Seurustelu-kumppanini asuu lapsensa kanssa kahden. Aluksi järjestely oli mielestäni ihan hyvä (lapsen toisen vanhemman tuntien) ja meillä meni mukavasti. Mutta, ajan myötä olen saanut tarpeekseni lapsen huonosta käyttäytymisestä. Ala-asteikäiseksi hän on aika fiksu ja pikkuvanhakin. Hän manipuloi vanhempiaan ja kiusaa pienempiä kavereitaan. Vanhemmat ovat tälle ongelmalle tietenkin sokeita. Osaa tämä lapsi olla kiltistikin, mutta silloin kun hän loistaa jokapäiväisen elämämme valokeilassa ja häntä kuunnellaan, vaikka olisi tärkeämpiäkin asioita keskusteltavana tai jopa oltaisiin jo täydessä unessa. Etä-vanhemmalle tämä on helppoa, koska joutuu huomioimaan lastaan vain jokatoinen viikonloppu ja aina ei niinkään usein. Lomillaankaan hän ei lastaan huoli (johtunee väsymyksestä jälkikasvuaan kohtaan). Olen erittäin kyllästynyt tilanteeseen ja niin on kumppaninikin (vaikka ei sitä aina myönnä). Tätä menoa tähän "kolmio-draamaan" ei enää lisää lapsia tule, joten katseeni on jo suunnattu viistosti muualle tulevaisuuteen...
Lapsityranni
kyllästynyt
7990
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
teidän jaksamisen kannalta, sekä lastakin ilmeisesti jokin painaa kun käyttäytyy huonosti..kertositko hieman tarkemmin miten lapsi käyttäytyy, ja mitä tarkoitit kun sanoit että jopa nukkuessa käyttäytyy häiritsevästi/hakee huomioo???jäi vaivaamaan ja kiinostaisi kuulla!!!voimia!!
Ensisijaisesti lasta vaivannee etä-vanhemman välinpitämättömyys ja itsekkyys. Olemme yrittäneet korvata sitä kaikinpuolin yhdessä ololla jne., mutta lapsi ei osaa arvostaa pieniäkään hyviä asioita yhdessä olossamme. Huomionkipeys korostuu aina lapsen oltua etä-vanhemmallaan (tai hänen hankkimallaan hoitajalla) n. jokatoinen vkl. Ja tuolloin lapsi on myös hyvin arvaamaton ja pahantuulinen. Iltaisin on nukkumaan meno vaikeaa ja öisin herättelee vähän väliä, vaikka illan juttutuokiossa ei mitään "hälyttävää" olisi ilmaantunutkaan. Itse olen alkanut kiinnittää aina enemmän ja enemmän tähän käyttäytymiseen ja huomaankin useammin tämän pienenpien kavereiden kiusaamisenkin, jonka hän tekee vanhemmiltaan salassa tietenkin. Olen yrittänyt puuttua asioihin, mutta vastauksena olen useimmiten saanut kuulla, että mikä minä olen lapsettomana ihmisenä muita neuvomaan...
siellä etävanhemmalla tapahtuu?? koska jos siellä jotain häikkää, ja saa pelätä tms, se heijastuu varmastikkin hänen tullessaan sieltä kotiin!!jos kokee turvattomuutta esim.etävanhemalla tms..
kuulostaa kyllä aika huolestuttavalta, ja kyllä pelot ja käytös pitää ottaa tosissaan!!!olisko perheneuvolasta apua? ja mitä jos pitäisi pienen paussin tuossa etävanhemman luo menossa ja katsoisi muuttuuko lapsi tai tilanteet, sillä jos etävanheempaakaan ei pahemmin kiinnosta ottaa omaa lastaan sinne, tai on hoidossa siellä senkin ajan.niin oliko lapsi minkä ikäinen?hoidossa,koulussa?reagoiko tämmösissä paikoissa jotenkin jos siis on hoidossa tai koulussa tm..monesti se lapseton ihminen huomaa paremmin tälläiset asiat, ja ikäänkun omat vanhemat tulevat sokeiksi asioille jotka näkevät joka päivä läheltä, ja joista tulee jo rutiinia!!hienoa että olet ottanut asian tosissasi ja kannat huolta!!
ongelman suurin syy on siinä, että lapsi ikävöi etä-vanhempaansa aika paljon ollessaan erossa tästä, mutta ne harvat kerrat, kun lapsi sinne pääsee, etä-vanhempi on saattanut jo keksiä "parempaa" tekemistä itselleen ja hankkinut jo lapselle hoitajan tai on töissä ja lapsi on missä sattuu hoidossa sen ajan. Mielestäni tuo, jos mikä on huonon vanhemman esimerkki ja heijastuu todellakin lapsen käytökseen ja mielestäni on harmillista, että juuri tämä lapsi joutuu kaiken tämän kokemaan ja meidän parisuhteemmekin siitä kärsii. Minun mielestäni tämä lapsi ei opi toisen ihmisen kunnioittamista, jos hänen toiselta vanhemmaltaan ei sitä hänelle suoda. Mielestäni lapsella tulee olla sekä isä, että äiti. Välillä avaan suuni tästä asiasta, mutta olen jo tosiaankin alkanut luovuttaa, sillä olenhan vain se "kasvatuksesta mitään tietämätön lapseton olento"..
miten jatkossa toimit. Jos jo nyt olet ns. kypsä tuohon lapseen, miten on asiat vuoden, kahden tai kymmenen jälkeen. Ei se lapsi siitä todennäköisesti kovin paljoa muutu. Muututko sinä? Jos nyt tuntuu ettet enää jaksa, olet varmasti jo puolessa välissä ratkaisua. Älkää ainakaan hankkiko lisää lapsia ennenkuin asia on ratkaistu. Toivon että saatte asianne ratkaistua ja yhteiselonne jatkuu. Monesti vain on niin että tahto on kovempi alussa, ongelmiin väsyy kuitenkin vuosien mittaan.
kyllä, tässä asiassa edes yritän olla viisas, eli en ainakaan lisää lapsia aio hankkia tähän tilanteeseen.
onhan se totta, että lapsi kärsii, jos ei koe tarpeeksi rakkautta. ja tästä tulee myös etä-vanhemman kantaa oma vastuunsa, tai olla sitten tapaamatta ollenkaan. kurjaa, jos lapsi saa hänen vapaa-ajastaan vain rippeitä. jos ala-asteikäinen lapsi oireilee jo, niin se tulee vielä rajummin vastaan murrosiässä... T: asiasta jotain tietävä