Kun tulet vierelleni,
aivan lähelleni
maailma katoaa.
Sinä olet vaan.
Olethan luonani silloin
kun enää ikävää kestä en.
Ei edeltä tietää voi milloin
me kohtaamme hetken sen.
Tulethan syliini silloin
kun sinulle avaan sen.
Otathan syliisi milloin
enää poissa voi pysyä en.
aivan lähelleni
maailma katoaa.
Sinä olet vaan.
Olethan luonani silloin
kun enää ikävää kestä en.
Ei edeltä tietää voi milloin
me kohtaamme hetken sen.
Tulethan syliini silloin
kun sinulle avaan sen.
Otathan syliisi milloin
enää poissa voi pysyä en.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lämpöä elämään,
iltaan ja aamuun,
rakkauden hehkua,
kaipaukseen kahden,
sinun ja minun.
Uskothan,
syliisi tulen silloin,
kun avaat sen.
Syliini sulkenut sinut
ajatuksissa jo illoin,
kun poissa malttanut pysyä en.
Kun tulet vierelleni,
aivan lähelleni
maailma katoaa.
Sinä olet vaan.
Oma runosi lämpöä läikehti,
kopiona harmaa.
ensimmäisestä säkeestä tuli mieleen Mamban biisi
viimeisestä Anna E
Hassua, että otin tämän vanhan runoni esiin juuri nyt, vanhan muiston.
Se oli niin harhaa, niin harhaa ja juuri nyt ymmärrän sen.
Tämä oli se viimeinen mielenhäiriö jolloin runo tuntui vielä herättävän kaiken henkiin, kuollakseen sitten lopullisesti.