Ei sittenkään..... kaikki oli vain toivetta, joka ei toteutunut....
Joitakin viikkoja sitten kirjoittelin tänne onnestani. Useiden alkionsiirtojen jälkeen raskaustesti näytti vihdoin plussaa. Pientä pelkoa tunsin, totta kai, mitä jos kaikki ei mene hyvin. Toisaalta olin onnesta soikeana, miksei kaikki muka menisi hyvin.
No, pelko osoittautui oikeaksi. En ehtinyt onnesta hyristä kuin 10 päivää, kun alkoi oikean puoleinen alavatsakipu ja pientä vuotoakin oli. Ja ei muuta kuin lääkäriin.
Viikko siinä ihmeteltiin, kipuiltiin ja vuodettiin, kunnes lääkärit löysivät alkion munatorvesta. Kohtuun se ei siis ollut jäänyt, vaan purjehtinut eteenpäin suoraan tukkeiseen munatorveen.
Nyt leikkauksesta on viikko. Fyysisesti alan olla parantunut.
Mutta tämä suru ja epätoivo. En tiedä mitä tästä eteenpäin. Mies on aivan murtunut. Pitääkö taas aloittaa kaikki alusta? Koska raja tulee vastaan? Koska olen valmis luovuttamaan? Entä mieheni?
Ei tämän pitäisi olla näin vaikeaa.
Miten tästä epätoivon suosta noustaan taas ylös?
Joitakin viikkoja sitten kirjoittelin tänne onnestani. Useiden alkionsiirtojen jälkeen raskaustesti näytti vihdoin plussaa. Pientä pelkoa tunsin, totta kai, mitä jos kaikki ei mene hyvin. Toisaalta olin onnesta soikeana, miksei kaikki muka menisi hyvin.
No, pelko osoittautui oikeaksi. En ehtinyt onnesta hyristä kuin 10 päivää, kun alkoi oikean puoleinen alavatsakipu ja pientä vuotoakin oli. Ja ei muuta kuin lääkäriin.
Viikko siinä ihmeteltiin, kipuiltiin ja vuodettiin, kunnes lääkärit löysivät alkion munatorvesta. Kohtuun se ei siis ollut jäänyt, vaan purjehtinut eteenpäin suoraan tukkeiseen munatorveen.
Nyt leikkauksesta on viikko. Fyysisesti alan olla parantunut.
Mutta tämä suru ja epätoivo. En tiedä mitä tästä eteenpäin. Mies on aivan murtunut. Pitääkö taas aloittaa kaikki alusta? Koska raja tulee vastaan? Koska olen valmis luovuttamaan? Entä mieheni?
Ei tämän pitäisi olla näin vaikeaa.
Miten tästä epätoivon suosta noustaan taas ylös?
Vastaukset 3
Vanhimmat
"puoltakaan en sun tuskastas voi tietää! sanat kaikki, vailla voimaa ilmaan jää. mut joku aamu - mä tiedän sen - sä heräät huomaamaan, sinä selvisit, ja kestät mitä vaan!"
haleja ja rutistuksia ja voimia jatkoon!
..olen itse kokenut keskenmenon ja ymmärrän tuskasi. Se on aivan sama miten alussa raskaus on, koska menetys tuntuu järkyttävältä jo alkuviikoilla, varsinkin kun lapsi on kauan kaivattu ja yritetty.
Tärkeintä on (helpommin sanottu..) että annat surulle tilaa, sure sitä pientä mielessäsi, sure, sure ja sure. Puhu läheisille ja surkaa yhdesä. Kun olet surrut omasta mielestäsi riittävästi, (tässä on hyvä muistaa, että suru ei ole sama kuin katkeruudessa ja itsesäälissä vellominen, olen itse tässä "lajissa" erinomaisen hyvä, joten tiedän mistä puhun), lähdette uuteen hoitoon puhtaalta pöydältä uusi raskaus päämääränä. Toivon että onnistutte!
Minä kanssa sain tässä 2 ICSI hoidosta elämäni ensimmäisen plussa testin. Kaikki oli kunnossa rakausoireet ym, ei vuotoa. Mutta alun hcg arvo oli vain 89 ja lääkäri ei paljoa toivoa antanut. Tämän viikon maanantaina kävin ultrassa ja lääkäri sanoi, että sikiö kuollut aikoja sitten. Nyt vain sitten odotellaan, että tulee itse pois tai sitten kaavintaan.
Kyllä oli aika sekavat tunteet varsinkin katkeruus oli aika kova, että miksi, voi miksi voi lisääntyminen meille olla näin vaikeaa. Sen lisäksi että on joutunut käymään hoidoissa ja maksamaan niistä kauheasti niin kauan toivottu plussakin johtaa vain kaavintaan.
Jostain syystä maanantain hcg arvon oli kuitenkin vielä yli 900 ja nyt olen menossa ensi maanantaina uudestaan. Vuoto ei ole vieläkään alkanut joten olen henkisesti yrittänyt valmistautua ensi viikon kaavintaan.
Tämä on tosi ikävä tilanne, koska osaan kuvitella että jatkossakin jos tulen raskaaksi niin sellaista ihanaa onnen tunnetta ja varmuutta en voi varmasti enää kokea. Pelkään koko ajan, että jotakin kuitenkin menee pieleen.
Mutta ei kai sille mitään voi, tämäkin asia pitää vain kestää ja yrittää taas eteenpäin.Me tilattiin mieheni kanssa matka tammikuulle joka hieman piristää ja on jotakin mitä odottaa.
Syvimmät osannottoni sinulle ja miehellesi. Minua helpottaa kun kuulen muista jotka samassa tilanteessa kuin minä ehkä sinuakin helpottaa hieman minun tarinani.