Ehdotuksia tai ideoita otan vastaan...
Minulla on ihana mies, jonka kanssa olemme olleet 3 vuotta kihloissa ja sitä ennen tunnettiin vuosi. Olen hyvällä niin kuin "pahallakin" yrittänyt saada syytä tmv.miksi emme voi mennä naimisiin. Hänelle esim. uskonto ei merkitse mitään vaikka kuuluukin kirkkoon. Minulle se taas on hyvin tärkeä asia. Hän ei halua kirkkohäitä ja olen hänen takiaan tullut puolitiehen että voidaan kääntyä maistraatin puoleen.Mutta ei.Olemme olleet näinkin pitkään yhdessä ja haluaisin sinetöidä suhteemme että menisimme naimisiin. Aina kun asiasta yritän keskustella hän ahdistuu ja sanoo: "Sitten joskus". Hän ei tiedä milloin joskus. Tämä asia vaivaa meidän suhdetta koko ajan enemmän. Kumpikin rakastamme toisiamme hyvin paljon, mutta tilanne on mikä on. Minulle olisi helpompaa hyväksyä tilanne jos hän vaikka sanoisi että kahden vuoden päästä...Odottaako hän jotakin muuta tmv.Hänen isänsä on mennyt 30 vuotiaana naimisiin, mutta ei se ole minusta selitys. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Minulla on ihana mies, jonka kanssa olemme olleet 3 vuotta kihloissa ja sitä ennen tunnettiin vuosi. Olen hyvällä niin kuin "pahallakin" yrittänyt saada syytä tmv.miksi emme voi mennä naimisiin. Hänelle esim. uskonto ei merkitse mitään vaikka kuuluukin kirkkoon. Minulle se taas on hyvin tärkeä asia. Hän ei halua kirkkohäitä ja olen hänen takiaan tullut puolitiehen että voidaan kääntyä maistraatin puoleen.Mutta ei.Olemme olleet näinkin pitkään yhdessä ja haluaisin sinetöidä suhteemme että menisimme naimisiin. Aina kun asiasta yritän keskustella hän ahdistuu ja sanoo: "Sitten joskus". Hän ei tiedä milloin joskus. Tämä asia vaivaa meidän suhdetta koko ajan enemmän. Kumpikin rakastamme toisiamme hyvin paljon, mutta tilanne on mikä on. Minulle olisi helpompaa hyväksyä tilanne jos hän vaikka sanoisi että kahden vuoden päästä...Odottaako hän jotakin muuta tmv.Hänen isänsä on mennyt 30 vuotiaana naimisiin, mutta ei se ole minusta selitys. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
ettei kumppanisi ole vielä valmis ottamaan sitä seuraavaa askelta.
Itse olin aikoinaan 6v kihloissa,(tosin olin kihlautuessani vasta 20v,joten kovin nuorikin vielä),mutta 6vuoden jälkeen aloin miettimään,mitä elämältä todella haluan?Haluanko jatkaa samaa huoletonta/lapsetonta elämää vai siirtyä askeleen eteenpäin???
No,erohan siitä sittemmin tuli,ja aviomiehen löysin aivan toisesta ihmisestä.
Mutta olen pohtinut,että joillekin tuo kihlautuminen
on tapa olla suhteessa..josta voi helposti "liueta"pois....seuraavaa askelta avioliiton suuntaan ei uskalleta ottaa.Ja onhan se parempi niinkin,jos ajatellaan kuinka suuria erotilastot nykyisin ovat...parempi katsoa kuin katua.
Onko mies siis muuttanut mielensä naimisiin menon suhteen sen jälkeen kun menitte kihloihin? Vai sovitteko edes naimisiin menosta vai oliko kihlaus jotain muuta? Jos se oli lupaus avioliitosta ja mies ei haluakaan naimisiin niin onko hänellä aikomus purkaa kihlaus?
Hän ei tunnu olevan vielä valmis naimisiin. 4 vuotta ei ole mikään älyttömän pitkä aika, mutta kyllä kai tuossa vaiheessa pitäisi asiasta jo voida keskustella ainakin. Ja mies voisi perustella kantansa jotenkin (siis antaa jokin järkevä syy). Tuo "sitten joskus" kuulostaa siltä, että hänellä ei ole mitään periaatteellista syytä olla menemättä (koskaan) naimisiin. Hän ei vaan halua vielä. Tai pahimpana vaihtoehtona ei halua sinun kanssasi.
Miehet eivät haikaile naimisiin läheskään yhtä palavasti kuin naiset. Ymmärrän miehiä tässä suhteessa todella hyvin.
Miksi naimisiinmeno on sinulle niin tärkeää? Minkä odotat suhteessanne muuttuvan avioliiton myötä? Oletko keskustellut asiasta miehesi kanssa? Mitkä ovat hänen näkemyksensä avioliitosta?
Minulle, kirkkoon kuulumattomalle pakanalle, avioliitto ei ole muuta kuin juridinen sopimus, jossa taataan puolisoiden edullisempi periminen. Ja tähänkin on oletettavasti tulossa muutos pian, kun perintöveroasia nostetaan eduskunnassa uudelleen käsittelyyn.
Ajattelen asiaa hyvin rationaaliselta kannalta, mitään tunnehömppää en avioliiton solmimisessa näe. Yhdessä voi elää hyvän elämän ilman sormuksia ja virallisia valoja. Me olemme avopuolisoni kanssa eläneet yhdessä näin jo 10 vuotta. Uskon, että monet miehet ajattelevat samoin.
Meitä on moneen eri junaan...
Olen ehkä vanhanaikainen ihminen ajatuksiltani. Kenties kasvatuksesta tmv.lähtöisin ajatus on kirkollisista häistä ja yli päätään naimisiin menosta ja monesta muusta asiasta.
Avioliitto kirkollisenkasvatuksen saaneena merkitsee minulle paljon.Esim.sitoutuminen/lupautuminen toiselle(ei ole kyse siitä ettenkö luottaisi mieheeni),haluan olla perhe tätä kautta niin kuin juridisestikin. Vaikka onhan se mahdollista muutenkin. Nämä on kaksi piippuisia asioita ja toiset arvostavat eri asioita.
Oikeassa olet, että nykyään avioliitolla on enää juridinen merkitys. Ajat muuttuu...En odota minkään asian muuttuvan avioliiton myötä, tunnen hänet kuin omat taskuni ja päin vastoin. Olen yrittänyt keskustella asiasta hänen kanssaan, mutta saamatta vastausta tai syytä. Hän on vain "joskus"menossa naimisiin. Positiivinen asia sekin että ylipäätään on menossa... Ns. odottamista helpottaisi jos olisi jokin syy tai hän voisi sanoa että vuoden päästä tmv.Ihmisen ajatukset vilisee niin nopsaan että kerkee aina miettiä vaikka mitä syitä jne.
En tiedä tarvitseeko sen tarkempaan perustella asiaa miksi se on niin tärkeää minulle. Koska jokaiselle ihmiselle jokin asia on vain tärkeä. Enkä missään nimessä paheksu tmv.niitä jotka elävät "sitoutumatta"koko elämänsä. Se on heidän valinta. Pääasia minusta on että suhde toimii ja kunnioitus on molemmin puolista oli pappi sanonut aamenta tai ei. :)
Eikö sitten mies voisi sanoa suoraan, että ei halua koskaan naimisiin ja ei usko minkään muuttuvan jne. vaan sanoo, että "sitten joskus".
Itse uskoisin, että päinvastoin mies pelkää jonkun muuttuvan ja ei siksi halua naimisiin...
Sanooko hän vain, että "sitten joskus" vaikka oikeasti ei halua koskaan naimisiin. Jos hän oikeasti haluaa, niin miksi? Jos hänen mielestään se on turhaa. Mikä tekisi sen myöhemmin tärkeäksi? Kyllä mä uskon enemmän siihen, että hän ei vaan ole vielä valmis. Ja siitä voisi päätellä, että hänelle avioliitto silloin merkitsee paljonkin. Kuns itä pitää niin kauan harkita.
Mitä sä neljän vuoden jälkeen hötkyilet, onko kiire jonnekkin? Me ollaan oltu kohta 9v yhdessä, eikä olla edes kihloissa.
Asiasta oli aikanaan riitaa, kun minä halusin ja hän ei. Nykyään ei ole edes kiire, on ruvennut miettimään (näin aikuisena), että on hyvä, ettei menty vielä naimisiin, oltaisiin varmaa erottukkin jo.
Oli meinaan pettämistä puolin ja toisin, mutta nyt kolme vuotta siitä, ollaan onnellisempia, kuin koskaan. Ehkä alettiin seurustelemaan liian nuorina (minä 15v ja hän 16v)ja piti kokea muuta, että huomasi, kuinka tärkeä toinen on.
Ajattele nyt, mulla ei ole edelleenkään kiire naimisiin, se ajatus oikeastaan jännittää, kun tietää sen olevan edessä muutaman vuoden päästä. Onneksi on hääpaikat ja kaikki jo suullisesti sovittu, ei tule siitä erimielisyyksiä :)
Se on teidän päätös olla olematta kihloissa tmv. Meidän suhteemme ei alkanut teini-iässä vaan ihan aikuis-iässä olimme molemmat. Meitä on edelleen eri juniin, eri ajatuksineen ja tärkeys järjestyksineen... :)
Kiitos kaikille mielipiteensä antaneille!
Kaikkea hyvää ja kaunista! :)
Rauhallista ja ihanaa joulun odotusta!
Mihin siulla on kiire?! Jos rakastatte toisianne...ni mix sit pitää kiirehtiä? Miu omat vanhemmat oli yli 35-vuotiaita enne ko menivät naimisiin. Kyllä ne häät sieltä tulee sitte ku on sen aika.. Älä painosta miestäs...anna ajan kuluu.
Heippa Villeena! Meillä on aivan sama juttu ja olen myös miettinyt että kun mies sanoo että joskus kahden-kolmen vuoden päästä niin miksei nyt , minkä se mies olettaa muuttuvan tässä ajassa.... Meillä käydään tästä jonkunnäköistä "taistoa" sillointällöin ilman että päästään minkäänlaiseen lopputulokseen, tai siis voi sanoa että minä taivun hänen ideaansa, koska enhän voi väkisinkään miestä vihille viedä ;) Me ollaan oltu yhdessä kolme vuotta joista kaksi ja puoli kihloissa.