todella kuollut lopullisesti, vai jatkuuko elämä kuoleman jälkeen jossain muualla ja toisenlaisessa olomuodossa ja tunnemmeko me silloin kipua tai tuskaa???
Kaikenlaista ikävää on taas sattunut niin omassa perheessä kuin tuttavienkin kohdalla. Ristiriitaisia ajatuksia kulkee mielessä elämän tarkoituksesta ja sen jälkeisestä ajasta.
Mitä mieltä olette, jos nyt mennään äärimmäisyydestä toiseen???
Kaikenlaista ikävää on taas sattunut niin omassa perheessä kuin tuttavienkin kohdalla. Ristiriitaisia ajatuksia kulkee mielessä elämän tarkoituksesta ja sen jälkeisestä ajasta.
Mitä mieltä olette, jos nyt mennään äärimmäisyydestä toiseen???
Vastaukset 11
Vanhimmat
että läheiset poisnukkuneet rakkaamme seuraavat elämäämme läheltä. Vaistoan varsinkin jouluisin äitini läsnäolon vahvasti.
että sinäkin joskus katselet äitisi kanssa sinun omaisiasi???
uskon olevani poismenoni jälkeen poikieni elämässä läsnä, mikäli he pitävät sydämensä auki minulle.
se totuus kuolemasta? Kaikki esitetyt vaihtoehdot tuntuu jollainlailla kyseenalaiselta, mutta itse ainaskin uskon ettei me kadota kokonaan sen jälkeen kun lähtöhetki on koittanut.
lainaus elokuvasta the Crow; "Jos meiltä viedään ne ihmiset joita rakastamme, ainoa tapa pitää heidät hengissä on rakastaa heitä"
sitten H.P.Lovecraftin miete aiheesta; "On olemassa nolla ja olemassa ikuisuus ja kuolevaisuus, muttei mitään lopullista"
se hetki, jolloin otetaan juoksukilpailu siitä, kuka ensin saavuttaa kohdun.
Ikuisuus on kai muisto, joka jatkuu ja jatkuu ja viimeksi tulee kuolevaisuus, joka alkaa silloin kun elämä maan päällä päättyy.
Näinkö se menee???
ruumis on pois, se on katoavainen, mutta henki on ja pysyy jos vain annamme sen olla luonamme.
Voisin kertoa paljon omakohtaisia, mitä uskomattomampia asioita, mutta tämän palstan hihhulit entuudestaan tietäen...en ainakaan tässä sitä tee.
Mitä ikinä onkaan tapahtunut, niin voimia toivon teille sinne!!
ikävä kyllä, niin kuin sinäkin.
Oikeastaan mitään erikoista ei ole tapahtunut. Sukulaisia vain on yht´äkkiä poistunut keskuudestamme oletettua nopeammin. Sairauksia on tullut perhepiiriinkin täysin yllättäen, mutta niinhän ne aina.
Tänään vain oli sellainen päivä että joltakin piti kysyä, mitä seuraavaksi tapahtuu.
miten monen monituista kertaa olisin tuon samaisen kysymyksen halunnut jollekin esittää. Siis ihan oikeasti jollekin sellaiselle, joka sen oikean vastauksenkin olisi osannut kertoa täysin rehellisesti. Vaan kun sellaista ei ole...on vain tämä tässä ja nyt ja tulevaisuus, jota kukaan ihminen ei pysty mitenkään ennustamaan.
Miksi kaikki tapahtuu niinkuin tapahtuu ja mikä sillä kaikella on loppujen lopuksi tarkoituksena ja mikä milloinkin on tai ei ole oikeudenmukaista....? Vaan eipä noihin oikeita vastauksia löydy...
tiesin jo kysymystä kirjoittaessani, ettei siihen kukaan vastata osaa, siis siten niin kuin minä sen vastauksen haluaisin kuulla.
Mutta silloin kun on paha olo, täytyy sitä jotenkin tuoda julki.
Tämä on yksi keino.
Liikaa ei milloinkaan pidä pitää vain itsessään, sillä silloin helpostikin saattaa käydä niin, että asiat, tilanteet ja tapahtumat saavat turhan valtaisia muotoja ja siitä seuraa katastrofi helpostikin ennenpitkää, eikä se ole tarkoituksenmukaista!
Minä uskon sen mitä Raamatussa sanotaan. Ei Raamatun sana ja totuudet ole muuttuneet, vain ihmisten asenteet muuttuu.
Lyhyellä aikaa on kaksi sukulaistani sairastunut syöpään. Toinen on parast`aikaa sairaalassa. hoidossa.
En perustele enempää koska ei ole sen lajin palsta. Tiedän että nuo ovat vaikeita ja usein raskaita asioita. Jumalan Siunausta Sinulle Hatam.
Koeta joskus rukousta Jeesuksen puoleen. Et ainakaan menetä mitään.