En ymmärrä näitä teinejä jotka valittavat vanhemmistaan. Jos jonnekin ei saa mennä, jotain ei saa tehdä, niin siitä valitetaan. Ajatteleeko kukaan täällä, että kun vanhempi kieltää, niin se voisi tarkoittaa vaikka, että tämä välittää.
Itse olin saman lainen muutama vuosi sitten. Jankkasin ja olin hanakasti vastaan, jos vanhempani halusivat minun tekevän jotain, tai en saanut haluamaani asiaa. Nyt vasta olen alkanut miettimään mitä kaikkea olisin voinut tehdä toisin.
Isäni on alkoholisti, mutta so what? Oman elämänsä tämä siinä pilaa ja onnistuu samalla pilaamaan sitä meiltä muiltakin. Lasten tehtävänä ei ole kuitenkaan kaitsea vanhempiaan, vaan päin vastoin. Itse en ole oikein koskaan tullut isäni kanssa toimeen.
Äitini OLI maailman mukavin ja ihanin ihminen, jonka tiesin. Vaikka meillä olikin paljon asioita mitä piti välillä selvittää, niin hyvät välit säilyivät. Nyt äitini on kuitenkin ikuisesti poissa, ollut jo kolmen kuukauden ajan. Kuitenkin olen kiitollinen, ettei mitään asioita jäänyt selvittämättä ja, että äitini elää ikuisesti sydämessäni.
Mitä tällä haluan teille opettaa? Älkää rakkaat lapset kitiskö turhasta. Monilla muilla on asiat vielä pahemmin. Omat asiani ovat tällä hetkellä todella huonosti, mutta tiedän sen, että monilla muilla ne ovat vielä huonommin. Olkaa kiitollisia vanhemmistanne ja eläkää joka hetki, kuin se olisi viimeisenne. Koskaan ei tiedä kumpi tärkeimmistä ihmisistä napataan pois.
Oma elämäni oli päättyä samalla, kun äidin elämä päättyi. Melkein 17 vuotta ja elämä lopussa.. Ei kuulosta mitenkään hyvältä. Äitini oli kahta päivää vaille 40 vuotias ja olen kiitollinen, että tämä oli takonut järkeä päähäni ennen kuolemaansa. Nyt ajattelen äidistäni pelkkää hyvää ja yritän tulla isän kanssa toimeen, koska en pääse enää pakenemaan äidin selän taakse.
Kommentoida saa, mutta turhat ruikutukset ja haukkumiset pois täältä, kiitos..
Itse olin saman lainen muutama vuosi sitten. Jankkasin ja olin hanakasti vastaan, jos vanhempani halusivat minun tekevän jotain, tai en saanut haluamaani asiaa. Nyt vasta olen alkanut miettimään mitä kaikkea olisin voinut tehdä toisin.
Isäni on alkoholisti, mutta so what? Oman elämänsä tämä siinä pilaa ja onnistuu samalla pilaamaan sitä meiltä muiltakin. Lasten tehtävänä ei ole kuitenkaan kaitsea vanhempiaan, vaan päin vastoin. Itse en ole oikein koskaan tullut isäni kanssa toimeen.
Äitini OLI maailman mukavin ja ihanin ihminen, jonka tiesin. Vaikka meillä olikin paljon asioita mitä piti välillä selvittää, niin hyvät välit säilyivät. Nyt äitini on kuitenkin ikuisesti poissa, ollut jo kolmen kuukauden ajan. Kuitenkin olen kiitollinen, ettei mitään asioita jäänyt selvittämättä ja, että äitini elää ikuisesti sydämessäni.
Mitä tällä haluan teille opettaa? Älkää rakkaat lapset kitiskö turhasta. Monilla muilla on asiat vielä pahemmin. Omat asiani ovat tällä hetkellä todella huonosti, mutta tiedän sen, että monilla muilla ne ovat vielä huonommin. Olkaa kiitollisia vanhemmistanne ja eläkää joka hetki, kuin se olisi viimeisenne. Koskaan ei tiedä kumpi tärkeimmistä ihmisistä napataan pois.
Oma elämäni oli päättyä samalla, kun äidin elämä päättyi. Melkein 17 vuotta ja elämä lopussa.. Ei kuulosta mitenkään hyvältä. Äitini oli kahta päivää vaille 40 vuotias ja olen kiitollinen, että tämä oli takonut järkeä päähäni ennen kuolemaansa. Nyt ajattelen äidistäni pelkkää hyvää ja yritän tulla isän kanssa toimeen, koska en pääse enää pakenemaan äidin selän taakse.
Kommentoida saa, mutta turhat ruikutukset ja haukkumiset pois täältä, kiitos..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minäkään en ymmärrä sitä ,että huudetaan ja haukutaan vanhemmat jos ei päästä kaverin luo yökylään tai muuta vastaavaa!
Isäni on alkoholisti enkä nää häntä kuin kerran kahdessa kuussa, mutta onneksi minulla on hyvät välit äitiini.En vaihtaisi äitiäni kehenkään tai mihinkään!Olen nyt 15 vuotias ja olen ainut kaveripiiristäni joka ei käytä päihteitä.Ei ole kiva kuunnella kun he haukkuvat vanhempiaa minulle, että "voi v**** ku se taas vittu sitä huoraa.. jne.."Tuollaista ei ole kivaa kuunnella... Joten älkää valittako vanhemmillenne jokaisesta asiasta ja kunnioittakaa heitä niin kauan kuin on mahdollista!
Ruikutus ja kiukutettelu on tyypillistä nuorille, varsinkin nykynuorille. Eivätköhän jossain vaiheessa tajua, että se asenne "vittuhomo" ei käy päinsä kaikkialla. Tai jos eivät tajua, niin omapahan on asiansa. Monesti ajattelen, että mikä on muuttunut, kun nuoret ovat sellaisia kuin ovat. Ovatko vanhemmat liian löysiä, eikö rajoja ole tarpeeksi? Haistattelua, haukkumista ja ryyppäämistä. Ehkä on totuttu liikaa siihen, että kaikki tulee valmiina, laiskistuttu. Sitten ruinataan eikä mitään jakseta tehdä.
Pitäisi aina osata löytää elämän hyvät puolet eikä miettiä niitä huonoja. Suomessa on asiat hyvin ja sitä paitsi maailman paras koululaitos.
Läheisen menettäminen on aina vaikeaa, tapahtui se yllättäen tai ei. Elämä koostuu hyvästä ja pahasta. Ja joskus tuntuu, että paha, suru, kärsimys yms. saavat vallan. Elämä on kuitenkin olemassa vaikka yksi palanen särkyy. Aika kultaa muistot, vanha fraasi mutta totta hyvinkin.
oma äitini katosi noin 2kk sitten ja varasti ison summan rahaa ja vieläkään ei ole löydetty =(..vaikka se komensi minua ennen niin silti hänestä pidän paljon.noin 3v sitten muutin isälleni koska äitini ei voinut huolehtia minusta.mutta en tajua itekkään miksi jotkut haukkuvat ja vihaavat vanhenpiaan?!! minulle he ovat kaikki kaikessa
Tiedän, ettei ole helppoa kun jompi kumpi vanhemmista kuolee, varsinkaan jos se on äiti. Sillä lapsen ja äidin välillä on tietyn lainen side sitä ei voi kukaan poistaa eikä ymmärtää ellei ole kokenut samaa. Isällä ja lapsella ei ole samanlaista vahvaa sidettä, kuin äidillä ja lapsella. Se on selittämätöntä!tiedän ku mulla oli äiti ja pidin sitä itsestään selvyytenä, mutten enää tekisin mitä vaan jos saisin äitini takaisin... ottakaa vinkista vaari! kunnioittakaa vanhempianne ja sanokaa heille että rakastatte heitä ennenkuin on liian myöhäistä!