuorenhuippua
kun katson ympärilleni huomaan
toisen vuoren - Stanovoivuoren
kohta tuo komea ratsastaja orhinsa kanssa
seisoo siellä ja huutaa kysyen:
- joko neiti on perillä?
vilkutan hänelle lähetän lentosuukon
ja vastaan: - lähempänä jo
mutta perillä en vielä!
hän heilauttaa hattuaan
nostattaa hevosensa takajaloilleen
hirnahtaen kirmaisevat alas vuorelta
minä jään vuorenhuippuni laelle
löydän aukean poukaman
käyn siihen makaamaan
asetan pitkät hiukseni tyynyksi
nostan punakat poskeni
taivasta kohden
ja nukahdan
ei kai tää nyt vaan ole mistään tirkistelysessiosta kertova runo? Onneks en asu kaupungissa.... :))