Mulla on 7kk ikäinen kultainen noutaja urospentu. Tänään taas oli ärsyttävä tilanne, kun lähdin pennun kanssa ulos. Mentiin metsäänpäin, missä myös hevoset kulkee omistajiensa kanssa joskus (harvoin, mutta kuitenkin). Päästin pennun vapaaksi niinku sielläpäin normaalistikki, sehän oli taas aivan innoissaan, juoksi sinne tänne ..otin keppiä ja heittelin sitä .. jne. Mutta taas ku yhtäkkiä ..pentu juoksee minkä kerkee pois päin ja suoraan syömään sitä hevosenpaskaa! No yritän siinä sitte huuella ja houkuttaa sitä tuleen takasi lihapulla kädessä. Ei kuule eikä nää mua. Pakko siinä on lähtee perään, melkeen ku oon kohalla, niin eiköhän taas pinkase kauemman ..vielä sinne hevosten "pääpolulle", missä sitä paskaa on vaikka muille jakaa! Ei auta huutaa, ei auta sanoo nätisti, ei auta kiellot, ei auta vaikka lähen eri suuntaan ..enneku se on paskaläjän ahmassu ..ainaki osan eli ihan tarpeeks!!!
Kertokaa hyvät ihmiset jonku toimivan ja hyvän konstin, miten saan koiraani sen kontaktin? Tässä on pakko ihan alusta lähtee sitä opettaan..
Siis ku sisällä kotona ollaan, niin kaikki menee loistavasti ..leikin kanssa saan sitä koulutettuaki ja opetettua meidän tavoille ..mutta auta armias ku mennään ulos ..ihan turha yrittää mitään! Sielä on kaikki muu asia kiinnostavampaa ku minä!
On mulle sanottu ja tiedänki sen, että pitäs lähtee vaan eri suuntaan ja jättää se sinne, niin et kyllä se sieltä tulee. Muttaku tossa tilanteessa mun on pakko tehtävä kaikkeni, et se ei söis sitä paskaa ..koska pelkään että pentu saa TAAS ripulin.
Osaan kyllä kehua ja kehunki aina ku tekee oikein, leikin pennun kanssa (..mun suosikkileikki on piilosta :D) aika paljoki ..hellin ja hoivaan pentua ..on se mulle niiiin tärkee :) mutta kuitenki ärsyttää ku ulos mennään niin se unohtaa ja "hylkää" mut samantien!
Eli siis: Kaikki neuvot on tervetullutta! Menee kohta hermot! Miten saan opetettua kunnolla sen katsekontaktin ja "tänne" käskyn oikein??? ..Niin ja vielä kuten sanottu, se paska kiinnostaa pentua enemmän ku mun herkut mitä taskusta yleensä löytyy, oli se sitte kuivanapu tai atria herkkulenkkiä! :D ..ärsyttävää!
Kertokaa hyvät ihmiset jonku toimivan ja hyvän konstin, miten saan koiraani sen kontaktin? Tässä on pakko ihan alusta lähtee sitä opettaan..
Siis ku sisällä kotona ollaan, niin kaikki menee loistavasti ..leikin kanssa saan sitä koulutettuaki ja opetettua meidän tavoille ..mutta auta armias ku mennään ulos ..ihan turha yrittää mitään! Sielä on kaikki muu asia kiinnostavampaa ku minä!
On mulle sanottu ja tiedänki sen, että pitäs lähtee vaan eri suuntaan ja jättää se sinne, niin et kyllä se sieltä tulee. Muttaku tossa tilanteessa mun on pakko tehtävä kaikkeni, et se ei söis sitä paskaa ..koska pelkään että pentu saa TAAS ripulin.
Osaan kyllä kehua ja kehunki aina ku tekee oikein, leikin pennun kanssa (..mun suosikkileikki on piilosta :D) aika paljoki ..hellin ja hoivaan pentua ..on se mulle niiiin tärkee :) mutta kuitenki ärsyttää ku ulos mennään niin se unohtaa ja "hylkää" mut samantien!
Eli siis: Kaikki neuvot on tervetullutta! Menee kohta hermot! Miten saan opetettua kunnolla sen katsekontaktin ja "tänne" käskyn oikein??? ..Niin ja vielä kuten sanottu, se paska kiinnostaa pentua enemmän ku mun herkut mitä taskusta yleensä löytyy, oli se sitte kuivanapu tai atria herkkulenkkiä! :D ..ärsyttävää!
Vastaukset 8
Vanhimmat
hyväksikäyttöä. Nyt on vielä sopivan pimeät illatkin jo aikaisin. Mene pentua piiloon ja anna sen etsiä itsesi. Kyllä sille hätä tulee ennenpitkää, että minne se omistaja häipyi.
Jatka harjoituksia niin kauan kunnes kontakti pysyy. Koiran on tarkoitus pitää sinut näkyvillä ei sinun hänet. Vaikka tietysti näin teet automaattisesti. Ei sitä penskaa tee mieli hylätä, mutta joskus on "pakko", että saa jotain sinne nuppiin.
Jokaisesta löytämisestä kiittele vuolaasti omaan tapaasi.
Koiran perään ei ikinä kannata juosta, sillä lailla et ainakaan saa sitä luoksesi. Päinvastoin. Lähdet eri suuntaan kuin koira, huudat varmuuden vuoksi jotain lähtiessäsi tai matkallakin, jotta koira huomaa sinun loittonevan. Juokse, juokse juokse, vaikka kuinka pitkään ja kovaa. Taatusti lähtee perääsi.
Aina koirasta pois päin kun koira karkaa ts. ei tule luokse.
Itse en lähtisi missään olosuhteissa koiran perään. Kannattaa myös muistaa se vanha tuttu sääntö, että älä anna koiralle käskyä, jos tiedät jo valmiiksi, että se ei sitä usko. Luoksetuloa voisi harjoitella ihan puhtaalta pöydältä, eli kun pentu on jo valmiiksi kiinnostunut sinusta ja näet, että se aikoo tulla luoksesi, anna käsky. Vartaloapuja on sallittua käyttää ja äänenpainosta on apua. Ts. sano kimakalla äänellä "tänne", nojaa vähän taaksapäin ja nosta vaikka kädet sivuille. Ja kun koira tulee, kiitä, palkkaa. Palkan pitää olla sitten sellainen, josta koira oikeastikin tykkää.
Itse antaisin sen syödä ripulista huolimatta vaikka kaikki paskaläjät mitä se löytää ja menisin aina piiloon kun se näyttää siltä, että "ihan sama minne se emäntä menee". Piiloon menemisessäkin kannattaa käyttää kekseliäisyyttä, eli mene niin rivakasti piiloon, että koira ei ihan oikeastikaan näe, minne menet, äläkä päästä pentua liian helpolla, vaan anna sen joutua ihan oikeastikin etsimään sinua. Jos pentu menee esim. liian kauas (pois näköetäisyydeltä) metsälenkillä, painelet kauheaa vauhtia pusikkoon puun, kiven tms. taakse kunnolla piiloon. Lunta menee kenkiin ja inhottaa rämpiä pusikoissa, mutta kannattaa.
Tuossa tuli noita mene piiloon kommentteja. Tiedän vain noutajien kanssa itse paljon pyörinneenä että itseriittoisen uroskoiran kanssa piiloon menemisellä ei välttämättä ole yhtään mitään vaikutusta. Eräs esimerkki on ystäväni koira. sillä että piiloutuu ei ole mitään merkitystä koiralle. Miksi olisi, se on selkeästi lauman pomo ja pärjää yksin oikein hyvin. Ja turha sanoa että pitää olla piilossa niin kauan että koira huolestuu, sitä kun ei tapahdu.
Oma mielipiteeni on että kaikki lähtee peruskoulutuksesta ja suhteen paikkaamisesta. Luoksetulo korjaantuu hyvin pitkälle noilla keinoilla eikä pelkästään sillä luoksetulon opetuksella liikkeenä. Koiralle on osoitettava että sinä olet sen johtaja ja se ei saa kyseenalaistaa sinun käskyjä.
Uskon että tuo kuurous liittyy nimenomaan siihen että koira kuvittelee että sinä kyllä seuraat sitä. Ja jos et seuraa se tietää että et sinä mihinkään häivy ja hylkää johtajaa.
Kirjoitit että hellit ja hoivaat koiraa. Pitääkö koira sitä oikeutenaan? Tietyn luonteisella koiralla pitää olla hyvin tiukkana tuon hellyyden kanssa. Koiraa saa toki rapsutella mutta ei sen ehdoilla. Koira kutsutaan luokse rapsutteluun ja lopetetaan kun itse halutaan. Koira ei saa sitä päättää.
Sama leikin kanssa. Koira ei saa hakea leikkiin vaan ihminen tekee sen.
www.koiraneuvola.fi sivuilta tosiaan enemmän.
Kiitos vastauksistanne! Erityisesti jäin miettimään "noutajamyös" kirjoittamaa viestiä, siitä kopioiden:
"Tiedän vain noutajien kanssa itse paljon pyörinneenä että itseriittoisen uroskoiran kanssa piiloon menemisellä ei välttämättä ole yhtään mitään vaikutusta. Eräs esimerkki on ystäväni koira. sillä että piiloutuu ei ole mitään merkitystä koiralle. Miksi olisi, se on selkeästi lauman pomo ja pärjää yksin oikein hyvin. Ja turha sanoa että pitää olla piilossa niin kauan että koira huolestuu, sitä kun ei tapahdu" ..ehkä juuri tuon olen huomannut, sinäpä sen pistit sanoiksi :D
"Oma mielipiteeni on että kaikki lähtee peruskoulutuksesta ja suhteen paikkaamisesta." ..eli voinko lähteä sitä harjoittelemaan pentukoulutukseen ns. raakana? On kyllä toki ne perusjutut opetettu, mutta eikös sitä tulis "syvällisemmin" ja oikeaoppisesti juuri pentukoulutuksessa harjoitettua alusta alkaen?
"Uskon että tuo kuurous liittyy nimenomaan siihen että koira kuvittelee että sinä kyllä seuraat sitä. Ja jos et seuraa se tietää että et sinä mihinkään häivy ja hylkää johtajaa." ..niinpä :D ..siinäpä sekin tuli selväks :D
Suuret kiitokset vastauksista! ..jatketaan harjoituksia :D
No itse tekisin tuossa tilanteessa nyt niin että en päästäisi vähään aikaan koiraa irti siellä missä sitä p**** on. Eli kun sitä ei päästä irti, se ei pääse sinne leikkimään kuuroa ja sitä ei tarvitse huudella. Sillä joka kerta kun koira kuulee sinun piipittävän niitä tehottomia "tänne" käskyjä se vain vahvistaa entisestään sitä että sen ei tarvitse totella. Se "arvioi", kumpi on parempaa, nakit taskussa vai tämä haistelu. Sitä se ei saisi tehdä. Sen pitäisi tulla, käskystä ja heti.
On parempi ennaltaehkäistä tuo käytös ja pitää se hihnassa.
Tämä ei tarkoita sitä että koira viettää loppuelämänsä hihnassa. Kun ongelmaa on saatu parannettua niin sitten voi päästää. Itse kyllä ajelin aina viikonloppuna erään mahdottomalta tuntuvan tapauksen kanssa Sipoon umpimetsään ja annoin koiran juosta siellä vapaana. Ei ollut vaaraa että ketään tulee vastaan ja että tarvitsisi sen vuoksi huhuilla koiraa. Kun se oli kyllästymiseen asti haistellut ja juossut aloin kutsumaan sitä. Tylsää kun on niin iloisenahan se tuli aina palkan hakemaan.
Kotioloissa kohtelisin koiraa kahden viikon ajan aivan kuin ilmaa.(kts www.koiraneuvola.fi) Se olisi olemassa vain ulos lähdettäessä jolloin se joutuu odottamaan hihnan laittoa istuen käskyn alla. Silloin sitä saa myös rapsutella. Ruoka-aika on toinen. Ruokaa se joutuisi odottamaan käskyn alla istuen. Luvan kanssa syödään, ja lähdetään ulos. Jos ei odottaminen onnistu. Ruokakuppi nousee takaisin pöydälle tai hihna menee takaisin kaappiin ja ulos ei lähdetä. Puolen tunnin päästä uusi yritys. Fiksu koira hiffaa nopeasti mistä on kyse.
Sohvalle ei mitään asiaa, eikä sänkyyn. Ei samalle tasolle johtajan kanssa. No, itsellä on muutenkin ollut aina se periaate että koirat ja hiekat lattialla ja ihmiset sohvilla ja sängyissä.
Tuon kahden viikon jälkeen pientä koulutusta aloittelisin ensin rauhallisessa paikassa ja liikkeitä joita koira osaa. Palkaten runsaasti kontaktista. Jos ei itse osaa kouluttaa niin sitten sopivaan koulutukseen jossa saa vinkkejä miten kotona harjoitellaan. (koulutus ei siis ole sitä että kerran viikossa käydään jossain vaan sitä tehdään lähes joka päivä pienissä pätkissä)
Tämän jälkeen elämää niin että koira ei kerjää huomiota eikä leikkiin. Yleensä se sen lopettaakin tuon kahden viikon aikana kun sitä ei huomioida. On ehkä ensin ihmeissään mutta alistuu sitten kohtaloonsa.
Leikit ja rapsutukset ihmisen aloitteesta.
Meillä ainakin tuon huomiomattomuuden jälkeen koira oli niin skarppina kun siltä jotain pyysi että ei ole tosikaan. Kontaktia haki lenkillä itse omaehtoisesti. Eli tuli vain vierelle katselemaan josko jotain kivaa tapahtuisi. Jos ei niin lähti omille haistelemaan ja palasi taas katsomaan.
ottais hiukan sitä lantaa mukaan kotiin ja tutussa ympäristössä ( toki ei sisällä ) harjoittelisi lannan olevan huono juttu ja sen huomiotta jättäminen palkitaan runsaasti herkkujen herkulla...
Siis voisihan tuossa tehdä noin. Sellaista EI harjoitusta.
Mutta kun se ongelma ei varmasti ole vain se lanta. Koira joka kuuroutuu tuossa tilanteessa kuuroutuu vapaana varmasti myös kun se näkee ihmisen jonka luokse se haluaa juosta, koiran jota pitää juosta moikkaamaan, jäniksen, mitä tahansa.
Mielestäni koiran koulutus ei aina ole sellaista että korjataan vain yksi asia. Kuten tässä luoksetulo. Tuollaisen koiran kanssa saa varmasti loputtomiin hio eri tavoin, eri namuilla vaikka mitä luoksetulo harjoituksia niin silti se tilanteessa jossa se haistaa jotain "parempaa" unohtaa joka ikisen käskyn.
Ratkaisu on mielestäni se että tehdään ihmisestä tarpeeksi vahva johtaja jota koira EI USKALLA olla tottelematta. Ei siihen tarvita väkivaltaa vaan hieman koirien omaa kieltä. Itse en edes koskenut koiraani johtajuuden kaappaamisen aikana.