Veljeni sai ennakkoperintönä 220 000 euron arvoisen rantatontin rakennuksineen. Tosin sanaa perintö ei käytetty, vaan asiasta tehtiin kauppakirja.
Kauppasummaksi merkittiin 20 000 euroa.
Vamhempani ovat luvanneet olla tasapuolisia perintöasiassa. Olen saanut hyvityksen, jonka arvo on noin 1/4 rantatontin arvosta.
Olen vuoden verran neuvotellut asiasta vanhempieni kanssa, mutta erilaisiin syihin vedoten he eivät ole tehneet mitään asian eteen. Tulevassa perinnönjaossa tämä ennakkoperintö todennäköisesti unohdetaan (koska kauppa), jolloin vääryys voittaa.
Onko hyviä toimintaohjeita?
Miten saisin tasapuolisuuden toteutumaan?
Kauppasummaksi merkittiin 20 000 euroa.
Vamhempani ovat luvanneet olla tasapuolisia perintöasiassa. Olen saanut hyvityksen, jonka arvo on noin 1/4 rantatontin arvosta.
Olen vuoden verran neuvotellut asiasta vanhempieni kanssa, mutta erilaisiin syihin vedoten he eivät ole tehneet mitään asian eteen. Tulevassa perinnönjaossa tämä ennakkoperintö todennäköisesti unohdetaan (koska kauppa), jolloin vääryys voittaa.
Onko hyviä toimintaohjeita?
Miten saisin tasapuolisuuden toteutumaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
vanhempiesi kuollessa ennakkoperinnöt ja niihin verrattavissa olevat lahjat pitää huomoida.
Miten kauppa huomioidaan sitten käytänössä, ei kai mitenkään?
Normaalisti verottaja kuitenkin puuttuu asiaan jos kauppahinta on huomattavan alhainen??
yli 30 vuotta vanhatkin verotetut lahjoista maksetut verot.
Jos joku on ostanut maata tai kiinteistöä, mistä ei ile maksanut "lahjaveroa", se katsotaan kaupaksi mitä ei voi millään vääntää ennakkoperinnöksi. Lahjakirjalla omakseen saanut talon tai tontin omistaja on saanut ennakkoperintöä, ellei lahjakirjassa nimenomaan mainita, että lahja ei ole ennakkoperintö.
kauppa on kauppa vaikka sukulaisten kesken.
Ikävä vain jos vanhemmat pääsevät maa/metsä/tontti kaupoissa suosimaan jotakuta perillistään. Mutta tähän heillä on oikeus, joten ei kannata miettiä koko asiaa, vaikka ikäväähän se on.
Tuntuuhan se epäoikeudenmukaiselle, kun itse jää nuolemaan näppejään. Tosi asia on kuitenkin, että vanhempasi voivat tehdä omaisuudellaan mitä haluavat, eikä heidän tarvitse sinua ja tulevia perintöjäsi ajatella lainkaan.
Voit aikanaan perunkirjoituksessa ja perinnönjaossa riitauttaa asiaa tämän suosimisen pohjalta, mutta vanhempiesi ei ole elinaikanaan mikään pakko sinulle antaa penniäkään. Se on vain ikävä tosiasia, minkä kanssa on elettävä! Heidän rahansa ja omaisuutensa. Eivät sinun!
Ellei kauppa ole liian vanha ja esittämäsi hinta poikkeaa noin rajusti käyvästä arvosta, niin hoida verottajan tietoon lahjanluonteinen kauppa.
Kun kauppa tulee verottajan toimesta todettua osittain lahjaksi, niin mahdollisuudet vedota siihen aikanaan ennakkoperintönä paranevat. Eihän tapahtunutta voine myyjät jälkikäteen muuttaa lahjaksi, joka ei ole ennakkoperintöä. Tälläkin keinolla lahjan arvona huomioidaan aikanaan vaan nimellisarvo, joten arvonnousuista johtuen voi olla laiha lohtu myöhemmässä perinnönjaossa. Kauppahinnan maksamisen todellisuuden selvittäminen on vaikeaa jos aikaa kuluu ja vastaavia tilitapahtumia on myyjillä ja ostajilla, eikä myyjienkään tilitapahtumiin pääse kuolemankaan jälkeen käsiksi ilman jotain rikostutkintaa tai pesänselvittäjää.
Olet sentään saanut periaatteessa jo hyvitystä, joten puhevälienne säilyminen lienee kuitenkin arvokkaampaa, kuin turvautuminen em. konstailuun.
mitään typerää. Älä mene ilmoittelemaan mitään verottajalle ilman vanhempiesi tietoa ja suostumusta tai käy niin ettet saa mitään perintöä.
Olen saanut hyviä vastauksia. Tosiasiahan on, ettei asiaa tämän tarkemmin tuntematta voikaan enempää ottaa asiaan kantaa. Eikä antaa ohjeita. Toki vastauksista päätellen täällä on varsin asiantuntevaa porukkaa. Toisin, kuin eräillä muilla palstoilla tällä sivustolla.
Mutta asiaan.
Se mikä tässä asiassa on omituista, on, että vanhempani lupaavat olla tasapuolisia ja myöntävät, etteivät asiat ole menneet oikein. Mutta kuitenkaan he eivät tee mitään asian korjaamiseksi.
Velkakirjan saaminen vanhemmiltani olisi eräs ratkaisu. Sitä on jopa ehdotettu, mutta tämäkään asia ei ole edistynyt. Näitä asioita on käsitelty perhepiirissä vuoden päivät.
Vanhempiini on kyllä puhevälit, samoin veljeeni. Mutta kun veljenikin sanoo, ettei perinnönjaossa tarvitse olla tasapuolinen, niin pelkään, mikä riita tästä on tulossa.
Joskus tuntuu, että onnellisinta olisi silloin, kun mitään perintoä ei olisi. Sanoinkin aikoinani vanhemmilleni, että matkustelkaa ja nauttikaa elämästä. Muutaman matkan he ovatkin tehneet ja omaisuutta on hiukan jäljellä.
Sekin on aivan totta, mitä tässä eräs kirjoittaja sanoi, että omaisuushan on vanhempieni ja he saavat tehdä sillä mitä haluavat. Totta. He ovat luvanneet olla tasapuolisia, mutta näyttö puuttuu.
Tämän periaatteen mukaan meidät on myös kasvatettu. Ehkä olisi parempi, ettei opeta lapsilleen mitään sellaista, mistä ei itse voi pitää kiinni.